Juha Väätäinen on sekä nauttinut että kärsinyt erilaisuudestaan

Juha Väätäinen kokee olevansa erilainen. Se on asia, josta hän kärsinyt, mutta samalla suuresti nauttinut. Itse hän käyttää mielellään termiä väljä ego.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Juha Väätäisellä on intohimo elämään. Hän ei jää odottamaan, vaan tekee.

Väätäinen kävi syntymässä Oulussa, mutta jo kahden päivän päästä äiti oli Piippolassa heinäpellolla, olihan paras heinäntekoaika. Isä sai tiedon yli viisikiloisen esikoisen syntymästä rintamalle pojan ollessa jo kuukauden ikäinen.

Juoksemisen rinnalla Väätäisellä on ollut monta erilaista uraa kansakoulun opettajasta valmentajaan ja liikkeen johdon konsultointiin.

2000-luvun alussa Väätäinen alkoi maalata vielä suuremmalla intohimolla kuin aikoinaan keräsi kilometrejä maanteillä. Viimeiset neljä vuotta ovat vierähtäneet kansanedustajana Perussuomalaisten riveissä.

– Halusin aikoinaan kokeilla, mihin rahkeet riittävät urheilussa. Ne riittivät Euroopan parhaaksi juoksijaksi. Aion myös jäädä taiteilijana historiaan tavalla tai toisella, Väätäinen toteaa.

Väätäisellä todettiin helmikuun alussa päälaelle levinnyt oksasolusyöpä, jonka takia hän päätti jäädä sivuun eduskuntavaaliehdokkuudesta.

– Hoitojen alussa olin hirveän näköinen. Koko päälaki oli ruvilla kuin pottupelto.

Hän on ollut kuukauden hoidettavana Malagassa Espanjassa, jossa asui aiemmin useita vuosia. Sitä ennen hän sai hoitoa Suomessa kuukauden verran.

– Tilanne näyttää ihan lohdulliselta. Toipuminen on mennyt hyvään suuntaan ja voin olosuhteisiin nähden hyvin. Olen ikuinen optimisti. Uskon, että selviän tästä.

Mutta helppoa kamppailu ei ole ollut, sen verran rankkoja ovat hoidot olleet. Hattu jää miehen tavaramerkiksi, sillä päälaki ei enää auringonvaloa kestä.

Vaatimattomuus ei kuulu Väätäisen luonteenpiirteisiin. Hän mainitsee Oulun opettajankoulutuslaitoksesta valmistuneen kaksi kovaa miestä: Martti Ahtisaaren ja Juha Väätäisen.

Kun Väätäinen piti ensimmäisen taidenäyttelynsä, hän kutsui avaajaksi silloisen pääministerin Paavo Lipposen. Lipponen tuli.

Väätäisen mielestä jokainen poliitikko on narsisti, kuinka paljon, se on eri asia.

– Olen erilainen. Se on asia, mistä olen joutunut kärsimään ja mistä silti suuresti nautin. En koe sitä leuhottamiseksi, tiedän tarkalleen, mitä olen ja mihin pystyn. Menenpä ja teen, kun muut eivät tee, onko se narsismia?

Liisa Väätäinen kertoo aikoinaan rukoilleensa Jumalaa, että anna tuo Juha minulle.

– Juha on myöhemmin kysynyt, oletko rukoillut, että ottaisi pois. Niin selkeitä ohjeita en enää anna. Ajattelen, että tapahtukoon sinun tahtosi, Liisa hymyilee.

Liisa Väätäinen kertoo saaneensa värikkään miehensä rinnalla monta erilaista elämää, urheilijan, taiteilijan ja poliitikon puolisona.

Juha Väätäinen kertoo kasvaneensa riittävän pienessä kylässä, riittävän köyhissä ja vaikeissa olosuhteissa niin, että on oppinut ponnistelemaan.

– Ponnistelu yleensä tuottaa tuloksen. Edelleen menen sisälle lähes ovesta kuin ovesta ja kysyn, että kai sitä kahvia saa.

Mies oli aikoinaan tuttu näky aamuvirkuille kyläläisille juostessaan pitkin kylän teitä.

– Aamulla ennen kuutta lähdin lenkille ja päivät kiusasin ihmisten lapsia, lopulta täytyi ottaa juoksemisen takia virkavapaata ja opettajan työ jäikin kokonaan.

Piippolassa myös juurrutettiin työn tekoon, laiskana ei saanut olla.

– Menestyvällä ihmisellä on suunnitelma ja menetelmä, hän on perso työlle ja suostuu kontrolliin. Mitään salaisuuksia on turha yrittää piilotella pinnan alla: viinaa on juotu ja väärässä paikassa oltu, mitä sitä kieltämään, Väätäinen sanoo.

Väätäinen perusti kesägallerian useana vuonna Suomen keskipisteeseen, syntymäkylänsä Piippolan Leskelään. Näyttelyn kehyksenä oli kokonainen talo.

Eräänä kesänä Väätäisen kesägalleriaan iskivät varkaat, jotka eivät arvanneet tekevänsä suuremman luokan virheen. Vastus oli kuin suoraan vuoden 1971 Helsingin Euroopan mestaruuskisoista. Ja tulos oli sama kuin 44 vuotta sitten: Väätäinen voitti. Euroopan mestari juoksi itseään puolta nuoremmat vorot kiinni ja kehuu saaneensa paremman palkan kuin ennen muinoin juoksupalkintona.

Väätäisellä on lukemattomien juoksukilometrien ansiosta todistetusti Suomen suurimmat keuhkot ja sydän. Ja titteleitä ja meriittejä löytyy vaikka muille jakaa: Suomen parhaiten pukeutuva mies, Vuoden mies Eeva-lehdessä, Suosituin suomalainen, Euroopan paras urheilija kansainvälisessä äänestyksessä. Viimeisimpänä Tasavallan Presidentin myöntämä liikuntaneuvoksen arvonimi vuonna 2014.

Eräästä tittelistä hän on erityisen ylpeä.

– Eduskunnassa eräs nuori edustaja tuohtui minulle ja sanoi, että minä olen kolmannen kauden edustaja ja sinä pojittelet minua, entä jos minä alkaisin nimitellä sinua vaariksi? Totesin hänelle, että kuule minä voisin olla isoisäsi ja olen virallisestikin Piippolan vaari, joten se nimitys sopii minulle oikein hyvin.

– Olen ikuinen optimisti. Uskon, että selviän tästä.