Hietaniemen hautausmaa on täynnä tarinoita

Kävely Hietaniemessä on kuin oppitunti Suomen historiasta niin politiikan kuin taiteenkin saralla.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Hietaniemen hautausmaa perustettiin vuonna 1829, sen jälkeen sitä on neljästi laajennettu. Nykyinen 28 hehtaarin alue jakaantuu Vanhaan ja Uuteen hautausmaahan. Jälkimmäisestä löytyvät myös uurnalehto, Sankarihautausmaa ja Suomen Kaartin hautausmaa. Vanhan hautausmaan koilliskulmassa sijaitsee Taiteilijakukkula. Uudet hautapaikat ovat harvassa, leposijan saa vain, jos siellä on sukua.

Hietaniemeen on haudattu monta suomalaista valtiomiestä: Ståhlberg , Relander , Ryti , Mannerheim , Paasikivi ja Kekkonen . Kallion viimeinen leposija on Nivalassa ja Svinhufvudin hauta löytyy Luumäeltä. Suomen pitkäaikaisimman presidentin ja viisi kertaa pääministerinäkin toimineen Urho Kekkosen hauta on yksinkertaisen tyylikäs. Lepikon torpassa Pielavedellä vuonna1900 syntynyt presidentti Kekkonen erosi virastaan vuoden 1981 lokakuussa terveydellisistä syistä. Kansainvälisestikin arvostettu valtiomies jäi asumaan Tamminiemeen ja kuoli elokuussa 1986.

Mannerheimin komea paasi löytyy sankarihautausmaalta, Sankariristin viereltä. Carl Gustaf Mannerheim on itsenäisen Suomen symboli, sotilas ja valtiomies, jonka elämänvaiheet kietoutuvat erottamattomasti Suomen historian kohtalonhetkiin. Mannerheim toimi kahdesti maan valtiopäänmiehenä ja johti Suomen puolustusvoimia kolmessa sodassa (1918, 1939-40, 1941-44). Kerrotaan Mannerheimin äidin sanoneen huolestuneena ystävälleen: ”Kaikkiin muihin lapsiini nähden voin olla levollinen, mutta mitä mahtaa tulla Gustafista?”. Äiti ei nähnyt vilkkaan poikansa elämänpolkua kansallisena eheyttäjänä, sillä hän kuoli Gustafin ollessa neljätoistavuotias.

Mannerheimristin ritari Adolf Ehrnrooth jaksoi väsymättä nostattaa suomalaista isänmaallisuutta ja maanpuolustushenkeä ja pitää esillä entisten aseveljiensä, sotaveteraanien asiaa. Ehrnrooth syntyi vuonna 1905 Venäjään kuuluvassa Suomen suuriruhtinaskunnassa ja kuoli 99 vuotta myöhemmin EU-Suomessa. Elämänsä aikana hän ehti kokea Suomen historian tärkeimmät murrosvaiheet niin sodan kuin rauhankin aikoina. Ehrnrooth haavoittui vaikeasti jatkosodassa kesällä 1941. Aseveljet pelastivat arvostetun esimiehensä taistelumaastosta.

Marsalkka Mannerheim tuli sairaalaan tervehtimään Ehrnroothia. ”Ei majuri vielä kuole. Olen nähnyt monta haavoittunutta sotilasta elämässäni. Majurin silmät ovat kirkkaat”, Mannerheim totesi. ”Marsalkan antama henkinen ruiske oli paljon rohkaisevampi ja parantavampi kuin ne piikit, joita te annatte”, Ehrnrooth sanoi myöhemmin hoitajilleen. Kokeneen Marsalkan arviokyky ei pettänyt tälläkään kertaa. Ehrnroothilla oli vielä edessään pitkä elämäntaival. Koteloituneet sirpaleet vaivasivat kuitenkin koko pitkän elämän ajan.

Sakari Topeliuksella oli keskeinen rooli suomalaisen kulttuurin ja yhteiskuntaelämän kehittäjänä. Hän ei ollut vain kynäilijä, lehtimies, kirjailija ja sadunkertoja. Hän oli tunnettu myös terävänä havainnoijana ja maamme keskeisenä kulttuuripersoonallisuutena.

Topelius oli kiinnostunut sekä hengellisestä elämästä että musiikkielämästä, ja hän kirjoitti myös virsiä. Vuodesta 1868 hän osallistui virsikirjakomitean työhön, jonka seurauksena julkaistiin 1886 Suomen evankelisluterilaisen kirkon virsikirja, joka ilmestyi suomeksi kaksi vuotta myöhemmin. Suomenkielisessä, 1986 uudistetussa virsikirjassa on edelleen seitsemän Topeliuksen kirjoittamaa virttä, joista tunnetuimmat lienevät Totuuden henki ja Ei valtaa, kultaa loistoa. Topeliuksen haudalle pystytettiin vuonna 1905 Walter Runebergin veistämä hautapatsas Valoa kohti.

Oskar Merikannon melodinen ja kansanomainen sävelkieli pysyy suomalaisten suosiossa sukupolvesta toiseen. Ikätoveristaan Jean Sibeliuksesta poiketen, Merikanto suuntautui yksinkertaisempaan ja kansanomaisempaan ilmaisuun. Hänestä onkin aikojen saatossa tullut yksi rakastetuimmista suomalaissäveltäjistä. Oskar Merikanto tunnetaan erityisesti yksinlauluistaan, kuten Pai, pai, paitaressu, Ilta tuntureilla, Oi, muistatko vielä sen virren, Kullan murunen ja Soi vienosti murheeni soitto. Merikantojen sukuhaudalla on 1927 paljastettu Yrjö Liipolan toteuttama muistomerkki.

Aaro Hellaakoski oli runoilija ja tiedemies. Maantieteilijänä hän julkaisi tieteellisiä tutkimuksia ja osallistui oppikirjojen kirjoittamiseen. Runoilijana hän oli modernismin uranuurtajia Suomessa ja nousi aikansa suurimpien ja merkittävimpien runoilijoiden joukkoon.

Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki löytyy lähes jokaisesta Suomen kunnasta. Niitä pystytettiin toisen maailmansodan jälkeen, koska omaiset eivät voineet vierailla luovutetun Karjalan alueelle haudattujen vainajien alkuperäisillä haudoilla. Hietaniemen hautausmaalle pystytettiin 1957 valtakunnallinen Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki. Sen on suunnitellut Armas Tirronen .

”Hietaniemen hautausmaalle pystytettiin 1957 valtakunnallinen Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki.”