Koulu nousi Sri Lankaan suomalaisvoimin

Vapaaehtoistyössä toimitaan yleensä jonkin hyvän asian puolesta. Vaikka työtä tehdäänkin korvauksetta, työntekijä usein kokee saavansa enemmän kuin antaa. Jyväskyläläinen Tellervo ”Tellu” Vasama perusti koulun köyhien perheiden lapsille Sri Lankaan.

Teksti: Tarja Lehtola Kuvat: Tellervo Vasama

Kun katsoo maailmankarttaa, Suomi ja Sri Lanka näyttävät olevan niin etäällä toisistaan kuin vain on mahdollista. Miten sai alkunsa projekti, jonka tuloksena syntyi kaukaiseen Boossan kylään koulu, joka on antamassa tulevaisuuden uskoa monelle köyhyydessä elävälle perheelle?

– Muutamia vuosia sitten jäin vuorotteluvapaalle ja haaveilin vapaaehtoistyöstä. Netistä löytyi linkki, jossa kerrottiin suomalaisen pariskunnan Sri Lankaan perustamasta poikien vammaiskodista, kertoo Tellervo ”Tellu” Vasama .

Vilkkaan yhteydenpidon jälkeen Tellu lähti matkaan ystävänsä kanssa. Hän kuvaa kokemusta huikaisevaksi. Sri Lanka jäi lämpimästi mieleen ja sinne oli palattava uudestaan.

– Olin Sri Lankassa ystäväperheessämme vierailulla. Teimme matkan sisämaahan pieneen kylään, jossa on suomalaisten perustama koulu köyhien perheiden lapsille.

Ystäväperheen isä, Dilip , oli jo kauan haaveillut vastaavanlaisen koulun perustamisesta oman kylänsä lapsille.

– Tutustumismatkan jälkeen hän alkoi puhua asiasta meille muillekin Keskustelimme moneen otteeseen, miten se olisi mahdollista saada aikaan. Itse epäilin hankkeen onnistumista tuosta noin tyhjästä. Mieleen on vahvasti jäänyt, mitä Dilip siihen totesi: ”Jos me uskomme ja yhdessä yritämme, niin voimme kyllä onnistua ihan missä vaan”.

Lasten asiat ovat lähellä Tellun sydäntä, sillä hän työskentelee koulunkäynnin ohjaajana erityiskoulussa. Hän alkoi miettiä asiaa toden teolla. Olivathan he ystäviensä kanssa aikaisemminkin antaneet Sri Lankaan rahallista apuaan. Miksi siis ei nyt?

Tellu näki asian tärkeäksi siitäkin syystä, että jos perheellä ei ole varaa laittaa lastansa maksulliseen iltapäiväkouluun, saatetaan heidät laittaa töihin.

– Työn tekeminen on toki hyvä oppia, mutta jos se tehdään koulunkäynnin sijasta, on tarkoitus huono. Siksipä onkin tärkeää saada lisää maksuttomia kouluja, että lapsilla olisi mahdollisuus tehdä sitä, mitä lasten kuuluu: oppia uusia asioita ja elää lapsen elämää.

Dilip perheineen antoi oman kotipihansa koulun käyttöön ja niinpä siihen alettiin valaa pikkuhiljaa paaluja ja portinpylväitä tulevaa rakennusta varten.

Kaikki työ tehtiin käsipelillä. Rakentajina olivat oman kylän miehet. Hanke oli koko kylän yhteinen ja se toi apua elämään; toimeentuloa niille, joilla ei ole työtä.

Joulukuussa 2013 koitti koulun avajaispäivä. Nimeksi sille annettiin projektin kantavan voiman mukaan Telluschool.

– Oli liikuttavaa nähdä lasten silmistä ilo ja into, mutta vielä enemmän minua liikutti vanhempien kasvoista loistava kiitollisuus ja ne monet, monet hymyt, Tellu muistelee.

Sri Lanka on hymyjen maa, vaikka elämä ei ole helppoa ja toimeentulo on tiukassa.

–  Jokaisella maalla on omat juttunsa, ilonsa ja murheensa, vaikeudet ja vaaransakin, mutta tuossa maassa olen kokenut, että jokainen ihminen, väristä ja varallisuudesta riippumatta, kohdataan hymyn kera ja sen saa ottaa itselleen voimaksi ja iloksi.

Koulun toiminnan alettua valtio virallistaa koulun, mutta se ei pysty rahoittamaan yksityiskouluja. Niinpä myös Telluschool on lahjoitusten varassa.

– Lahjoittajien jalomielisyyden ansiosta olemme saaneet lähetettyä opettajan palkan kuukausittain sekä muutaman kerran rahaa opetusmateriaaleihin. Tähän astiset lahjoitukset ovat tulleet perhepiiristä ja lähisuvusta, mutta nyt Telluschoolilla on virallinen tukiyhdistys, joten se voi järjestää keräyksiä.

Joulu-tammikuussa koulussa oli 35 oppilasta. Nyt heitä olisi moninkertaisesti, jos vain kouluun mahtuisi. Joulukuussa rakennettu koulurakennus on pieni ja niinpä perhe on katsellut ahkerasti lähikylästä toista rakennusta, joka olisi hyvä paikka toiselle koululle.

– Toivon pääseväni tämän vuoden aikana katsomaan paikan päälle koulun tilanteen ja neuvottelemaan ihan kasvotusten uusista suunnitelmista, vaikkakin olemme viikoittain yhteydessä skypellä.

Suomi ja Sri Lanka voivat olla kaukana toisistaan, mutta valtakuntien raja kulkeekin tässä tapauksessa sydämestä sydämeen. Silloin ei mikään matka maailmassa ole liian pitkä.