Keväisin viherpeippo on ensimmäisiä paluumuuttajia

Viherpeippo on tehnyt sen saman kuin sinitiainen ja naakka: valloittanut lähes koko Suomen ja vielä suhteellisen lyhyenä aikana, joissakin vuosikymmenissä.

Teksti ja kuvat: Jarmo Vacklin

Viherpeippo on nykyisin monelle luontoa seuraavalle tuttu lintu, jos ei muuten niin ainakin talvisilta lintulaudoilta. Näin ei ole aina ollut. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten viherpeipon esiintymisalue rajoittui lähinnä lounaisimpaan Suomeen ja sielläkin etupäässä rannikon läheisyyteen. Voidaankin olettaa, että viherpeippo on aikoinaan levinnyt Suomeen Ruotsin kautta.

Nykyisinkin eteläisessä Ruotsissa on runsas, vakituinen viherpeippopopulaatio ympäri vuoden. Toisin on meillä Suomessa, jossa suurin osa linnuista muuttaa Suomea etelämmäksi talven ajaksi. Tosin tilanne on leutojen talvien vuoksi muuttumassa, ja yhä useampi viherpeippo jää Suomeen talvehtimaan.

Viherpeipon runsastumiseen on useita syitä. Erityisesti lintujen talviruokinnan yleistyminen, runsas poikastuotto, leudot ja vähälumiset talvet sekä ennen kaikkea taajama-alueiden kasvu. Sillä viherpeippo on lähes puhdasverinen kulttuurimaisemien lintu. Viherpeippo viihtyy erinomaisesti ihmisen seuralaisena niin talvisin kuin kesäisinkin. Viherpeipon leviäminen lounaasta on tapahtunut varsin nopeasti. Tällä hetkellä lintua tavataankin pesivänä jo Lappia myöten. Eteläisessä Lapissa esiintymisalue on jo varsin tiheä ja yhtenäinen, mutta pohjoisempana leviämistä rajoittaa kaupunkien ja taajamien vähyys. Viherpeipon määrät ovat moninkertaistuneet viime vuosikymmeninä. Tämä runsastuminen näkyy muun muassa talvisin lintulaudoilla, joilla voi olla aterioimassa monikymmenpäisiä parvia yhtaikaa.

Keväisin viherpeippo on ensimmäisiä paluumuuttajia. Viherpeipon kevätmuutto tapahtuu pääsääntöisesti maaliskuussa, mutta se voi vaihdella viikolla tai parilla, mikäli kevään tulo takkuilee. Toisinaan kuulee jo helmikuun lopulla koiraan huilumaista, välillä ryystävää soidinlaulua korkean kuusen latvasta. Nämä aikaiset laulajat ovat talvensa eteläisessä Suomessa viettäneitä talvehtijoita, jotka ottavat suuren riskin jäämällä tänne. Toisaalta jäämällä Suomeen ne varmistavat itselleen hyvän pesäpaikan, joka ei ole itsestäänselvyys lintumaailmassakaan.

Monien lintulajien kevätmuutto huipentuu huhtikuun lopulla, jolloin viherpeipolla on usein jo munat pesässä, toisinaan poikasetkin. Poikaspesiä voi löytää jo maaliskuun lopullakin. Ensimmäiset pesinnät tapahtuvat yleensä kaupungeissa, niiden puistoissa ja talojen koristepensaissa. Aikainen pesintä mahdollistaa viherpeipolle sen, että ne voivat pesiä kesän aikana kolmekin kertaa, mikäli kesä on lämmin ja vähäsateinen. Kolme pesintää takaa runsaan poikastuoton, joka onkin yksi syy lajin runsauteen. Kylminä kesinä ja lumisina talvina lintuja menehtyy runsaasti.

Viherpeippojen muutto on varsin huomaamatonta keväisin, vaikka se tapahtuukin valoisaan aikaan. Linnut muuttavat usein pienissä parvissa, joissa ei ole kuin muutamia lintuja. Viherpeippojen muutto jää vähemmälle huomiolle myös hyvin aikaisen ajankohdan vuoksi. Viherpeippo on varsin luottavainen ihmiseen, ja linnusta saakin varsin seurallisen naapurin pesimäaikaan. Viherpeippo ei ole hiljaisen korven tai erämaan lintu ja lähes poikkeuksetta sen löytääkin ihmisasutuksen liepeiltä.

