Keittomaali antaa puun kastua ja kuivua

Punamultaa on jo monta eri väriä

Maalaamisesta on puuseinälle pelkkää haittaa, jos pintaan syntyvä kalvo estää kosteuden haihtumisen puusta ulos. Siksi maalaamaton puuseinä kestää paremmin kuin väärin maalattu. Perinteiset maalit päästävät kosteuden sisään ja ulos. Edullisin ja helpoin maali on keittomaali eli perinteinen punamulta. Nykyisin keittomaaleissa on runsaasti värivaihtoehtoja.

Arkkitehti Panu Kaila siteeraa Arto Uunilaa , perinnemaaleja valmistavan Uulatuote Oy:n perustajaa.

– Maalaamaton puu kestää paremmin kuin väärin maalattu. Maalata kannattaa ennen muuta näön vuoksi.

Arto Uunila rakensi talon, jonka sisälle hän pystytti yhden seinän 1800-luvun talosta. Siinä oli havaintoesimerkki siitä, kuinka maalaamaton kestää.

Panu Kaila on koonnut maaleja koskevan tietonsa ja tutkimustulokset neljään kirjaansa Kevät toi maalarin – Perinteinen ulkomaalaus, Kesällä töitä teki maalari: Perinteinen ulkomaalaus tänään, Maalari maalasi taloa – julkisivujen värihistoria sekä Talotohtorin värikirja – värin valinta ja perinteiset pigmentit.

Väärin maalattu puuseinä voi Kailan mukaan lahota muutamassa vuodessa.

– 1960-luvulla oli kovat mainoskampanjat, kun teollinen maalinvalmistus syrjäytti käsityövaltaisen. Mainostettiin, että uudella kumimaalilla eli lateksilla voit suojata puun kosteudelta. Syntyi väärä käsitys hengittävyydestä.

Muovimaalit eli lateksit rynnivät 1960-luvulla Yhdysvalloista Suomeen. Siihen asti oli käytetty vuosisatojen kokemukseen perustuvia luonnonmaaleja.

Mutta kun maaleja alettiin kehittää teollisen automaation ehdoilla, ei luonnonmaali enää käynytkään, kun tuotteista piti tehdä suurteollisuuden ehdoilla toimivia ja tasalaatuisia.

Panu Kaila ei edelleenkään luota lateksiin, vaikka se nykyisin ei olekaan samaa kuin 1960-luvulla. Hän on sitä mieltä, että perinteinen luonnonmaali on aina parempi kuin uusi keinotekoinen.

Myös erilaiset värittömät puunsuoja-aineet eivät saa Kailalta luottoa.

– Puunsuoja on usein puunsyöjä.

Pahin virhe, minkä uudelle hirsitalolle voi tehdä, on tuhota sen hengittävyys väärällä maalilla. Virhe tuplaantuu, kun hirsi saa hengittämättömän kalvon sekä sisältä että ulkoa maalattaessa.

Erilaisia öljymaaleja on nykyisin tarjolla runsaasti ja osa niistäkin on keinotekoisia. Luonnonmukaisia ja monen mielestä parhaita ovat perinteiset pellavaöljymaalit.

Tunnetuin keittomaali on punamulta. Se on monen mielestä ominaisuuksiltaan ulkomaalien kuningas.

Punamullassa voi olla mukana pellavaöljyä eli vernissaa mutta se voidaan tehdä myös ilman sitä. Panu Kailan mielestä vernissan lisääminen on useissa maalauskohteissa turhaa. Mutta ei siitä toki muuta haittaakaan ole kuin että voi maksaa turhasta.

Ruotsissa punamultaa alettiin tehdä keskiajalla. Suomessa sitä on käytetty 1500-luvulta lähtien.

1700-luvulla kehittyi nykyisinkin käytössä oleva valmistustapa: ruisjauhoa, punamultaa, rautavihtrilliä ja vettä.

Näiden perusainesten joukkoon voi kotivalmistajakin halutessaan lisätä pellavaöljyä eli vernissaa ja säilöntäaineeksi suolaa.

Sidosaineena perinteisessä punamullassa on ruisjauhon tärkkelys. Se muodostaa ainoastaan heikon, kosteutta läpäisevän kalvon. Kun seinään sataa, maali ei estä puuta kastumasta, mutta sateen jälkeen puu kuivuu. Vanhetessaan maali pölyää eikä hilseile pois ja sen päälle voidaan maalata punamullalla uudestaan ilman pohjatöitä.

Punamullan nimeä ei pidä pelätä, jos värin vuoksi näkee punaista. Vastaavaa maalia on perinteisesti saanut myös keltamultana. Nykyisin tarjolla on myös monia muita väripigmenteillä tehtyjä luonnonmukaisia värejä vaaleanvihreästä harmaaseen ja mustaan.

