Perfektionistin palapeli:

Leijonakuningas Kari Jalonen on laumansa valinnut ja menestysnälän murina kuuluu Venäjältä Suomeen.

”Kojo” paalutti maalinsa heti päävalmentajuutensa julkistamistilaisuudessa: Maailmanmestaruus, se on unelma ja tavoite!

Teksti: Ari SteniusKuvat: Sampo Anttila

Liigassa ja Venäjällä päävalmentajana menestynyt Kari Jalonen lopettaa pestinsä Leijonissa kauden etuajassa, mutta maali on sama: mestaruus. Kari Jalonen tietää, miten menestysjoukkue rakennetaan eurooppalaisiin huippusarjoihin.

Jalonen on perfektionisti, joka huomaa kaiken, eikä unohda mitään, mutta maajoukkue on eri juttu. Seurajoukkueessa Kojo näkee joukkueensa joka päivä ja tietää, mitä pojat ovat syöneet ja miten nukkuneet.

Maajoukkueen virittely on erilaista, sillä pelaajat tulevat eri puolilta maailmaa erilaisin vuosikokemuksin. Mukana on kauteensa tai NHL-keväässä pettyneitä, väsyneitä ja sopimusasioitaan pohtivia pelaajia. Valitut ovat Jalosen luupin läpäisseinä perusteltuja leijonia, mutta kisojen muissa huippujoukkueissa on kovempia ja parempia pelaajia, noin keskimäärin.

Kanada ja Venäjä sekä Ruotsi, ehkä Tshekkikin saavat mukaan pelaajia, jotka ovat maailmantähtiä. Suomella on kuitenkin jotain, mitä muilla kisamailla ei samassa mittakaavassa ole. Leijonat on Suomen rakastetuin maajoukkue ja MM-kisojen arvo suomalaisille – pelaajille ja penkkiurheilijoille – on aivan omassa kastissaan. Ainostaan kisaisännän Venäjän laajoilla reviireillä maailmanmestaruuskisojen arvostus on lähelle Suomen vastaavaa.

Suomalaisten kiihkeä kiintymys Leijoniin lataa odotuksia ja paineita, mutta tarjolla on myös kansallissankarien ikuinen status penkkiurheilijoiden maailmassa. Muistellaanpa vaan kevään 1995 Timo Jutilaa ja Ville Peltosta tai Bratislavan vuoden 2011 Mikael Granlundia ja Jarkko Immosta ...

Suomalainen pelaaja ei siis tule MM-kisoihin kurvailemaan, vaan menestymään. Suomipojat saavat keväästä toiseen kasaan loistavahenkisen ja tavoitteellisen joukkueen. Jalosen palo ja perusteellisuus kruunata leijonakuninkuutensa. Suomalaisen joukkueen sitoutuneisuus Leijoniin petaa pöydän, johon voidaan tuoda loppukuusta kultakakku!

Jos joku ihmettelee Suomen vähiä kisakieltäytyjiä ja äiti-Venäjän houkuttavuutta juuri tänä keväänä, niin kannattaa muistaa syksy ja tuleva World cup. Jokainen suomalainen huippujääkiekkoilija, joka voi päästä syyskuussa Torontoon pelaamaan, tulee ja menee – paikalla on maailman kovimmat joukkueet ja pelaajat.

Nyt on monelle viimeinen näyttöpaikka Toronton syksyyn, eikä tästä tilaisuudesta kieltäydy kukaan, joka pystyy pelamaan.Venäjän toukokuussa on luvassa upea kiekkokevät, jossa leijonista otetaan todella mittaa.

Suomen ja Jalosen kultaunelman edessä on kiekon kaksi suurta: Venäjä ja Kanada.

Kanadan viime kevään näytös ei tule toistumaan, mutta vaahteranlehdet eivät vapise Pietarissakaan. Venäjän karhu sen sijaan saattaa vähän vapistakin. Jääkiekko on ollut venäläisten itsetunnon selkärankana Neuvostoliiton ajoista asti ja kotikisoissa menestys korostuu. Maailmanmestaruuspotentiaalia Venäjällä on, mutta paineet ovat rutisuttavat, eivätkä paineet ole useinkaan sopineet slaavilaisen kiekkoilun taiteellisuuteen, ainakaan Venäjälle, vanhalle Neuvostoliitolle paremmin. Vuonna 1986 Neuvostoliitto voitti kotikisoissaan maailmanmestaruuden, Venäjänä maalla on nyt kolmatta kertaa tilaisuus yrittää mestaruutta.

Maailmanmestaruuskisat pelataan Moskovassa ja Pietarissa 6.-22. toukokuuta. Kisat ovat päävalmentaja Kari Jaloselle viimeiset, kisojen jälkeen Leijonissa vastuun ottaa Lauri Marjamäki .

Maailman-

mestaruuskisat pelataan

Moskovassa ja Pietarissa 6.-22. toukokuuta.

”Suomipojat saavat keväästä toiseen kasaan loistavahenkisen ja tavoitteellisen joukkueen.”
”Suomen ja Jalosen kultaunelman edessä on kiekon kaksi suurta: Venäjä ja Kanada.”