Kun heräät joulukuun hiljaiseen aamuun

onko rinnassasi tunne lämpöinen,

kenties lähdet mukaan kiireiseen touhuun

siihen kaikki voimavarasi antaen?

Näetkö tänään muistojesi helminauhan,

turvallisen lapsuuden kodin ja joulusaunan,

jonne kapeaa kinttupolkua kuljettiin,

hataran porstuan penkille vaatteet heitettiin?

Savusaunan kiuas pihisi pimeässä nurkassa,

vettä heitettiin sinne kuupalla summamutikassa.

Tunnetko sitä joulun oikeaa rauhaa,

pysähtyykö aika, ymmärrätkö hiljaisuuden?

Kuuleeko korvasi, miten joulun kellot pauhaa,

muistatko, että jossain on yksin ihminen?

Kuuletko miten kaipuun kannel soi ikävään,

näetkö yksinäisen pyyhkivän kyyneleitään,

ojennathan hänelle auttavan kätesi,

ja lupaathan olla hänelle jouluenkeli?

Näethän myöskin ne taivaan lintuset,

jotka luoja kerää aattona lyhteen ääreen,

ne luonnon ihmeet ja kauneimmat joulutähdet,

jotka tuovat meille ihanan valon sydämeen?

Hilkka-Miljetta Lehto

KauppaSuomi-lehden lukija