Romaanisarja Syrjästäkatsojan tarinoita avaa ovet tunnettujen kulttuurikotien keittiöihin ja lastenkamareihin

Kirjailija Enni Mustonen kertoo KauppaSuomi-lehden lukijoille, miten romaanisarja Syrjästäkatsojan tarinoita on syntynyt.

Teksti: Reetta Ahola

E nni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -romaanisarjan ensimmäinen osa Paimentyttö kertoo orvoksi jääneen piikatyttö Ida Erikssonin elämästä Sakari Topeliuksen perheessä. Sarjan toisessa osassa, Lapsenpiika -romaanissa seurataan Idan vaiheita säveltäjä Jean Sibeliuksen perheessä. Sarjan kolmas osa Emännöitsijä kertoo Idan vaiheista taidemaalari Albert Edelfeltin ateljeehuoneiston taloudenhoitajana.

Miten päädyit tarkastelemaan säätyläiskotien elämää piikatyttö Idan näkökulmasta?

– Tein muutama vuosi sitten näytelmän Topeliuksesta ja havahduin siihen, miten tärkeä henkilö koko perheen elämässä oli ollut heidän luottopalvelijansa Irene. Todellakin, kaikissa säätyläisperheissä arjen sujumisesta vastasivat nimenomaan nämä kyökkien ja lastenkamarien voimanaiset, jotka on usein mainittu vain etunimellä.

Onko Idalla todellinen esikuva?

– Idalla on montakin todellista esikuvaa. Irene Bergström, Topeliusten palvelijatar, on yksi heistä, mutta Idan luonteenpiirteissä ja elämänvaiheissa on myös paljon aineksia niistä torpantytöistä ja piikatytöistä, jotka kohosivat aikoinaan ensimmäisiksi naiskansanedustajiksi.

Millaista taustatyötä olet tehnyt romaanisarjaan?

– Kirjallisuudentutkijana ja historioitsijana olen perehtynyt näihin aikoihin ja henkilöihin jo vuosikymmeniä, mutta jokaista Syrjästäkatsojan tarinaa varten käyn vielä uudelleen läpi kaiken mahdollisen lähdeaineiston historiallista sanomalehti- ja aikakauslehtiarkistoa unohtamatta. Tutkimusvaihe alkaa heti edellisen romaanin valmistuttua ja on ainakin yhtä hauskaa kuin varsinainen kirjoitustyö.

Mitkä tekijät Idan persoonassa muovaavat hänestä ”erilaisen” naisen kuin muut: toimeen tarttuvan, itsenäisen, lujan, mutta samalla lämpimän ja voimakkaasti tuntevan?

– Minusta Ida ei ole kovin erilainen kuin muutkaan varhain orvoksi jääneet nuoret naiset. On ollut pakko tarttua toimeen, kasvaa itsenäiseksi ja löytää oma tahtonsa. Usein kovat kokemukset vahvistavat myötäelämisen kykyä ja selkiyttävät tunne-eläämäkin. Aika nuorena oppii jo erottamaan, mikä on tärkeää ja mikä pelkkää pintakiiltoa.

Mitkä ominaisuudet korostuvat Idan selviytymisessä?

– Idalla on terve itsetunto, jota jokainen hyvinsuoritettu työ ja selviytymiskokemus vain vahvistaa.

Miten määrittelet romaanisarjan ajan säätyläisnaisen?

– Säätyläisnaisten elämänpiiri oli usein hyvin rajattu ja varjeltukin, se koski sekä perhe-elämää että koulutusta ja tietenkin yhteiskunnallista asemaa.

Miten vaikeaa tuon ajan säätyläisnaisten oli poiketa roolistaan, joka heille oli syntymässään tullut?

– Rooliodotusten pettäminen, kuten esimerkiksi naimattomaksi jääminen tai säädyllisenä pidetystä elämänurasta poikkeaminen merkitsivät usein syrjäytymistä. Aika moni säätyläisnainen joutui esimerkiksi suvun ja perheen piirissä ”ulkokehälle”, kotitaloustöitä palkatta tekeväksi täti-ihmiseksi tai koulukortteerimamselliksi sukulaisten lapsille. Oman elämänsä sankarittaria pidettiin helposti itsekkäinä ja omituisina, elleivät he sitten onnistuneet saavuttamaan yhteiskunnassa poikkeuksellista asemaa ja varallisuutta.