Punamulta on kaikkien edullisinta itse keitettynä. Hankitaan vain tarvittavat aineet ja ohjeet ja ryhdytään hommiin. Se on melkein yhtä helppoa kuin marjamehujen valmistaminen mehumaijalla. Ohjeet löytyvät vaikkapa Wikipediasta.

Myös ostettuna punamulta – ja sen erilaiset värimuunnokset – on selvästi edullisin ja vähätöisin tapa maalata puuseinä.

Kun keittomaalin ostaa, kannattaa olla tarkkana, että se on aitoa perinteistä luonnonmaalia. Joitakin kemiallisissa prosesseissa valmistettua markkinoidaan myös punamaalina tai jollain muulla perinteiseen maaliin viittaavalla nimellä vaikka kyseessä on alkydimaali tai lateksi.

Punamulta on edullista senkin vuoksi, että yksi maalauskerta riittää eikä maalin alle tarvita erilaisia pohjustustöitä. Pölyt ja sahanpurut voi harjata pois, mutta edes se ei ole useinkaan välttämätöntä.

KAUANKO PUNAMULLALLA maalattu seinä pysyy kauniina? Sateen pesemät sivut menettävät maalinsa vähitellen.

Silmä sen kertoo, milloin pitää tehdä uusintamaalaus. Pariinkymmeneen vuoteen tuskin tarvitsee tehdä mitään yhdellekään seinälle.

Sen jälkeen voi malaata sen seinän, jonka sade on pessyt.

Muut seinät saattavat hyvin säilyttää värinsä vielä toiset kaksikymmentä vuotta.

Mitään raaputteluja ei tarvita, kun haalistunut punamultaseinä maalataan uudestaan. Uusi maali vain vanhan päälle.

Punamullan maalausjälkI on luonnollinen ja riittävän tasainen, vaikka asialla olisi minkälainen tumpelo. Riittää kun maalia on joka kohdassa tarpeeksi. Kaikki maali kyllä tarttuu puuhun, joten “liika” on ainoastaan tarpeetonta.

Maalausvälineet saa puhtaiksi pelkällä vedellä. Samoin kädet, jos työn on tehnyt paljain käsin.

Koska puuseinä kestää pitkän räystään alla ja tuulettuvassa paikassa aivan hyvin myös maalaamattomana, ei perinnemaalaajalla ole mitään kiirettä.

Ensimmäiseksi kannattaa tietysti pitää huolta siitä, että seinät verhoillaan maalaamattomilla laudoilla. Talotehtaat mielellään tarjoavat valmiiksi pohjamaalattuja. Jos keittomaalia haluaa laittaa jo kerran maalatun päälle, pitää ottaa selvää, milloin se on mahdollista.

MAALAAMATON LAUTASEINÄ saa huoletta tottua sään vaihteluihin vähintään toista vuotta. Hirsiseinää ei missään tapauksessa kannata maalata pystytysvuonna mutta ei seuraavanakaan, neuvovat perinnerakentajat.

Etenkin höylähirren maalauksen siirtäminen kannattaa. Antaa sen ensin rauhassa halkeilla luonnolliseen olotilaansa.

Jos seinä on tehty lomalaudasta, se kannattaa maalata loppukeväästä tai kesällä kuivan jakson aikana, jolloin puu on kuivimmillaan. Tästä on se etu, että kun päällimmäisen kerroksen laudat ovat kapeimmillaan, ei seinään tule kuivilla jaksoilla maalaamattomia pystyviiruja.

Toisella maalauskerralla tämäkään ei ole enää niin tarkkaa.

Panu Kailalla on vielä yksi vinkki, jos puuseinä on lautaa.

– Kuusi on ulkoseinässä parempaa kuin mänty.

Kuusessa ei ole näkyvää eikä säätä kestävää sydänpuuta mutta sen solurakenteen huokoset ovat suljetut, toisin kuin männyllä. Männyssä sydänpuu on lahoa kestävämpää ja kovempaa kuin pinnasta sahattu. Mutta vaikka ihan näin tarkasti lautoja ei valitsisikaan, niin se pitää tietysti muistaa, että sydänpuu täytyy laittaa ulospäin. Täytyy siis katsoa laudan päästä vuosirenkaista, kumpi pinta on sydänpuolella eli ollut puussa sisempänä.

“Sydänpuoli säätä vasten”, laulaa Kari Tapio Jukka Karjalaisen laulussa. Sanonnan Karjalainen kuuli, kun hänen lauluntekopaikkaansa Keltaista taloa remontointiin.

Perinteisiin maaleihin keskittyneitä yrityksiä Suomessa ovat esimerkiksi Uulatuote, Pajutex, Virtasen maalit, Roseborg ja Hangon väri.

Niiden valikoimista löytyy niin keittomaaleja, pellavaöljymaaleja kuin muitakin luonnonmukaisia vaihtoehtoja.

”Myös ostettuna punamulta – ja sen erilaiset värimuunnokset – on selvästi edullisin ja vähätöisin tapa maalata puuseinä.”