Viinimarjoja, mustikoita, mansikoita ja hedelmiä

Kaikista marjoista voi valmistaa mehua joko höyryttämällä tai keittämällä. Jos marjoja on paljon, höyrymehun valmistaminen on vaivattominta. Mehulingon avulla valmistuu myös tuoremehua.

Kotimaiset marjat kuuluvat suomalaisen täyspainoiseen ravitsemukseen. Marjamehut maistuvat useimmille ihmisille. Itse tehdyt mehut ovat parasta mahdollista juomaa ja omatekoisista marjamehuista voi nauttia ympäri vuoden.

Kaikista marjoista voi valmistaa mehua höyryttämällä, keittämällä, tuoremehulingolla tai kylmäpuristamalla. Pakastamalla säilyy esimerkiksi C-vitamiini parhaiten, mikäli marjat sulatetaan nopeasti. Kehittämispäällikkö Arja Hopsu-Neuvonen Marttaliitosta neuvoo miten marjaisat mehut valmistuvat.

Mehuihin käytettävät marjat saavat mielellään olla hieman ylikypsiä, koska niistä irtoaa parhaiten mehua.

– Kypsistä marjoista suorastaan pursuaa mehua, joten kannattaa odottaa niiden kypsymistä. Erityisesti punaherukat tulee monella kerättyä liian varhain. Mustaherukka usein kypsyy ennen punaherukkaa, kypsymisessä saattaa toki olla myös lajikekohtaisia eroja.

Pölyiset ja maata vasten maanneet marjat on syytä huuhtoa ennen valmistusta. Mehua valmistettaessa marjoja ei tarvitse riipiä, huonot ja homeiset marjat on kuitenkin poistettava tarkoin.

– Parempi tulos tulee silloin, kun marjoja ei riivi, sillä silloin höyrymehustimessa marjat eivät ole liian tiiviisti, jolloin marjat kuumenevat paremmin ja höyry pääsee pureutumaan niihin. Näin mehuakin valmistuu hieman enemmän, selvittää Hopsu-Neuvonen.

Yhdestä marjakilosta tulee mehua vajaa litran verran. Sokeria käytetään 200–300 grammaa mehulitraa kohti.

– Mehusaldo vaihtelee marjoista riippuen, mutta noin 7–8 desiä pitäisi mehua tulla karkeasti arvioiden. Sokeria käytetään tavallisesti 250 gramman verran mehulitraa kohden.

– Sokerin avulla mehu säilyy kylmäsäilytystilassa hyvin pestyissä pulloissa hyvin, ja sokerilla on myös mehun väriä sekä makua säilyttävä vaikutus.

Mehun voi valmistaa myös ilman sokeria. Sokeroimaton mehu on väriltään hieman sameaa.

– Sokeroimattoman mehun säilytyspaikan on oltava hyvä, siihen soveltuu esimerkiksi jääviileäkaappi. Pakastettaessa mehua sokeria ei myöskään tarvitse laittaa tai voi ripotella vain makusokerin. Pakasteestakin mehu on valmista käytettäväksi.

Sekoittamalla keskenään erilaisia marjoja ja hedelmiä tai raparperia saadaan mitä maukkaimpia mehuja.

– Esimerkiksi jo pieni määrä vadelmia viinimarjojen joukossa antaa mehuun hienostuneen vivahteen.

Usein marjoja sekoitetaan myös kypsymisajankohta huomioiden.

– Syksyn sadonkorjuuaika on usein melko hektistä. Jos marjoja on runsaasti yhtä aikaa säilöttävänä, voi osan marjoista pakastaa isoissa pusseissa mikäli pakastimessa on tilaa. Myöhemmin syksyllä pakastemarjoista voi keittää mehua kaikessa rauhassa. Silloin voi tehdä ihan minkälaisia sekoituksia tahansa, sanoo Hopsu-Neuvonen.

Vitamiinien kannalta kuitenkin moninkertainen säilytys ja käsittely ei ole paras mahdollinen vaihtoehto. Tärkeätä on kuitenkin myös löytää tapa käyttää sato, jotta se ei mene hukkaan.

Mehustuksesta jää jäljelle paljon marjamassaa. Jäljelle jääneestä massasta voi valmistaa hilloa ja se sopii hyvin esimerkiksi puurojen raaka-aineeksi.

Ravitsemukselliselta kannalta sose on erittäin ravintorikasta.

– Valtaosa flavonoideista ja vitamiineista on marjan kuoressa, joten sosetta ei kannata heittää pois. Makuakin hillossa on vielä paljon mehustuksen jäljiltä.

