Dekkari Jesse Hackman tunnetaan Oulussa

Korttelikapakka Liverpool, Anttilaa vastapäätä oleva toimisto ja Ainolan portin asunto. Siinä kirjailija Ari Paulowin luoman dekkarihahmon Jesse Hackmanin pyhä kolminaisuus.

Teksti: Ari Stenius

A ri Paulowin viime kesänä ilmestynytMusta mambaon kahdeksas Hackman-romaani ja se kertoo tutusti Oulussa tapahtuvista asioista.

– Hackman ei ole alkoholisti, ahdistunut tai perhehuolissa rypevä etsivä, vaan kovaksikeitetty dekkari, joka ei käännä poskea lyöjälle, mutta on oikeudenmukainen, määrittelee Paulow oululaisen etsivän.

Paulow kirjoittaa yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista.

– Yksityisyritteliäisyys ja pohjoismainen demokratia ovat myös tärkeitä pilareitani. Kirjoissani otetaan kantaa ja Oulu tulee tutuksi.

Jesse Hackman esiintyi ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sittenViidakkojuoksu-romaanissa.

– Tähän asti aiheet ovat löytyneet helposti todellisista tapahtumista, joita olen yhdistellyt ja muokannut juoneen.

Viimeisimmässä Hackmanissa oli kuitenkin synnytystuskansa.

– Olin mielestäni käyttänyt kaikki ideani. Oli luomisen tuskaa, mutta inspiraatio löytyi etelän uutisista, kelaa PaulowMustan mambansyntyä.

Pääkaupunkiseudulla erityiskoulun opettaja sai potkut ja tapahtumasta nousi iso valtakunnallinen uutinen nettiadresseineen kaikkineen.

– Se oli kipinä. Siirsin tapahtumat Ouluun, yhdistin mukaan muita säikeitä ja pistin Hackmanin töihin.

Oululaiskirjailija on entinen kapakoitsija ja Heinäpään Oluttupa onkin erehdyttävästi Jesse Hackman -dekkareiden kantapubin Liverpoolin kaltainen.

– Hackmanin kantapaikka, vahvistaa Paulow, jonka romaaneissa vilahtelee oululaisille tuttuja henkilöitä.

– Käytän todellisia henkilöitä ja yrittäjiä sekä paikkoja kirjailijan vapaudella, naureskelee Paulow ja vakuuttaa ihmisten pitäneen tuttujen henkilöiden ja paikkojen löytymisestä kirjojen sivuilla.

Paulowin nuoruuden lukemistoon kuuluivat muun muassa Raymond Chandler, Dashiell Hammett, Ross Macdonald ja Alistair MacLean.

–Heistä olen saanut innostukseni. Jokainen kirjani on kunnianosoitukseni heille, myöntää Paulow, joka on kirjoittanut myös nuorten kirjoja ja tulevaisuusthrillerin Khilafan .

– Poikana luin Viisikkoja sekä Pertsaa ja Kilua. Omat nuorisokirjani,Surmankarin vangitjaAavesaaren arvoitus, ovat samaa seikkailuhenkeä siirrettynä nykypäivään.

Mutta takaisin Hackmaniin. Oulun dekkari ei ole baarissa istuja turkulaisen esikuvansa Vareksen tapaan.

– Samanlainen kuin minä, pitää voimaharjoittelusta ja kuntosalikäyneistä.

Kempeleläinen kirjailija tietää, mitä dekkareissa pitää olla:

– Huumoria, toimintaa ja jännitystä. Kaikkea näitä, se on dekkarieni kolmijalka, josta ei saa yksikään puuttua.

Vakavien aiheiden käsittely ja huumori ottivat alkuun kirjailijalla koville.

– Mietin, että onko sopivaa kirjoittaa murhista tai kuolemista ja pitää huumoria mukana.

Yksi Suomen kansalliskirjailija helpotti ajatusten ahdistusta.

– Luen Tuntemattoman sotilaan noin viiden vuoden välein. Tajusin huumorin olevan selviytymiskeino. Jos Väinö Linna pystyy pistämään huumoria Suomen traagisimpiin hetkiin jatkosotaan, niin minäkin voin pistää omiin tarinoihini.

ennen ensimmäisiä romaanejaan Paulow kirjoitti Jerry Cottoneita, kuten 40-vuotisjuhlanumeron Luoteja kaikilla mausteilla .

– Cottoneita kirjottaneista minä olin ensimmäinen, joka oli edes käynyt New Yorkissa, paljastaa Paulow, jolla on varovainen unelma: televisiosarja tai elokuva Jesse Hackmanista, tai Oulun kaupunginteatterin esitys, siitä on jopa keskusteltu. Aika näyttää!

”Käytän todellisia henkilöitä ja yrittäjiä sekä paikkoja kirjailijan vapaudella.”