Mieluisin pesäpaikka on matala kuusiaita, josta löytyy suurin osa viherpeipon pesistä. Myös kuusennäreet ja katajat ovat sen mieleen. Paras tapa saada varsin vilkas ja nopealiikkeinen viherpeippo pesimään pihalleen on kasvattaa matala kuusiaita, jonka oksiston suojiin viherpeippo kätkee pesänsä. Pesä on melko suuri. Se on tehty usein risuista, höyhenistä, korsista ja sammalista. Näin autetaan samalla runsaasti yleistynyttä viherpeippoa kasvaneessa asuntopulassa. Pulaa pesäpaikoista on lisännyt myös karjan laidunnuksen väheneminen. Sopivia katajaa kasvavia hakamaita ei juuri enää ole tarjolla. Pula pesäpaikoista aiheuttaa myös sen, että linnut voivat tehdä toisen ja kolmannen pesinnän lehtipuuhun, mikäli parempaa paikkaa ei löydy. Tosin pesiminen koivussa tai lepässä ei ole yleistä.

Viherpeipon ravinto on monipuolista. Se koostuu niin siemenistä kuin eläinravinnostakin. Juuri monipuolinen ravinto ja sen helppo saatavuus leutojen talvien vuoksi on moninkertaistanut viherpeippojen kannat. Viherpeipon jämäkkä nokka on kuin tehty siementen syömiseen, ja hyönteiset ovatkin lähinnä hätäravintoa. Hyönteisiä tarjoillaan myös poikasille. Molemmat emot joutuvat keväisen pesinnän aikana joskus hakemaan ravinnon hyvinkin kaukaa, sillä toukat, edellisvuoden siemenet, perhoset ja hämähäkit ovat vielä silloin varsin vähissä. Kesäinen ravinto löytyy taasen helpommin, usein pihapiirin rikka- ja koristekasveista.

Pesintäajan ulkopuolella linnut käyttävät ravinnokseen rikkakasvien lisäksi myös puiden siemeniä, sekä ohdakkeiden ja takiaisten pähkylöitä. Mikäli talvet eivät ole lumisia, viherpeipot pystyvät selviytymään ilman lintulautojen lisäravintoakin. Viherpeippo on erityisen mieltynyt hampunsiemeniin sekä muun muassa moottoriteiden varsilla kasvavaan kurttulehtiruusuun, joka tarjoaa ravintoa linnuille moneksi kuukaudeksi. Kurttulehtiruusu kuuluu meillä kasvimaailman menestyjiin. Sosiaalisena lintuna viherpeipot viihtyvät kesäisinkin toistensa seurassa. Ne tekevätkin pienissä parvissa ravinnonhakureissuja erilaisille avomaille, joilla kasvaa yleensä nuorta parivuotista rikkakasvustoa. On tavallista, että viherpeipot myös pesivät pieninä ja väljinä yhdyskuntina.

Kesäisin viherpeippo on hyvän suojavärinsä ansiosta hyvin huomaamaton, vaikka asustelisikin pihapiirissä. Lintu hukkuu helposti kasvillisuuden joukkoon. Joidenkin lintulajien naaraat ovat hyvin samanvärisiä, ja ne voi helposti sekoittaa keskenään. Viherpeipponaaras muistuttaa paljon väritykseltään ja olemukseltaan varpusen, peipon ja keltasirkun naaraslintua. Viherpeippo on tehnyt sen saman kuin muun muassa sinitiainen ja naakka: valloittanut lähes koko Suomen ja vielä suhteellisen lyhyenä aikana, joissakin vuosikymmenissä. Kaiken on mahdollistanut kaupunkien ja taajamien kasvu, sekä ilmaston muutokset lämpimämpään suuntaan.

”Viherpeippo on erityisen mieltynyt hampunsiemeniin.”
”Sosiaalisena lintuna viherpeipot viihtyvät kesäisinkin toistensa seurassa.”