– Parasta on ollut liittää eri maiden kulttuurit taiteessa yhteen

Wales, Espanja, Lontoo, Oulu, Argentiina. Mitä yhteistä on näillä maailman eri puolilla sijaitsevilla mailla ja kaupungeilla? Ainakin ne ovat paikkoja 25-vuotiaan Aura Sinervon elämän kartalla. Mutta Oulu on lähtöpiste, tärkeä välietappi ja sinne sitoo myös poikaystävä. Oikia oululainen tietenkin hänkin.

Teksti: Tarja LehtolaKuvat Aura Sinervolta

Kahdeksanvuotias Aura Sinervo istui oppitunnilla Pohjois-Walesissa ymmärtämättä juuri sanakaan, mitä ympärillä puhuttiin. Kun ei muuta osannut, hän vain hymyili kaikille. Myöhemmin elämä on opettanut, että hymy avaa monia ovia. Se on lyhin matka kahden ihmisen välillä ja toimii samoin kaikilla kielillä.

Taide on Auralle elämäntapa.

– Tykkään yhdistellä erilaisia ilmaisutapoja, kuten maalaus, valokuvaus, videotaide, installaatio ja performanssi. Luulen, että taide on paljon suurempaa kuin tiedämmekään, se heijastuu kaikkeen, ihan päivittäiseen elämään. Meissä kaikissa on pala taidetta.

Yhtä hallitsevaa kuin taiteen tekeminen, Auran elämässä 25 vuoden aikana on ollut muutos. Uusi käänne, joka voi ensin pelottaa, mutta joka tarjoaa aina haasteen saada elämäänsä jotain uutta ja erilaista.

– Luulen, että jatkuvat muutokset ovat kehittäneet minua ja tuoneet meidät läheisemmäksi perheenä. Olemme myös oppineet näkemään muutokset ja menemään niitten mukana, eikä taistelemaan vastaan.

Jos on syntynyt Suomessa, käynyt osan peruskoulusta Walesissa, loput siitä ja lukion Espanjassa ja opiskellut taiteiden kandidaatiksi Lontoossa, maapallo on kutistunut aika pieneksi paikaksi. Auran kahdeksan ensimmäistä vuotta kuluivat Oulussa, mutta ensimmäinen kotimaan vaihto tuli eteen isän työn mukana Auran ollessa 8-vuotias.

– Kun muutimme Pohjois-Walesiin, en osanut sanaakaan englantia. En siis pystynyt muuta kuin hymyilemään kaikille. Koulussa oli lämmin ilmapiiri, se oli enemmän kuin koulu, se oli kuin perhe. Oppilaat luokallani olivat ystävällisiä ja auttoivat paljon. Muistan, että minulla kesti kauan, ennen kun aloin puhua, vaikka opin ymmärtämään englannin kieltä nopeasti. Jotkut opettajat päivittelivät ja ihmettelivät sitä, että olin niin hiljanen. Olen jälkeen päin miettinyt, miksi hiljaisuutta pidetään niin huolestuttavana. Se on mielestäni kaunista ja puhuttelevaa. Mielestäni hiljaisuudelle pitää antaa tilaa ja omalla ajallaan lapsi oppii kyllä avautumaan, pohtii Aura.

Juuri kun Aura alkoi pikku hiljaa puhuakin ja kokea, että oli löytänyt paikkansa koulussa, perheelle tulikin muutto Espanjaan.

– Sinä hetkenä se tuntui vaikealta. Mieli muuttui kuitenkin pian. Värikäs, kansainvälinen The British College odotti Espanjassa. Innostuin uudesta kielestä ja maan rohkeasta kulttuurista.

Espanja on tälläkin hetkellä vanhempien ja kahden nuorimman sisaruksen kotimaa. Toinen sisko asuu Lontoossa, toinen veli Oulussa. Aura toteaa, että hän hymyilee nytkin asiaa ajatellessaan, mutta ei enää hämmennyksestä.

– Arvostan isäni ja äitini rohkeita päätöksiä. Parasta on ollut se, että on pystynyt tutkimaan eri kulttuureja ja liittämään niitä yhteen, luomaan uuden omanlaisen kulttuurin.

Lukion jälkeen vierähti neljä vuotta Lontoossa taideopintojen parissa.

– Viimeisenä vuotena innostuin performanssitaiteesta. Sen kautta olen oppinut tuntemaan itseäni ja ihmisiä ympärilläni. Loppunäyttelyssä Lontoossa kehitin kolme asua kierrätysmateriaaleista: johtoja, narua, hylättyja esineitä. Rakensin oman tilan, jossa vahdoin näitä asuja. Myöhemmin tajusin, että se kuvasti minun elämäntahtiani ja niitä muutoksia ja eri maita.

Perfomanssitaiteilijan kädessä oli eri esineitä, jotka olivat liitettynä kiinni häneen. Keltaisessa asussa oli hanskat.

– Kävelin hitaasti eteenpäin ja annoin toisen hanskan toiselle ihmiselle. Hän mietti hetken ja sitten suostui laittamaan hanskan käteen. Otin hänen kädestään kiinni ja kävelimme yhdessä. Istahdimme valokuvien ääreen ja katsoimme yhdessä taidetta. Moni kieltäytyi, moni kyseli ja ihmetteli. Jotkut vain lähtivät mukaan, eivätkä kyselleet. Mikään näistä ei ole väärin. On mielenkiintoista nähdä ja miettiä kulttuurieroja. Suomessa ihmiset eivät kommentoineet paljon, vaan lähtivät mukaan tai sitten kieltäytyivät suoraan. Tietämättömyys ja erilaisuus herättää ajatuksia. Kohtaamme niitä niin eri tavoin, Aura pohtii.

Taiteen yksi tavoite on yhdistää ihmisiä. Taide tuo myös menneisyyden takaisin tähän hetkeen.

– Taide vie minut heinäkuussa lätäkön toiselle puolelle Argentiinaan. Entinen musiikinopettajani Espanjasta on siellä töissä englantilaisessa yksityiskoulussa. Hän pyysi minua sinne taideopettajan avustajaksi ja pitämään näyttelyä. Tavoitteena on kehittää myös performanssitaidettani ja valokuvausta siellä.

Nuori taiteilija kertoo keränneensä eväskonttinsa siivut kaikista elämän varrella eteen tulleista kulttuureista. Palan tulevaa intoa ja eksoottisuutta Espanjasta. Palan omaperäisyyttä, taiteellista näkemistä ja kehitystä Lontoosta. Palan lapsuutta Pohjois-Walesin vuorten suojasta. Palan hiljaisuutta ja kaunista luontoa Suomesta.

– Nämä kaikki osat yhdistyvät taiteessani, ja niistä tulee uusi kokonaisuus.

Seuraavaksi matkaan tarttuu pala räiskyvää ja värikästä Argentiinaa, jossa Auraa odottaa tuttu ja kotoinen espanjan kieli. Hän tuo aikanaan pohjoiseen Ouluun terveiset tuolta meren takaa, maailman kahdeksanneksi suurimmasta valtiosta. Taas tuhansia kokemuksia rikkaampana. Ja luultavasti – hymyillen.

”Myöhemmin elämä on opettanut, että hymy avaa monia ovia.”
”Miksi hiljaisuutta pidetään niin huolestuttavana. Se on mielestäni kaunista ja puhuttelevaa.”