Apua ja iloa oululaisille facebook-ryhmästä modernia yhteisöllisyyttä

Lähes parin tuhannen ihmisen Apua ja iloa oululaisille eli Annetaan/lahjoitetaan/vaihdetaan -facebook-ryhmä on hyvä esimerkki siitä, miten moderni yhteisöllisyys toimii. Eräs mies jopa toivoi, että ryhmän nimi muutettaisiin ”Apua, iloa ja halauksia”.

Teksti: Tarja LehtolaKuva: Mari Lohilahdelta

”Suuret kiitokset Mari Lohilahti, olen todella kiitollinen tuomastasi ruoasta ja leivistä. Sinun avullasi pystyin auttamaan ja ilahduttamaan perheeni lisäksi myös läheisiäni eli oli moninkertainen ilo minulle. En voi sanoin kuvailla, miten arvostan työtäsi muiden hyväksi, kuten myös teitä kaikkia muita hyväsydämisiä ihmisiä, jotka autatte apua tarvitsevia monin eri tavoin. Teidän sydän on kultaa! Iso kiitos jaksamisestanne ja välittämisestänne!”

”Sydämelliset kiitokset Satu M ja Rebekka A. Taas on Joulu! Olepa hyvä! Itselle tuli hyvä mieli, jolla jaksaa taas monta päivää! Ps: piti kyyneleet pyyhkiä, ennen kun lähdin ajamaan”...

Vastaavat keskustelut toistuvat eri nimillä ja kasvoilla Apua ja iloa Oululaisille -palstan sivuilla. Eniten ryhmän jäsenillä on pula aivan perustarpeista, ruoasta. Siitä lähtikin ryhmän perustajan Mari Lohilahden idea synnyttää apua ja iloa jakava ryhmä facebookiin.

– Noin puoli vuotta sitten näin facebookin roskalava-ryhmässä ruoka-apupyynnön. Minusta oli järkyttävää huomata, että meillä Suomessakin voi ihminen olla ilman ruokaa. Voi olla eri syistä tilanne, että on esimerkiksi tuet vireillä eikä päätöksiä, saattaa olla rahattomana pitkänkin aikaa.

Auttamisen halu kumpuaa Lohilahden perusluonteesta. Hän on aina halunnut olla niiden puolella, joilla omat voimat ovat loppuneet kesken.

– Lapsena jo puolustin kiusattuja kavereita ja kannoin ”löytöeläimiä” kotiin. Miksi en tekisi tätä, jos voin auttaa toisia käyttämällä aikaani. Totta kai omat voimat ovat joskus koetuksella, mutta aina joku mieleenpainuva kuva autetun ilosta saa jatkamaan, joko muistikuva tilanteesta tai myöhemmin saatu kuva avun tuomasta ilosta.

Ensimmäinen kerta , kun hän toimitti ruokaa perheelle, on ollut Lohilahdelle se mieleenpainuvin.

– Lasten ilo perheessä avusta, se jätti pysyvän jäljen.

Tietenkin kolmen lapsen äitinä muutenkin mieleen jäävät helposti kerrat, kun autetaan lapsiperheitä ja lasten reaktiot, kun perhe saa apua. Lohilahti uskoo, että yhteisöllisyys on hävinnyt paljon kotimaastamme. Hänen mielestään se ei kuitenkaan ole tapahtunut siksi, että ihmisiltä ei löytyisi lähimmäisen rakkautta, vaan siksi, että toimintaan tarvitaan usein välikäsiä.

– Ryhmässämme minä välitän pyynnön seinälle, auttaja saa minulta avuntarvitsijan tiedot ja saa toimittaa itse avun perille, tämä lisää auttamishalua. Avuntarpeen takana on aina konkreettisesti ihminen, jonka saa kohdata kasvoista kasvoihin.

Itse apua saanut auttaa Lohilahden kokemuksen mukaan herkemmin itsekin muita:

”Olen sanaton. Kirjeen saattelemana oven takana oli monta kassia ruokaa herkkuineen. En tiedä, onko lahjoittaja tämän ryhmän jäsen, mutta kiitän kuitenkin tätäkin kautta. Vielä on maailmassa sydämellisiä ihmisiä, jotka aistivat toisen hädän pyytämättä. Sydämelliset kiitokset, äläkä epäröi pyytää apua, jos joskus jotenkin voin vastavuoroisesti auttaa”.

– Ryhmässämme on monta ihmistä, jotka ovat ensin saaneet apua vaikeaan tilanteeseen ja myöhemmin saatuaan asiansa järjestykseen auttaneet toisia. Luulen, että pohjimmainen syy auttamiseen on kuitenkin lähimmäisenrakkaus. Ihmisen kyky asettua autettavan tilanteeseen helpottaa avun antamista.

Facebook-ryhmän avulla on myös syntynyt uusia ystävyyssuhteita. Eikä ryhmän perustaja ole siinä poikkeus. Ryhmä on synnyttänyt myös monenlaista yhteisöllisyyttä:

Ruoan lisäksi apua pyydetään ja saadaan myös vaatteisiin ja kenkiin:

”Näin kävi miehen viimesille kengille. Jos nurkistasi siis löytyy kyseisen mallisia kenkiä koossa 44-46 otetaan ne ilolla vastaan, kun taloudellinen tilanne ei nyt anna periksi ostaa uusia”.

Ryhmässä jaetaan monenlaista apua ja iloa:

”Haluan ilahuttaa vähävaraisia ihmisiä kutomalla sukkia. Ota rohkeesti yhteyttä ja kerro toiveesi. Sukkapariin kuluu noin yksi lankakerä. Mielelläni otan lankakerän vastaan, mutta ilman sitäkin teen mielelläni sukat sinulle tai läheisillesi”.

”Kynsilehdosta löytys tuoretta pullaa. Jos joku lähellä asuva tai ohi kulkeva haluaa kahvipullat käydä mukaansa nappaamassa, niin se vain passaa”.

Nämä pullat ja villasukat ovat varmasti lämmittäneet muutakin kuin kantajansa jalkoja ja vatsaa. Kuten eräs ryhmän jäsen muotoilee asian kauniisti: ” Tämä ryhmä on kyllä palauttanut ainakin minulle uskon siihen, että useimmat ihmiset on pohjimmiltaan hyviä”.

”Ryhmässämme on monta ihmistä, jotka ovat ensin saaneet apua vaikeaan tilanteeseen ja myöhemmin saatuaan asiansa järjestykseen auttaneet toisia.”
”Avuntarpeen takana on aina konkreettisesti ihminen, jonka saa kohdata kasvoista kasvoihin.”