Kanalintujen pesinnät ovat paikoin epäonnistuneet kylmän ja märän alkukesän takia. Poikaskuolleisuus on ollut suurinta Lapissa.

Ylä-Lapin metsästäjät ovat todenneet, että riekko on tänä vuonna kärsinyt huomattavia pesintätappioita.

– Jonkin verran poikasia on näkynyt, mutta myös aika paljon yksinäisiä pareja, kertoo Inarin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Pertti Vikeväkorva .

– Jos pitäisi alkaa arvella, niin olisikohan pesueista noin kolmannes onnistunut ja 2/3-osaa tuhoutunut. Sitä luokkaa sen arvellaan olevan metsästäjiltä tulleiden ilmoitusten perusteella.

Riekko on Inarin alueella mieluinen metsästettävä myös paikallisten metsästäjien keskuudessa. Riekkoja pyydetään huomattavia määriä, kun sitä on. Kun kanta on pieni, paikalliset jättävät riekot rauhaan.

Elokuun aikana saatavien kolmiolaskentatulosten valmistuttua Inarissakin tiedetään vasta riekkokannan todellinen tilanne.

– Ennuste ei kuitenkaan näytä hyvältä. Mitä metsästäjiltä olen kuullut, niin yksinäisillä pareilla ei ole ollut poikasia matkassa. Muutamia poikuuksia on näkynyt, mutta nekin ovat olleet vain kuuden, seitsemän poikasen pesueita. Normaalistihan riekolla on matkassaan toistakymmentäkin poikasta, kun sillä menee hyvin.

Viime syksykään ei ollut Inarissa erikoisen hyvä.

– Lintua oli kohtalaisesti, mutta ei kovin hyvin, Vikeväkorva muistelee.

Sotkamon riistanhoitoyhdistyksen alueella oli koko viime talven aikana todella vähän lunta.

Se oli kanalintujen kohdalla hieman kaksipiippuinen juttu. Toisaalta ravintotilanne oli hyvä, mutta suoja pakkaselta ja pedoilta puuttui.

– Kanalinnuille paras talvehtimistilanne olisi pakkastalvi, jossa olisi paljon pehmeää lunta, kertoo toiminnanohjaaja Jukka Kemppainen .

Kemppainen ei lähde arvelemaan, miten alkukesän pesintä on sujunut.

– Todellinen kanta selviää vasta riistakolmiolaskennoista. Muutamia 3-8 poikueen teeripoikueita olen nähnyt, mutta toisaalta myös yksinäisiäkin lintuja on ollut. Kyllähän poikue tietyssä vaiheessa menehtyy väkisin, mikäli on kylmää ja märkää. Sen vuoksi minkäänlaista odotusarvoa on vaikea sanoa.

Kemppainen on tyytyväinen nykyiseen systeemiin, joka on parantunut aikaisemmasta huomattavasti.

– Nykyisin päätökset rauhoituksista tai metsästysajan lyhennyksestä tehdään vasta, kun on saatu tieto kannasta. Aiemminhan päätökset tehtiin aivan sokkona ilman tietoa lintukannoista. Nykyinen on parempi ja varmempi systeemi eikä pääse tapahtumaan ainakaan yliverotusta, Jukka Kemppainen toteaa.

Himangan riistanhoitoyhdistyksen alueella meren läheisyydestä on ollut apua pahimpaan kylmään aikaan.

– Se kävi kylmän puolella juuri pesintäaikaan, mutta siinä vaiheessa meri lämmittää kuitenkin jo jonkin verran ja pelasti varmaan myös poikueita, uskoo Himangan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kalle Mäkelä .

Myös metsässä tehdyt lintuhavainnot puhuvat sen puolesta, että kylmä sää ei olisi päässyt paljon tekemään vahinkoja.

Alueella on vahvimmat kannat pyyllä ja teerellä ja niiden jälkeen metsolla.

– Riekkoa täällä on vain muutamia hassuja kappaleita. Montaa niitä ei kyllä ole.

Riistanhoitoyhdistyksen alueella seurataan tarkoin kannankehitystä ja suhtaudutaan kantojen pienenemisiin hyvinkin kriittisesti.

– Esimerkiksi metsoa on ollut jo jonkin aikaa melko vähän. Viime vuosi oli toinen vuosi, jolloin sitä oli sallittu pyytää. Tänä vuonna näyttää siltä, että sitä ei pyydetä lainkaan. Seurat saavat päättää itse nämä asiat, yhdistys ei anna niihin ohjeistusta, Mäkelä kertoo.

Viime syksyn kanalintutilanne Himangan alueella ei ollut loppujen lopuksi niin hyvä, kuin ensin arveltiin.

– Alkusyksystä tilanne näytti hyvältä, mutta lintuja ei loppujen lopuksi ollut kovin hyvin.

Enon riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Asko Vänskä on nähnyt kanalintuja teiden varsilla, eikä usko, että kannat olisivat kovasti huonontuneet edellisistä vuosista.

– Viime syksy oli todella hyvä. Seurakohtaiset rajoitukset ovat taanneet, että kantoja ei ole ammuttu loppuun, vaikka välillä olisi huonompiakin vuosia välissä. Seurat ovat asiasta vastuussa ja ovat hyvin pitäneet niistä kiinni. Ne haluavat, että metsästys jatkuu.

Yhdistyksen alueella teerikanta on ainakin saalismäärän perusteella vahvempi kuin metsokanta, joka kuitenkin komeilee laskentojen ykkösenä.

– Metso on ovelampi ja viekkaampi metsästettävä. Tosi viime vuosina metsokannat ovat nousseet ja näyttäisi, että ne ovat tällä hetkellä todella hyvät, Vänskä arvelee.

Jatkumoa on taattu seurojen toimesta myös sillä, että osa seuroista ei ammu yhtään naaraspuolen lintua.

– Monella seuralla on niistä todella tiukat kiintiöt.

Asko Vänskällä on vahvaan lintukantaan myös toinen selitys.

– Metsästäjien vanhetessa he siirtyvät pienriistajahdista suurriistajahtiin ja linnut jää ampumatta. Täällä Itä-Suomessa hirvi ja karhu ovat alkaneet vetää huomattavasti paremmin metsästäjiä kuin pienriista.

Suomussalmen riistanhoitoyhdistyksessä odotetaan muiden tavoin maltillisesti riistakolmiolaskentojen tuloksia.

– Metsistä saadut havainnot ovat poikenneet vahvastikin toisistaan, kertoo Suomussalmen riistanhoitoyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Asko Keski-Nisula .

Keski-Nisula uskoo kuitenkin, että Kainuun korkeudella poikastuhot olisivat olleet yhtä tuhoisia kuin Lapin puolella.

– Meillä on ollut aika hyviä vuosia takana. Myös emolintukanta on säilynyt hyvänä, joten katastrofia ei täällä pääse syntymään, vaikka pesintä ei olisi kovin hyvin onnistunutkaan.

Hankala kevättalvi vaikeutti lintujen oloja merkittävästi.

– Lauhojen jaksojen aikana lumet sulivat ja sen jälkeen tuli pakkaset. Se vaikeutti lintujen elämistä merkittävästi.

Kainuun laajalla alueella paras lintukanta on teerellä. Tosin metsoakin alueella löytyy aika hyvin.

”Jonkin verran poikasia on näkynyt, mutta myös aika paljon yksinäisiä pareja.”
– Riekkoa täällä on vain muutamia hassuja kappaleita. Montaa niitä ei kyllä ole.