Teksti: Ari SteniusKuva: Matti Sulin

Liisa Hautaniemi on hyväntuulinen lahtelainen, joka heittää tikkaa tarkemmin kuin kukaan muu nainen Suomessa.

Ennen Padasjoen Sahtimarkkinoiden kesäjuhlia 2005 Liisa tunnettiin paremmin rytmitajustaan ja laulajan lahjoistaan.

– Voi siitä rytmitajusta olla hyötyä tikanheitostakin, hymyilee Liisa, joka heittää metronomin toistuvuudella tikan toisensa jälkeen kymppikehään.

Padasjoen kesäkokeilun jälkeen ovat kesäviikonloput menneet tikkakisoja kierrellessä – ja menee niitä viikonloppuja muulloinkin.

– Aina kun on mielenkiintoinen ja tasokas kisa luvassa, niin sinne, nyökkää sysmäläislähtöinen nainen, joka on ylpeä juuristaan.

– Olavi Virta oli Sysmästä, muistuttaa itsekin levyttänyt Liisa 1960-luvun lopulle suomalaisia lauluillaan hurmanneesta laulajalegendasta Virrasta.

Vihreävalkoisten tikkataulujen punainen kymppikehä on napsahdellut Liisan osumista kisasta toiseen, sillä hän on voittanut vajaan kymmenen vuoden heittäjäurallaan jo 24 suomenmestaruutta!

Urheilutoimittajat ovat kahdesti valinneet Liisa Hautaniemen vuoden tikkaurheilijaksi ja lajiliitto on seitsemän kertaa nimennyt lahtelaisen vuoden parhaaksi.

Ilmajoen Tikka on Liisan seura ja suomenennätyskolmikko Hautaniemi – Tuula Savioja – Jasmin Suomalainen on tälläkin hetkellä Suomen paras naistikkajoukkue.

Tikanheitto on suomalaisen kesän kilpailluimpia lajeja, sillä missä on mökki, siellä on tikkataulu – joko ulkorakennuksen seinällä tai koivun kyljessä.

Hautaniemi tiedetään tikkapiireissä hyvin ja aika monet muutkin tuntevat napakymppien nakuttajan.

– Hyvin tunnetaan ja aika usein sitä tikanheitosta puhutaan, myöntää Liisa, jota ei kukaan juurikaan kisaan haasta, mutta keskustelun lomassa aika moni kehaisee heittävänsä 40 ”aina silloin tällöin”.

Liisa uskoo, että Suomi-neidon tuhansissa mökki- ja pihakisoissa sekä iltamissa on neljänkympin heittäjiä.

– Varmasti heittävät, sanoo Liisa, mutta tikkahuipun ja mökkipihan tikkaajan ero syntyy toistuvassa tuloksenteossa.

– Kisoissa heitetään pitkiä sarjoja useilla tikoilla ja jos siellä pystyy yli 40:n keskiarvoon, niin sitten rupeaa pärjäämään, sanoo Liisa, jonka kilpakeskiarvo on luokkaa 42-43!

Liisa Hautaniemellä on yhtä vaille kaikki naisten suomenennätykset.

– 50, 125 tai 250 tikkaa on heitetty paremmin kuin kukaan, mutta tähtäimessä on tuo 25 tikan ennätyskin, myöntää Liisa ennätyksestä, jota Marjatta Linna on pitänyt hallussaan pian 30 vuotta.

Naisten kisat heitetään miehiä metriä lähempää neljästä metristä enintään 24 grammaa painavin tikoin.

Viisi tikkaa menee monella hyvin, mutta kun kisa jatkuu ja jatkuu, niin mestarit erottuvat.

– Sarjaa heitetään ensin viisi kertaa viisi tikkaa, sitten kymmenen kertaa viisi ja 125 tikkaa on tikkaväen kielellä puolimaraton ja 250 tietysti maraton, naureskelee Liisa.

Padasjoen Sahtimarkkinoilla houkutusten kautta heittokipinän saanut Liisa pommittaa kymppiä väsymättä ja kysymys kuuluu: miten se on mahdollista?

– Silmän ja käden koordinaatio sekä keskittymiskyky. Hermojen hallinta yleensäkin, joka tikka on heitettävä huolella eikä edellinen huti tai osuma saa viedä keskittymistä lähdössä olevaan, sanoo Liisa, joka on nopearytminen heittäjä.

– Minä heitän 125 tikkaa noin 12 minuutissa, jotkut käyttävät aikaa 20 minuuttia, sanoo Liisa, joka on toimialahuoltajana Lahden kaupungin palveluksessa.

Liisa Hautaniemi kiertää mielellään antamassa näyttöjä tarkkuudestaan ja lauantaina hän näyttää mestarin mallia Kärkkäisen tavaratalossa Lahdessa.

– Vastaan kysymyksiin ja minut saa haastaa kisaan – olen valmis kaikkeen, lupaa hymyilevä tikkaaja, joka osuu vihreävalkoisen taulun kymppiin kerran, toisen, kolmannen…

Kannattaa mennä katsomaan!

Tikanheitto on suomalaisen kesän kilpailluimpia lajeja, sillä missä on mökki, siellä on tikkataulu – joko ulkorakennuksen seinällä tai koivun kyljessä.