Loppukesä ja alkusyksy oivallista istutusaikaa Eläköön syyskylvöt ja talvivalkosipuli

Loppukesän puutarha palvelee sekä ihmisen että eliömaailman hyvinvointia

Tiesitkö, että porkkanan voi kylvää jo syksyllä?

Kuljeskelen puutarhassa ja tunnustelen avovarpain aamun kosteaa nurmea. Ajattelen, että tämä on ollut hyvä puutarhakausi, ja nyt elokuun lopulla oma puutarhani on kauneimmillaan.

Syyskylvöön sisältyy useita sadon kannalta toivottuja tekijöitä, kuten sadon aikaistuminen sekä joidenkin lajien kohdalla sadon suureneminen.

Teksti ja kuvat: Ulla-Maija Takkunen

Kimalaiset surisevat ja perhoset lepattavat ilmojen vihdoin lämmettyä. Sammakotkin ovat löytäneet puutarhan, koska olen tarjonnut heille vesialtaita lisääntymisen tueksi.

Ekologinen puutarha onkin suunniteltu palvelemaan sekä ihmisten että eläinten tarpeita. Jos puutarhassa ei käy surina, eikä perhosten lepatus aurinkoisina päivinä, olisi sinne hyvä lisätä hyviä mesikasveja, kuten nauhuksia, punalatvoja, villakkoa ja hunajakukkaa.

Rikkakasvina tunnettu pelto-ohdake on mitä parhaimpia perhoskasveja, ja siitä nauttivat myös pikkulinnut. Loppukesä ja alkava syys on täydellistä aikaa tarkkailla jälleen puutarhaa ja katsoa tästä hetkestä käsin jo ensi kesän puutarhasuunnitelmiin. Kaikki onnistumiset ja haasteet ovat vielä kirkkaassa muistissa. Nyt viimeistään kannattaa kirjata ylös, mikä hyötykasvi kasvoi missäkin varsinkin, jos noudattaa kasvimaallaan viljelykiertoa.

Kasvukauden lopulla ilma ja maa ovat kosteampia kuin keväällä. Tosin tänä kesänä maa on ollut kostea koko ajan – ainakin meillä pohjoisessa.

Loppukesä onkin täydellistä istutusaikaa. Tämän ajan istutukset onnistuvat yleensä hyvin, koska kastelusta ei tarvitse huolehtia. Elo-syyskuussa istutetut taimet lähtevät vinhasti kasvuun seuraavana keväänä. Valmiiksi juurtuneina ne pystyvät hyödyntämään kaiken kevätkosteuden. Kaikkia monivuotisia kasveja voi huoletta istutella vielä elokuulla ja kestäviä pensaita ja puitakin niin kauan, kunnes routa maan jähmettää.

Puutarhassani kasvit kasvavat sikin sokin, mutta muodostavat myös ns. kiltoja eli ryhmiä, joissa kasvit tukevat toisiaan. Näin puutarhalla on mahdollisuus olla tuottavampi kuin jos kasvit kasvaisivat yksitellen.

Kasvit viettävät puutarhassani rauhaisaa yhdessä eloa. Sallin luonnollisen kilpailun tapahtua, enkä rajoita liikaa kenenkään kasvua. Tahdon kannustaa sinuakin tutkimaan, kuinka yksittäiset puutarhasi elementit voisivat tukea toisiaan kenties vielä paremmin. Jälleen kerran luonto toimii parhaana puutarhamestarina osoittaen, että kasvit kukoistavat ryhmissä. Jokaisella tai ainakin useimmalla puutarhan elementillä voisi olla vähintään kolme eri toimintoa.

Esimerkiksi korianteri, joka kasvaa puutarhassani hyvin rehevästi nuoren, maukkaita omenia tuottavan saarijärvenpunainen omenapuun alla, toimii tuholaisten karkottajana, maan suojaajana sekä tietysti herkullisena, terveyttäni tukevana mausteena. Kukkiessaan korianterista pitävät monet hyödylliset ötökät. Rohtoraunioyrtti tarjoaa mm. katemateriaalia, houkuttelee kimalaisia sekä toimii ns. ravinnepumppuna muhkean juuristonsa tähden.

Syyspuutarhaa ihastellessa on kiehtovaa seurata, kuinka kasvit alkavat muodostamaan siemeniä – kukanenkin omaan tahtiinsa. Rucolat ja muut salaattivihannekset tekevät kukkavartta, samoin kehäkukat, krassit ja ruohosipulit.

Ruiskaunokit ja samettikukat vaihtavat kukkansa luonnollisesti elämää tuottaviin siemeniin. Omasta puutarhasta kannattaa ehdottomasti kerätä siemeniä talteen ja luoda näin omaa, pienimuotoista siemenpankkia ja olla entistä omavaraisempi niidenkin suhteen. Oman puutarhan siemenet ovat ihana, arvostettu lahja kaikille puutarhaystäville, vaikkapa jouluksi. Kerää yksivuotisten ja monivuotisten kukkien sekä yrttien siemenet seuraavan kevään kylvöihin ja varastoi ne kuivassa paikassa.

