– Kalavesi on itselle tuntematonta, siksi otin mukaani kaikuluotaimen

Syksyllä vesien viiletessä meritaimenet uivat takaisin lähelle rantoja. Tiedän, mistä löydän silloin itseni.

Teksti: Tapio Pelkonen (@tapiope)Kuvat: Tapio Pelkonen, Marko Liedes, Mika Vainio

Kello on puoli seitsemän aamulla, kun saavun Skatanniemelle, Helsingin Vuosaareen. Niemi on pitkä. Sen rantaa vasten lyövät kevyet laineet. Rantaan kävellessäni taivaalle ilmestyvä merikotkan tumma silhuetti kohottaa fiilistä entisestään. Sidon pinkin katkajäljitelmän perukkeen päähän ja aloitan perhon heittelyn viistosti tuuleen. Heitot ylettyvät noin viidentoista metrin päähän. Annan perukkeen vajota hieman ennen perhon sisäänoton aloittamista.

Kalakauden päättyessä usein jäiden tuloon, arkeen jää aukko täytettäväksi. Edellistä kautta vielä muistellessa ajatukset siirtyvät pian kalastuskirjallisuuden ja -videoiden pariin. Viime kauden päätteeksi lainasin pinon taimenenkalastukseen liittyvää kirjallisuutta ja aloin perehtymään aiheeseen kunnolla. Aiheeseen syvennyttyäni päätin aloittaa tulevan kauden meritaimenen perhokalastamisella. Halusin ensin ymmärtää saaliskalan käyttäytymisen kohdeympäristössä ja sitten yrittää kaikkeni, jotta saisin ylös kiiltäväkylkisen meritaimenen.

Meritaimen aktivoituu pian jäiden lähdettyä. Kevätauringon lämmittäessä rantavesiä meritaimen saapuu rantojen läheisyyteen ruokailemaan. Taimenelle optimaalinen veden lämpötila on 5–12 astetta, joten kylmässä vedessä kalastamisessa tulee huomioida etenkin perhon sisäänoton nopeus, joka ei saa olla liian hätäinen harkitsevasti liikkuvien meritaimenten lähettyvillä. Perhovalikoimaa valitessani Suomen rannikoille suositeltiin etenkin katkan ja silakan jäljitelmiä. Sittemmin sain kuulla toiselta perhokalastajalta, että valkoisen ja pinkin yhdistelmäväri oli toiminut hyvin. Sidoin mukaan myös muutaman putkiperhon ja suuntasin kohti kartalta valitsemiani sekä netin keskustelupalstoilta poimittuja taimenpaikkoja.

Koska kalavesi on entuudestaan itselle tuntematonta, olen ottanut mukaani kaikuluotaimen. Sillä saan haravoitua puolessa tunnissa niemen kummankin puolen ja kaikki kalahavainnot ovat meren puolella noin 1,5-metrin syvyydessä, 8-10 metrin päässä rannasta. Jatkan viistoa heittelyä ja siirryn joka heitolla muutaman askeleen eteenpäin. Aurinko paistaa kirkkaana noususta lähtien ja mereltä tuleva tuuli pysähtyy ensimmäiseen vaatekerrokseen. Meritaimenen rannikkokalastamiselle optimiolosuhteet tarjoaa niemen kärjet ja loivasti syvenevä hiekkapohja. Rannan läheisyydessä on hyvä olla isoja pintakiviä ja taimenen ruokailun kannalta on tärkeää, että pohjassa on kasvillisuutta.

Visionin Silver-setti on meritaimenen kalastamiseen suositeltava 7-luokan kokonaisuus, jonka kruunaa hitaasti uppoava intermediate-perhosiima kirkkaalla perukesiimalla. Kiinnitin vain perhon perukkeeseen ja olin valmis. Jos heittelee veneestä, niin silloin kannattaa käyttää hieman nopeammin uppoavaa perhosiimaa. Perhot jäljittelevät meritaimenen ravintokohteita; etenkin hämärässä korostuu perhon profiili. Kylmässä vedessä kalastaessa on tärkeää tarjota perhoa taimenen viereen, uittaa perhoa luonnollisen näköisesti ja sopivan rauhallisella nopeudella.

Heitto seuraa toista ja huomaan pian olleeni useita tunteja kalalla. Heittoihin keskittyminen on vienyt mukanaan niin, että tauko on unohtunut pitää. Istahdan niemen kärkeen sen korkeimmalle kohdalle. Telkkäpariskunta lentää ohi ja kaartaa kohti rantaviivaa. Aurinko pilkistää pilvien takaa. Tuuli tuo suolaisen meriveden tuoksun. Päivä jatkuu kalattomana. Kevään meritaimenreissut opettavatkin kokemattomalle kalastajan kaksi tärkeintä ominaisuutta: kärsivällisyyttä ja nöyryyttä. Rannikon vesien lämmetessä meritaimen siirtyy sisäsaaristoon ja siitä ulos merelle. Syksyllä vesien viiletessä meritaimenet uivat takaisin lähelle rantoja. Tiedän jo nyt, mistä löydän silloin itseni.

Lue lisää: www.visionflyfishing.com

”Sain kuulla toiselta perhokalastajalta, että valkoisen ja pinkin yhdistelmäväri oli toiminut hyvin.”
”Heittoihin keskittyminen on vienyt mukanaan niin, että tauko on unohtunut pitää.”