Sosemylly on paras marjakehikkoon tai siivilävaatteeseen jääneen massan soseuttamiseen. Vaikka massassa olisi karat, sosemylly puristaa massan sihtien lävitse ja karat jäävät myllyyn.

– Käsikäyttöinen mylly riittää tähän, sellaisia myydään lähestulkoon joka tavaratalossa.

– Soseen voi pakastaa sellaisenaan sokerin kanssa tai ilman, mikäli tilaa pakastimessa on. Soseen voi myös keittää kattilassa hillosokerin ja veden kanssa. Silloin se säilyy kylmäsäilytystilassa.

Tähteeksi jääneestä marjamassasta voi tehdä myös jälkimehua.

– Tällöin marjamassa laitetaan kattilaan ja lisätään vettä niin paljon, että massa peittyy. Kiehauttamisen jälkeen massa valutetaan harsokankaan läpi. Jälkimehu sopii hyvin sellaisenaan, marjapuuroihin ja -keittoihin sekä -kiisseleihin, neuvoo Hopsu-Neuvonen. Se on hyvä käyttää mahdollisimman nopeasti.

Höyrystämiseen tarkoitettu kattila on kolmiosainen. Kotimaisia höyrymehustimia on ainakin OpaMuurikalla. Ulkomaisiakin mehustimia on hyvin saatavana.

– Alumiinisia mehustimia kannattaa kuitenkin välttää, sillä kyseessä ovat happamat marjat, joihin voi tarttua alumiinijäämiä. Teräksestä valmistettu höyrymehustin on turvallisin.

Koska mehustaminen on sesonkiluontoista, monet myöskin lainaavat mehustuslaitteita.

– Kimppamehustimet ovat hyvä vaihtoehto, koska niitä tarvitaan yleensä vain syksyisin. Tosin silloin ongelmaksi saattaa tulla se, että kaikki haluavat käyttää mehustinta samaan aikaan.

Arja Hopsu-Neuvonen muistuttaa, että induktiolieden käyttäjän on hyvä varmistaa sopivuus mehustimen kanssa.

– Uudet mehustajat käyvät induktioliedelle, mutta monet vanhemmat mehustimet eivät toimi siinä. On siis hyvä varmistaa ostettaessa mehustin vaikkapa kirpputorilta käytettynä, että siinä on induktiolieden merkki.

– Jos henkilöllä on käytössä esimerkiksi kaasuliesi, mehustus onnistuu silloin vaikkapa ulkotiloissa terassilla.

Kotioloissa mehua tehdään siis lähinnä höyryttämällä ja keittämällä, jotkut tekevät mehua myös tuoremehulingoilla. Se säilyttää parhaiten myös ravintoaineet, jotka kuumennettaessa osittain tuhoutuvat.

– Tuoremehujen tekemisessä on se huono puoli, että pehmeistä marjoista linkoamalla mehu irtoaa heikommin kuin keittämällä tai höyryttämällä. Omenoista, punajuuresta ja porkkanoista tuoremehua saa parhaiten tuore­mehulingolla.

Jos marjasatoa on paljon, tuoremehuasema on oiva mehustuspaikka. Hopsu-Neuvonen kertoo nykyisin isällään olevan paljon marjapuskia, joten paljon marjoja viedään tuoremehuasemalle kylmäpuristettavaksi.

– Mehuasema onkin loistava tapa tehdä mehua. Useimmiten sinne viedään omenoita. Kaikki asemat eivät tee viinimarjoista mehua, mutta osa tekee, hän sanoo.

Vaikka marja- ja hedelmämehut ovat erinomaisia juomia, valtaosa C-vitamiineista ja flavonodeista jäävät marjamassaan.

– Esimerkiksi mustaherukan kohdalla mehussa jäljellä on noin 10 prosenttia C-vitamiinia. Pääosa vitamiineista jää massaan. Omatekoisen marjamehun kohdalla kuitenkin tietää mitä juo, sillä siinä ei ole lisäaineita, toteaa Arja Hopsu-Neuvonen

”Omatekoisen marjamehun kohdalla kuitenkin tietää, mitä juo.”
”Uudet mehustajat käyvät induktioliedelle, mutta monet vanhemmat mehustimet eivät toimi siinä.”
”Pakastettaessa mehua sokeria ei myöskään tarvitse laittaa tai voi ripotella vain makusokerin.”
”Kypsistä marjoista suorastaan pursuaa mehua, joten kannattaa odottaa niiden kypsymistä.”