Kalium parantaa kasvien talvenkestävyyttä ja fosfori tulevan kevään ja kesän kukintaa – näitähän syyslannoitteet sisältävät. Tuhka sopii syksyllä kasveille, varsinkin marjapensaille, sillä se ei sisällä typpeä. Emäksisenä tuhka nostaa tehokkaasti myös maan pH:ta , joten sen kanssa kannattaa olla ajattelevainen, eikä innostua levittämään sitä liikaa. Hyvä määrä on muutama kourallinen neliölle.

On hyvä pitää mielessä, että puun tuhkaan sitoutuu myös raskasmetalleja. Lehtipuiden tuhka ei sisällä hartsia toisin kuin havupuuntuhka, ja raskasmetallejakin paljon vähemmän.

Puutarhani syystöihin kuuluu haravoimattomuus. Pyrin katkeamattomaan ravinnekiertoon, enkä näe tarpeelliseksi viedä tätä arvokasta humusmateriaalia muualle. Kaikki se, mikä mullaksi muuttuu, saa jäädä paikoilleen.

Kerään kuitenkin sen verran kuivia lehtiä ja kuivaa heinää kasoihin, että saan talven varalle kompostikuiviketta sekä eloperäistä katetta levitettyä sinne, missä maa on paljas sadonkorjuun jälkeen.

Kasvimaalla lehtikate antaa suojaa maalle ja pidentää lierojen ja muiden hajottajaeliöiden työkautta pitämällä maaperän lämpimämpänä. Kate tietysti tarjoaa heille myös evästä ja tätä kautta maaperä muhevoituu vuosi vuodelta. Kaikki terveet kasvinosat kasvimaalla kannattaa jättää maantumaan sinne. Nautinnollista ja elämää tukevaa syyskesää!

Teksti ja kuvat: Ulla-Maija Takkunen

Syksyllä kylvetyt talvivalkosipulit ehtivät tuottaa isompia, mehevämpiä sekä voimakkaamman makuisia sipuleita kuin keväällä kylvetyt.

Talvivalkosipulin kohdalla suosin ehdottomasti kotimaisia istukkaita, vanhoja, viljelyvarmoja lajikkeita, kuten Aleksandraa, joka tuottaa valtavia sipuleita.

Syksyllä istutetut valkosipulit ovat valmiita nostettaviksi ja nautittaviksi seuraavan vuoden elokuulla.

Vahva-aromiset talvivalkosipulit istutetaan nimensä mukaisesti talvea vasten syksyllä, syys-lokakuulla, hyvissä ajoin ennen roudan ilmaantumista päälle maan. On oltava tarkkana, ettei sipuleita laske maahan myöskään liian aikaisin. Täällä pohjoisessa (asun Yli-Iissä) hyvä istutusaika on syyskuun viimeisinä päivinä ja etelässä lokakuun puolessa välissä.

Kynnet istutetaan noin 7 sentin syvyyteen ja 10 sentin päähän toisistaan.

Paljon ravinteita vaativana viljelykasvina valkosipulia lannoitetaan kolme kertaa kasvukauden aikana. Ensimmäinen lannoituserä laitetaan istutusvaon pohjalle syksyllä. Toisen kerran lannoitetta annetaan mullan pintaan sekoitettuna keväällä maan sulettua. Kolmannen kerran kesäkuun puolivälissä.

Itse olen käyttänyt lannoittamiseen kompostia, hevosenkakkaa, tuhkaa sekä nokkoskäytettä.

Näiden lisäksi valkosipulit ovat saaneet paksun, lannoittavan ruohokatteen päällensä. Istutuksen yhteydessä penkki katetaan lopuksi 10 sentin olki- tai koivunlehtikatteella.

Sen lisäksi , että syyskylvöt aikaistavat satoa edesauttaen kevään kasvuun lähtöä, intohimoinen puutarhuri välttyy turhalta kylvösten kastelulta maaperän ollessa syksyn kosteuden syleilyssä.

Syksyllä kylvetyt siemenet itävät juuri oman aikataulunsa mukaan, lajilleen ominaisesti, ilman että meidän tulee huolehtia, joko olisi hyvä aika. Siellä ne syksyn kylvökset keväällä jo hihkuvat ilosta ja kurkottelevat kevään kosteudesta kohti auringon lämpöä.

Porkkanan syyskylvöä puoltaa myös porkkanakärpäsen mahdollisten viotusten välttäminen, koska taimet ehtivät jo sen verran suuriksi, kärpäsille maittamattomiksi, ennen kärpäisten lentoja ja kylvösten paikallistamista. Syyskyvöillä saattaisi olla suurikin merkitys tietyiltä tuholaisviotuksilta vältyttäessä.

Monivuotisia koristekasvejakin voi helposti lisätä itse siemenistä. Monet niistä vaativat kylmäkäsittelyn. Syksyllä kylvettäessa luonto hoitaa tämänkin asian.

”Kalium parantaa kasvien talvenkestävyyttä ja fosfori tulevan kevään ja kesän kukintaa.”

”Valkosipulia lannoitetaan kolme kertaa kasvukauden aikana.”

”Elo-syyskuussa istutetut taimet lähtevät vinhasti kasvuun seuraavana keväänä. Valmiiksi juurtuneina ne pystyvät hyödyntämään kaiken kevätkosteuden.”