Seikkailu-urheilu kysyy huumoria

Seikkailucupin kolmas ja viimeinen osakilpailu on syyskuussa Kajaanissa.

Teksti: Ari Stenius

Seikkailu-urheiluun innostunutta Jukka Tienhaaraa naurattaa, kun kysyy metsäänmenijöiden ominaisuuksista.

– Niitä on useita, mutta henkinen lujuus on kaikista tärkein. Herkkähipiäsiet älkööt vaivautuko, naurahtaa Kärkkäinen Challenge cupin yksi pääpuuhamies.

Seikkailu-urheiluun on omat erikoisseuransa, mutta erikoisimmat heput ovat harrastaneet lajia aina.

– Joo, näin se on. Harrastettiin metsäextremeä, ennen kuin lajia oli keksittykään, arvioi Tienhaara.

Moni nykyisin, joittenkin mielessä hulluna pidettyyn kisaan ryntäävä kilpa- tai kuntosarjalainen, löytää sielustaan oman lapsuutensa.

– Sitä kai tämä seikkailu-urheilu on, paluuta aikaan, jolloin metsässä ”urheileminen” oli jännittävää, mutta lähes jokapäiväistä seikkailua. Tämän päivän lapset harrastavat eilaisia asioita, tietää Tienhaara.

Kärkkäisen kolmiosainen Challenge cup ei petä seikkailua ja metsäkilpailuja etsiviä osallistujia. Kesäkuun Joensuun Ursakin kisan 24 tunnin ihana tuska täytti odotukset: järjestäjät tekivät, mitä ihminen voi, mutta sää vihoitteli tasapuolisesti kaikille. KarSu eli Karelian Seikkailu-urheilijat järjesti hienon kisan. Kesä-heinäkuun vaihteessa nähdään Iin ideat 12-tuntiseen elämysseikkailuun.

– Mitä vaan voi metsässä tulla vastaan, sanoo Tienhaara, joka väittää olevansa täysin tietämätön seutukisansa tarjonnasta.

Kukaan kisaaja ei tiedä osakilpailijoiden rataa tai sen haasteita – ja edessä voi olla mitä tahansa. Kuivimillakin keleillä kastuu lähes varmuudella muustakin kuin hiestä kilpasarjalaisten reitille osuessa hyppypudotus kallionkielekkeeltä veteen. Ja kastuminen on ainoastaan osa eloa ja matkantekoa, sillä matkaa saatetaan taittaa jokea pitkin kanootilla tai kumipatjalla, eikä kokenut seikkailija hämmästy suopunkiheittotehtävästäkään. Poromiesten taitolaji ei kaikilta suju, mutta siitä selviää sakkokierroksilla, jotka ovat piristäviä mausteita öiseen reippailuun.

– Kanttia ja huumoritajua kysytään, eikä kaveria passaa dissata kuin pikkumurinalla, ja sekin unohtuu maalin päätöspaljussa, sanoo Tienhaara, joka muistaa palata kysymykseen hyvän joukkuekisaajan ominaisuuksista.

– Kuntoa pitää olla, ilman kestävyyttä tulee äitiä ikävä. Kaikki sippaavat ainakin kertaalleen yön tunteina, ja silloin pinna on kovilla. Jokaisen pitää muistaa kestää kaverinsa kiukut, sillä omakin itku voi täytyä kuivata seuraavassa rotkossa, evästää Tienhaara.

Juoksukestävyyden lisäksi menestyvä seikkailu-urheilija osaa suunnistaa, uida, rullaluistella tieosuuksilla, kahlata joissa, pyöräillä maastossa, käyttää kanoottia... Joukkuekisa mahdollistaa sen, että kenenkään ei tarvitse osata kaikkea. Yhdenkin osaaminen jossakin erityislajissa voi pelastaa koko trion yksittäisistä haasteista. Perustaitojen lisäksi luonnetta ja huumoritajua tarvitaan myös hauskoissa väli- ja siirtymävaiheitten tehtävissä. Monipuolisuus on hyvä apu useassa kohtaa.

Lihashallintaa testataan usein erilaisissa liuku- ja laskeutumistehtävissä. Tehtävien rajana on taivas tai ratamestarin mielikuvitus, jota tulkitessa voi kisaava eräopaskin huokailla. Melonta, pyöräily, kiipeily, juoksu ja suunnistus plus vaikka mikä vaatii varusteita, mutta koko kisaa ei kilpailijoiden tarvitse välineitään kantaa. Etappien väleissä on vaihtopaikkoja, joihin jätetään aiempien osuuksien kamppeet ja joista otetaan seuraavien vaatimat varusteet.

Kilpasarjojen osallistujien maailmaa pehmeämpi, mutta silti mielenkiintoinen on eri kunto- ja perhesarjojen reittimaailma, jossa pidetään liikunnallisesti hauskaa – oikeasti hauskaa.

– Tämä Kärkkäinen Challenge cup on hyväntuulinen tapahtumasarja, jossa suorituspainotteisuus ei hallitse tekemistä, vakuuttaa Jukka Tienhaara, Iin kisatapahtuman monitoimimies.

Tienhaara ei veikkaa menestyjiä tai voittajia, mutta jotain hän sanoo:

– Kaikki osallistujat voittavat, fiilis on niin hyvä.

Seikkailucupin kolmas ja viimeinen osakilpailu on syyskuussa Kajaanissa. Onko nimi – Lost in Kajaani – enne?

– On, se on viesti seikkailukisan ajattelutavasta: liikunnallista hauskanpitoa pienellä pilkkeellä.

”Kuntoa pitää olla, ilman kestävyyttä tulee äitiä ikävä.”

MIKÄ?

Kärkkäinen Challenge cup

Kolmen osakilpailun joukkuecup, jossa eniten pisteitä kerännyt joukkue voittaa.

Cupin kisat ovat Ursak Joensuussa (11.-12.6.), Kärkkäinen Challenge Iissä (1.-2.7) ja Lost in Kajaani (9.-11.9.).

Joensuun ja Kajaanin extreme-sarjat ovat 24-tuntisia ja Iin kilpasarja 12-tuntinen.

Cupin ensimmäinen kilpailu Ursak -kisa oli kaksimiehinen ja kaksi seuraavaa kolmimiehisiä.

Tulokset lasketaan yhteen. Ursakissa joukkueidien kolmannet kisaajat ovat voineet kilpailla muissa joukkueissa ja liittyä cup-joukkueisiinsa vasta kahteen viimeiseen kisaan.

Joukkuekilpailujen kolme parasta joukkuetta palkitaan Kajaanin kilpailun jälkeen. Kaikissa osakilpailuissa voi olla omia järjestäjä- ja yhteistyökumppanipalkintoja.

Kilpasarjoja on kolme: miehet, naiset ja sekasarja. Kuntosarjoja on mm. perheille ja kaveriporukoille.

Cupin kisasivut löytyvät osoitteesta www.karkkainen-challenge.fi