Rami Sivula innostui ratsastamisesta 40-vuotiaana

Jalasjärveläinen Rami Sivula hyppää Valsis-ruunallaan kilpaa 100-senttisiä esteitä ja on pokannut harrastekisojen estemestaruuden vuonna 2013. Ratsastaminen tarjoaa hyvää vastapainoa työlle ja sen ansiosta kroppakin pysyy hyvässä kunnossa.

Muutama vuosi sitten Rami Sivula , 43, seurasi avovaimonsa Sadu Ritarin ratsastustreenejä maneesin katsomossa. Penkiltä oli hyvä hukkailla neuvoja ja Ramilla olikin paljon mielipiteitä siitä, miten homman voisi hoitaa paremmin, olihan hän ratsastanut lapsena joskus itsekin.

– Helppohan se sieltä on huudella, tule itse kokeilemaan! Satu lopulta kuittasi.

Ja Ramihan kokeili. Hänen aiemmat hevoskokemuksensa rajoittuivat muutamaan lapsuuden tallireissuun, eikä hän ollut noussut hevosen selkään 30 vuoteen. Jännitti, pelottikin ehkä vähän, mutta samalla homma kiehtoi valtavasti.

– Tässä iässä on tietoinen siitä, että kroppa ei enää ole niin joustava ja mukautuva kuin aikaisemmin. Toki ison eläimen selkään kiipeäminen siksi mietitytti, Sivula muistelee.

Mutta pelko ei saanut valtaa, vaan homma vei nopeasti mukanaan. Alkeista oli aloitettava nelikymppisen miehenkin:

– Ei minulla ollut selkärangassa minkäänlaista muistijälkeä ratsastamisesta! Alusta aloitettiin ja siitä vähitellen edettiin: Satu minua pääasiallisesti on valmentanut.

– Monta kertaa olen satulasta tippunut ja pari kertaa pahastikin, mutta aina olen kiivennyt takaisin, Sivula toteaa.

Ramin ensimmäisestä ratsastuksesta on kulunut aikaa viisi vuotta. Uusi harrastus ei jäänyt kertaluontoiseksi kokeiluksi, vaan Sivula on viimeiset 2,5 vuotta ratsastanut aktiivisesti 4–6 kertaa viikossa. Ohjelmaan kuuluvat niin maastolenkit kuin esteratsastustreenit ja -kisatkin.

– Esteratsastus on aina ollut minun juttuni. Kaipaan hevosen kanssa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ja niitä esteillä kyllä riittää! Rami naurahtaa.

– Sitä paitsi minulla on niin huono muisti, etten ikinä oppisi kouluratsastuksen ratoja! hän jatkaa.

Rami on osallistunut noin kahteenkymmeneen esteratsastuskilpailuun. Toistaiseksi hän on kisannut vain oman seuransa, Jalasjärven Ratsastajat ry:n kilpailuissa, mutta tulevana kisakautena on tavoitteena osallistua lähipitäjien isompiinkin mittelöihin.

Tällä hetkellä Sivula hyppää 100 senttimetrin esteitä I-tasolla, seuraava tavoite on nostaa puomi 110 senttimetriin II-tason kisoissa.

– Tavoitteet on siellä, mihin itsellä ja hevosella riittää kunto ja pää. 110 senttimetriä on varmaankin seuraava virstanpylväs, mutta hevosen ehdoilla tässä pääasiassa edetään, Sivula huomauttaa.

Ratsastaminen on Sivulan mielestä monella tasolla kiehtovaa puuhaa. Hevosen kanssa luonnossa lenkkeileminen on oivaa vastapainoa työelämälle; arkipäivät Sivula pakertaa ajoneuvotietokoneiden parissa. Lisäksi hevosen selässä kunto kohenee:

– En minä missään huippukunnossa ole, mutta en ihan rapakunnossakaan. Ratsastaminen on niin itsestä kuin hevosestakin tietysti helpompaa ja mukavampaa, kun fysiikka on kunnossa, vaatimaton mies toteaa.

Hevosten kanssa työskentelyssä Sivulaa kiinnostaa myös yhteistyötaitojen kehittäminen ja eläimen ymmärtämään oppiminen.

