Hyötyliikunta pitää reippaana ja terveenä

Ylivieskalainen yrittäjä Katariina Ranimaa, Kata, myöntää liikkeenharjoittamisen olevan joskus kovaa, vaikka se on mukavaa ja vapaaehtoista.

Teksti: Ari SteniusKuvat: Niko Junno

Alusasuliike Donna K on Katan arkipäivien työpaikka, mutta liikettä pitää Kata kotonaankin, kuten lähes kaikkialla muuallakin.

– Olen vapaaehtoinen ikiliikkuja. Nautin hyötyliikunnasta. Se on minulle elämäntapatoimintaa siinä kuin terveellinen elämä muutenkin, sanoo Kata.

Yrittämisen ja perhearjen lomassa on uuden kodin rakennusurakka ”vaiheessa”, joten työpäivän päätyttyä ja ruokailujen jälkeen riittää tekemistä.

Talvellakin, vaikka moottoripyöräily ja avomiehen jenkkiautoharrastus ovat kesäpainotteisia.

– Olen aktiivinen osallistuja, en osaa katsella vieressä. Tekemällä oppii ihmeasioita, sanoo Kata, joka ”tuntee työkalujen tarkoituksen” ja tekee, mitä kohdalle osuu.

– Auton ja moottoripyörän laittoa tai remonttia, jotain aina, kohauttaa Kata olkiaan.

Katan oma valomerkki tulee ennen iltakymmentä.

– Kahdeksalta ollaan yleensä kotona ja siitä alkaa laskeutuminen, hymyilee perheenäiti.

– Poikien koulujuttuja, iltapalat, sellaista tuttua, ja yhdeksältä alkaa ajatus karkailla höyhensaarille, myöntää Kata.

Kuntosalille tai ryhmäjumppiin Kata ei nykymaailmassaan enää ehdi, joten hän osaa nauttia päivän hyötyaskareista, kuten lumitöistä.

Edellisen illan kolaaminen ei tunnu turhalta, vaikka piha on yön aikana saattanut saada uuden lumikerroksen.

– Usein aamusta tulee ikkunasta kurkittua, pääsiskö sitä taas lumitöihin, naureskelee Kata ja kehuu lumitöitä mukaviksi.

– Hauskaa se on. Happea ja hyvää liikuntaa. Lumitöissä pää ja kroppa saavat hyvän aamuherätyksen, määrittelee Kata lumitöitten annin.

Aamuvirkun Katan aamuissa on kaavansa.

– Herätys kymmentä vaille kuusi, aamupesu, kahvit, uutisten seuraaminen, pyykin pesua ja lapset hereille, siinä se aamu vierähtää, miettii nainen.

Talonväen herättyä ja aamupalojen jälkeen on kuntoiluhetki, jossa lumityöt on bonuksina.

– Aamujumppa, kuntosalilaitteilla tekemistä tai venyttelyä ja omalla painolla treenaamista, luettelee energinen nainen ohjelmaansa.

Kuulijaa hengästyttää, mutta kotoinen sisäliikunta saa jatkonsa – jos kelit suovat.

– Ne lumityöt tai kesällä lenkki, sanoo Kata, joka sanoo totuttaneensa elimistön liikuntaan.

Juniorivuosien energia kului pihatouhuissa ja telinevoimistelua harrastaessa.

– Äiti sanoo, että olin ”jugurttinuori”. Sitä söin paljon ja kiireisenä ei tainnut aina muuta ehtiä. Mutta eikö juuri jossain väitetty, että jugurtti on maailman terveellisimpiä superfoodeja, kysäisee Kata, joka on tarkka ruokaluistaan.

– Minulla on suolistosairaus. Olen hoitanut sitä ruokavaliolla, mutta en ole mikään hifistelijä syömisessäni. Jos syön pullan tai kaksi, niin sitten liikun enemmän tai vähennän muusta syömisestäni, sanoo Kata.

Kata tunnustautuu terveellisen ja puhtaan ruoan suosijaksi.

– Haluan tietää, mitä syön ja mistä ruoka on. Syön herkkujakin ja suhteutan ne muuhun syömiseen. Pyrin siihen, että meidän perhe söisi perinteistä suomalaista ruokaa. Mahdollisimman puhdasta – järkevissä määrin, ei valmisruokia – teen ruuan itse, sanoo Kata.

– Ei meillä lasketa puntarilla hiilareitten tai proteiinien määrää, kohtuus taas kaikessa. Rasvat pitää olla oikeassa muodossa.., kertoo Kata, joka sanoo olevansa kotijoukkojensa vitamiiniupseeri.

– Päivittäiset vitamiinit pitää saada, tärkeimpinä pidän C- ja D-vitamiineja. Meidän perhe syö vitamiineja reippaasti yli saantisuositusten, ja eipä ole hurjasti tarvinnut sairastella, sanoo Kata ja muistuttaa yhdestä perussyystä ruokavalintoihinsa.

– Oikealla ruokavaliolla olen pitänyt tämän suolistosairaudenkin kurissa. Ilman lääkkeitä olen ollut jo nelisen vuotta, muistuttaa Kata.

Yrittäminen on Katan valinta. Sosiaalisena ihmisenä hän pitää työstään, mutta elimistö muistuttaa töissäkin.

– Paljon tulee seisottua tai istuttua puhelimessa. Elimistö antaa merkkiinsä. Jos on hiljaisempaa, niin silloin tulee tehtyä kevyitä harjoituksia, sanoo Kata, jolla on jumppanauha ja käsipainot töissä.

Kylmän yllättäessä Kata tietää, mitä tehdä.

– Imurointi on varma keino, siinä tulee lämmin, sanoo Kata, joka tunnustaa arkisen hyötyliikuntansa menevän joskus ”aika pitkälle”.

Kata on junnutytöstä asti pitänyt lihastensa rasittamisesta, ja keho käskee edelleen toimimaan.

– Voimaa, lihasrasitusta ja notkeutta, niitä on tullut tehtyä. Kroppa muistuttaa, jos ei saa liikettä, sanoo Kata, joka odottaa kevättä ja pyöräilykautta.

– Ja aurinkoa, muistuttaa Kata, liikkuva nainen, jolla on myös hyvin yleistajuttava perusta liikunta- ja ruokavalintoihinsa.

– Arjen pienillä valinnoilla voi tapella ikääntymistä vastaan. Sama koskee painon hallintaa ja kunnossa pysymistä muutenkin. Yrittäjänä ei ole varaa ylimääräisin sairasteluihin. On laitettava vain lappu luukulle, jos jotain tulee, muistuttaa Kata.

Tällä energialla lappu ei taida luukulle ilmestyä.

”Syön herkkujakin ja suhteutan ne muuhun syömiseen.”
”Kroppa muistuttaa, jos ei saa liikettä.”