Millaisilla tekijöillä romaanisarjassasi osoitat Idan paikan eli että hän on ja pysyy syrjästäkatsojana ja alemmassa kastissa kuin herrasväki?

– Vaikka Ida on isäntäväelleen yhtä lojaali ellei lojaalimpi kuin perheenjäsenet, hän on kuitenkin vain palkattu työntekijä, jonka työsuhde voidaan päättää vaikka kesken pestin, jos säätyläisperheiden olosuhteissa tapahtuu muutoksia.

Ero näkyy puhuttelussa, osallistumisessa perheen juhlahetkiin ja jopa aterioihin. Ennen muuta ero näkyy työajassa – Idalla on hyvin vähän omaa aikaa – hänet voidaan määrätä koska hyvänsä esimerkiksi siivoamaan Haikkoon huvilaa.

Mistä luonteenpiirteistä Idassa pidät, mistä et?

– Kirjailijan on aina rakastettava kaikkia henkilöitään. Joskus tietysti Ida voisi nykyihmisen näkökulmasta kapinoida enemmän, mutta kun on tutkinut tuon ajan todellisia naiskohtaloita, tajuaa kyllä, että Ida on realisti; joskus on viisasta vain purra huulta ja kääntää selkä ovien paiskomisen sijasta.

Ovatko säätyläiset taiteilijamiehet olleet luonteeltaan ja itsetunnoltaan heikkoja, vai osaavatko he vain hetkeen tarttumisen ”jalon” taidon?

– Taiteilijan on aina oltava jossain määrin itsekeskeinen voidakseen keskittyä omaan luomistyöhönsä, eivät Topelius, Sibelius tai Edelfelt suinkaan olleet luonteeltaan tai itsetunnoltaan heikkoja, enkä ole mielestäni heitä sellaisena kuvannutkaan.

Hekin ovat oman aikansa kasvatteja, joita jo pikkupoikina kohdeltiin prinsseinä ja ihmelapsina. Kaikki kolme menettivät myös isänsä suhteellisen varhain ja joutuivat ikään kuin perheenpään rooliin. Idan ei kuitenkaan tarvitse ymmärtää isäntiään. Kyllä kyökissä myös hymähdeltiin herrojen omituisuuksille ja joskus kiukustuttiinkin.

Syrjästäkatsojan tarinoita on samalla kiehtova väylä tapakulttuuriin ja muun muassa säätyläiskotien ruoanlaitto-, kattaus- sekä muuhun kodinhoitoperinteeseen. Millaista taustatyötä ovat tehnyt niiden kuvaamiseksi?

– Olen tutkinut paljon naisten ja arjen historiaa sekä esimerkiksi 1800-luvun keittokirjoja ja kodinhoito-oppaita.

Mikä on ollut johtava teemasi kirjoittaessasi Syrjästäkatsojan tarinoita -romaanisarjaa?

– Historiaa kerrotaan aina jostakin näkökulmasta. Minusta on kiehtovaa pohtia sitä, millaisena kulttuuriperheiden elämä näyttäytyi niille, jotka heitä palvelivat ja edustivat aikansa tavallista rahvasta.

Miten toivot, että Syrjästäkatsojan tarinoita -romaanisarja koskettaa lukijoita?

– Olen ollut iloinen siitä, että esimerkiksi Facebook-sivuilla moni lukija on kertonut Syrjästäkatsojan tarinoiden innostaneen heitä lukemaan, kuuntelemaan ja katselemaan Topeliuksen, Sibeliuksen ja Edelfeltin teoksia. Halu tietää ja ymmärtää enemmän on kaiken lukemisen perusta.

Saako Syrjästäkatsojan tarinoita -romaanisarja jatkoa?

– Sarjasta on suunniteltu kuusiosaista. Teen jo parhaillaan neljännen romaanin taustatutkimusta. Sen nimi on Ruokarouva , kirja ilmestyy toukokuussa 2016.

”Usein kovat kokemukset vahvistavat myötäelämisen kykyä ja selkiyttävät tunne-eläämäkin. Aika nuorena oppii jo erottamaan, mikä on tärkeää ja mikä pelkkää pintakiiltoa.”