Sokeri vaikuttaa aivoissa samalla tavalla kuin alkoholi, huumeet ja tupakka

Sokeririippuvuudesta ei ole helppo päästä eroon, mutta jo sokerin käytön vähentäminen saattaa muuttaa elämänlaatua parempaan suuntaan.

Teksti: Tarja LehtolaKuvat: Katriina Lehto

Monet ovat havahtuneet sokerin haitallisiin vaikutuksiin ja tehneet elämänmuutoksen, jossa sokerille ei ole sijaa. Kyseessä on elämäntapa, johon ei kuulu sokeria sisältävä ruoka, ei edes piilosokerilla kyllästetty.

Tänä päivänä sen noudattaminen voi olla hieman haastavaa, mutta ei mahdotonta.

– Sokeri on myrkkyä, jos minulta kysytään. Se saa verensokerin heilahtelemaan luonnottomasti, tekee ihosta samean, saa olon tuntumaan väsyneeltä, lihottaa ja ties mitä muuta, josta emme edes tiedä, jyväskyläläinen personal trainer Katriina Lehto toteaa.

Sokeria on kaikkialla, siksi täytyy olla erityisen tietoinen asioista ja käyttää hieman aikaa ainesosaluetteloiden tutkimiseen. Sokeria nimittäin löytyy mm. näistä tutuista elintarvikkeista: leivistä, jogurteista, kastikkeista, mehuista ja muroista. Lähes kaikesta, mitä valtaosaväestön keittiöstä löytyy.

Maailman terveysjärjestö WHO:n uusissa ravitsemussuosituksissa suositellaan sokerin käytön puolittamista, korkeintaan viiteen prosenttiin kokonaiskaloreista.

Viidesosa suomalaisista alle kouluikäisistä on ylipainoisia ja puolet aikuisista kamppailee painonsa kanssa. Väitetään, että sokeri tappaa enemmän ja aiheuttaa enemmän työkyvyttömyyttä kuin alkoholi tänä päivänä. Puhutaan jopa sokeriholismista.

Lehto havahtui jo nuorena siihen, miten paljon piilosokeria syömämme ruoka sisältää. Perheen perustamisen jälkeen keittiössä tulee vietettyä enemmän aikaa. Yhdessä kokkaaminen ja leipominen kuuluvat perheen lempipuuhiin. Niinpä sokeri on tehnyt makean paluun ruokavalioon.

– Olin ennen paljon nykyistä tarkempi. Kääntelin kaupassa paketit ympäri aina, ennen kuin laitoin ostokset kärryyn. Käytin paljon superfoodeja, luomua ja tein itse suklaani. On varmasti maailman huonoin tekosyy, että lapsen saatuani aloin lipsua, koska nyt jos koskaan olisi syytä olla entistäkin tarkempi. Olisinhan paljon parempi esimerkki lapsellenikin.

Jokin aika sitten Katriina päätti taas vakaasti siirtyä sokerittomaan ruokavalioon.

– Olin tarmoa täynnä ja varma siitä, että tietoni asioista ajaa minut takaisin kaidalle tielle. Osasin odottaa vaikeita hetkiä ja kärttyisiä päiviä, mutta en aavistanut ollenkaan, miten lujille se oikeasti ottaisi. Sokerikoukussa oleva ihminen saa yhtä lailla vieroitusoireita sokerittomuudesta, kuin alkoholisti ilman alkoholia. Olin yllättynyt. Tosin en tiedä miksi, sillä selväähän tuo on. Sokeri koukuttaa käyttäjänsä ja vihaksihan se pistää, jos sitä ei saa.

Lehdon perheessä syödään pääosin terveellistä arkiruokaa, suositaan luomua, eikä osteta sokerilla kyllästettyjä elintarvikkeita.

– Harrastamme liikuntaa yhdessä ja erikseen, ja olemme oikeasti kiinnostuneita terveydestä. Eikö kuulostakin aika hyvältä? No sitten kehään tunkee se pakkomielteinen makeannälkä, jota ei taltuteta ihan millä tahansa. Yritän juoda vettä tai teetä, jospa se olisikin vain jano. Sitten yritän syödä marjoja, hedelmiä, vihanneksia. Mitä tahansa. Turhaan. Totean lopulta, että sokeri vie naista kuin cowboy härkää sarvista!

Mikäli sokerin saanti pysyttelee viidessä prosentissa päivittäisestä energiantarpeesta, olisi sillä jo huomattavia terveydellisiä etuja.

– Minun päivittäisessä energiantarpeessani se tarkoittaisi 9 sokeripalaa. Jos söisin maustettuja jogurtteja, täyttyisi viiden prosentin suositus jo yhdestä pikarista aamupalalla! Kulhollisessa moniviljamuroja on noin 3,5 sokeripalaa, mikä tarkoittaa kolmasosaa minun päivittäisestä tarpeestani terveyshyötyjä tavoiteltaessa. Jos söisin lounaaksi valmiin caesarsalaatin ja lasin mehua, niin saisin 10 palaa sokeria. Entä jos ottaisinkin tölkillisen kolajuomaa ja valmislasagnen? Olisin tietämättäni syönyt jo 17 sokeripalaa, joka vastaa WHO:n 10%:n suositusta. Ja tuo määrä vain yhden aterian aikana. Illalla makeannälän yllättäessä söisin hujauksessa vielä 19 sokeripalaa, nimittäin puoli levyllistä maitosuklaata.

Suklaa kuuluu niihin elintarvikkeisiin, jota naiset eivät tiettävästi ole koskaan ylenkatsoneet. Kaupan hyllystä napatun herkun sijaan Katriina Lehto valmistaa silloin tällöin lempisuklaataan, mintturaakasuklaata. Hän pyrkii siihen, että makeat herkut eivät olisi päivittäin tarjolla kotona.

Yksinkertaisimmillaan paluu vähemmän makeaan elämään kuulostaakin tältä: Otetaan sokeri pois arjesta. Säästetään se juhlaan.

”Otetaan sokeri pois arjesta. Säästetään se juhlaan.”