– Hevonen on ajatteleva olento ja siinä on omat haasteensa. On hienoa, kun pystyy ylittämään tiettyjä asioita ja pelaamaan hevosen kanssa yhteen!

Hevosharrastuksen myötä Sivula kertoo myös saaneensa uusia ystäviä ja tuttavia. Nelikymppisenä miehenä hän on kuitenkin outolintu ratsastusseuran riveissä.

– Ei siellä ole lisäkseni kuin yksi juniori-ikäinen poika, joka hyppää. Hyvin minut on kuitenkin otettu vastaan! Sivula toteaa.

Rami ja Satu asuvat omakotitalossa Jalasjärvellä. Viisi vuotta sitten he päättivät hetken mielijohteesta ostaa Sadulle hevosen. Nazaret-ruunalle piti kiireellä rakentaa pihaan talli. Tallissa on karsinapaikat kolmelle hevoselle: kaksi niistä on nykyään varattu Ramin ja Sadun hevosille, yksi satulaseppänä työskentelevän Sadun hevosasiakkaille. Ramin Valsis-ruuna hankittiin 2,5 vuotta sitten.

Valsis, tuttavallisemmin Vallu, on 10-vuotias latvian puoliverinen ruuna. Sivula kertoo, että Valsiksella oli hyppykokemusta jo ennestään kun se 7-vuotiaana muutti Ramin talliin. Säännöllinen ja johdonmukainen hyppyharjoittelu on kuitenkin koulinut hevosesta entistä paremman.

– Valsis on oikein kehityskelpoinen hyppyhevonen, ja yhteistyömme toimii hyvin. Tiukalla treenillä on kouliintunut niin ratsu kuin ratsastajakin. Olen maksanut tälle vuodelle D-luvan ja hevosen vuosiluvan, joten ihan tosissaan on tarkoitus hypätä jatkossakin, Sivula kertoo.

Rami toteaa, että Valsis on luonteeltaan vähän säikky: maastolenkillä se säpsyy pusikoissa vaanivia pikku-ukkoja. Mutta maneesissa ja kisakentillä hevonen keskittyy tekemiseen erinomaisesti ja antaa aina kaikkensa. Siinä suhteessa Rami ja Valsis ovat hyvin samanlaisia:

– En tee eroa sille, onko kyseessä treenitilanne vai kilpailut. Aina on pyrittävä maksimisuoritukseen. Ehkä siksi olen menestynyt kisoissakin melko hyvin, kun hermot pysyvät hyvin kurissa, eikä tarvitse turhia jännittää, Sivula pohtii.

Sivula treenaa estekisoja varten 25 kilometrin päässä sijaitsevassa maneesissa. Hevosen kuljettaminen treenipaikalle on sen verran työlästä, että ihan joka päivä reissuun ei viitsi lähteä. Siksi Sivula hyödyntää harjoitteluun myös läheisen kyläkoulun kenttää. Päivittäinen hevosten liikuttelu tapahtuu kuitenkin lähinnä maastolenkillä: yleensä mukana on myös Satu ja perheen toinen, 23-vuotias ruuna.

– Vanhuksella ei enää hypätä. Haaveilenkin hankkivani toisen hyppyhevosen. Kehittymisen kannalta olisi hyvä saada kokemusta erilaisilla ja -kokoisilla hevosilla hyppäämisestä, Sivula miettii.

Sivula kuvailee harrastustaan melko edulliseksi siitä saataviin hyötyihin nähden: ainahan harrastukset maksavat, mutta suuria summia hevosteluun ei olla kuitenkaan saatu upotettua. Muun muassa omassa pihassa oleva talli pienentää kustannuksia kivasti. Eikä avovaimon ammatistakaan haittaa ole:

– Tarvikkeet pysyvät hyvässä kunnossa, kun on oma satulaseppä, Rami hymyilee.

– Monta kertaa olen satulasta tippunut ja pari kertaa pahastikin, mutta aina olen kiivennyt takaisin.
– En tee eroa sille, onko kyseessä treenitilanne vai kilpailut. Aina on pyrittävä maksimisuoritukseen.