Salolammella on ilo olla suomalainen

Pikku-Suomi keskellä Pohjois-Amerikkaa

Minnesotan Bemidjissä Salolampi-nimisessä Suomi-koulussa siniristilippu nousee aamulla Finlandian säestämänä. Illalla lipun laskiessa kaikuu Maamme-laulu. Maan tavan mukaan yksi sinivalkoisista lipuista liehuu salossa yötä päivää.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Kun siniristilippu liehuu, koivut suhisevat kesätuulessa ja taivaskin poutapilvineen toistaa Suomen lipun värejä, puuttuvat vain kansallispukuiset tanhuajat, että vaikutelma Suomesta olisi täydellinen.

Salolampi Suomi-koulussa paneutuminen aiheeseen on todella ihailtavaa, sillä monella kielikoululaisella suomalaisuus on jopa viiden polven takana. Mutta se ei intoa hidasta. Kaikilla on suomalaiset etunimet käytössä, kännykät ja tabletit on takavarikoitu koko leirin ajaksi, eikä englanninkielisen kirjallisuuden lukeminen ole suotavaa. Nyt opiskellaan suomen kieltä.

Useita tuhansia lapsia ja nuoria ympäri Yhdysvaltoja on saanut opastusta suomen kielessä ja suomalaisessa kulttuurissa Salolammen kielikylässä viimeisten 40 vuoden aikana. Concordia Language Villages -kielikylissä opetetaan viittätoista eri kieltä: suomea, norjaa, tanskaa, kiinaa, koreaa, arabiaa, venäjää, englantia, espanjaa, italiaa, portugalia, ranskaa, saksaa, japania ja ruotsia. Suurin osa kielikylistä toimii Bemidjin kaupungissa Pohjois-Minnesotassa.

Kielikylistä viisi on arkkitehtoonisesti aitoja kyliä: Saksa, Ranska, Norja, Espanja ja Suomi. Leireille osallistuu vuosittain noin 9500 nuorta ja 500 aikuista. CLV:n leireillä työskentelee noin 1200 kesätyöntekijää vuosittain.

Salolammen päärakennuksen rakentaminen pääsi käyntiin arkkitehti Jerry Jyringin anteliaalla lahjoituksella vuonna 1992. Kauniin, punavalkoisen talon nimi onkin Jyringin talo. Se sai vaikutteita Jyväskylän vanhasta rautatieasemasta. Minnesota valikoitui aikoinaan suomalaisilla siirtolaisilla muuttokohteeksi pitkälti luontonsa ansiosta. Se näet muistutti syntymämaasta metsineen ja järvineen.

Näkymä rannalla voisi olla mistä tahansa Suomen järveltä. Ja saunakin rannasta löytyy. Kaikki kehuvat rakastavansa sen lempeitä löylyjä veteen pulahdusten välissä. Sauna kohosi rantaan jo ennen päärakennusta, sillä tärkeysjärjestys ennen kaikkea, Amerikoissakin.

Arkkitehti Mark Wirtanen valvoi Jyringin talon rakennustyötä. Hän piti tiukasti kiinni yksityiskohdista. Talon johtajina ovat toimineet Borje Vähämäki , Tuulikki Altaat , Pirkko Gaultney ja Larry Saukko sekä vuodesta 2012 lähtien Amy Tervola Hultberg .

Opiskelijat pääsevät Salolammella opettelemaan kieltä mukaansatempaavalla tavalla syntyperäisten suomalaisten kanssa luonnon helmassa. He oppivat sanoja, lauseita, historiaa ja perinteitä, suomalaista ruokakulttuuria ja suomalaisia juhlaperinteitä.

Juhannuksen lisäksi vietetään joulua, suomalaisia häitä ja juhlapäivinä pöytiin katetaan Arabian ja Iittalan astiat. Askarrellaan Marimekon tilkuista ja Aarikan helmistä. Iltapäivisin aukeaa S-kioski, joka lienee suomalaisen R-kioskin serkku. Hetki on odotettu. Kioskista saa muun muassa erinomaisia lakritsitötteröitä, Aarikan koruja ja Marimekon sukkia. Ei ihme, että jotkut viettävät kesänsä tällä tapaa jo kymmenennen kerran.

Ympäri Yhdysvaltoja tulevat leiriläiset viipyvät Salolammella yhdestä viikosta neljään viikkoon. Oppilaita tulee muun muassa Alaskasta, Kaliforniasta, Texasista ja Floridasta. Keinoja oppimiseen on monia.

Talot on nimetty Suomen alueiden mukaan. Huoneiden ovissa lukee suomalaisten kaupunkien nimiä. 12-vuotiaat kielikoululaiset haluavat kysellä suomalaiselta toimittajalta asioita Suomesta ja toimittajan työstä. Ääntämistä on kuulemma harjoiteltu etukäteen. Kumpi on parempi, Turku vai Tampere, se kiinnostaa rapakon takanakin. Molemmissa kotiani pitäneenä yritän vastata diplomaattisesti, että Turussa viihdyin paremmin.

Alueelliset erot tulevat esille myös minkäpä muun kuin suomalaisten rakastaman jääkiekon merkeissä. Ohjaaja on kotoisin Oulun seudulta, joten lauletaan asiaankuuluvasti Kärppien kannatuslaulu. Joku kysyy, voitaisiinko laulaa myös Jypin vastaava laulu. Ohjaaja vastaa, että siinä tapauksessa, jos aikaa jää. Tarina ei kerro, miten kävi, mutta luultavasti siinä vaiheessa päivää aika meni kortille.

Suomalainen työmoraali on koululla korkealla. ”On niin syyllinen olo, jos minuutin on tekemättä mitään”, eräs ohjaaja puuskahtaa. Touhua koululla totisesti piisaakin, sisällä ja ulkona. Kieltä opitaan käytännön harjoitteilla sekä pelien ja leikkien avulla. Laulaminen on myös hyvin merkittävässä roolissa.

Oululainen Milla Väänänen törmäsi sähköpostiin, jossa kysyttiin kiinnostusta tulla kesätöihin Amerikkaan.

– Vastasin myöntävästi, kävin haastattelussa ja nyt olen täällä ja olen viihtynyt hyvin. Suomea muistuttava luonto ei yllättänyt, kun sen tiesi etukäteen ja lapset ovat samanlaisia, olivatpa kotoisin mistäpäin maailmaa tahansa.

Millan mielestä on hienoa, että suomalaisuutta pidetään yllä, mutta ei sen parempana kuin muita kulttuureita.

– Otetaan hyvät puolet ja myönnetään huonotkin puolet. Nähdään kaikki kielet rikkautena, ei vain suomen kieli.

Oulusta on lähtöisin myös toinen Salolammen opettajista, nykyään Helsingissä asuva Elina Heikkilä-Kopperoinen . Elina vietti perheensä kanssa tänä vuonna jo toisen kesän Salolammella.

– Salolampi on ollut mielenkiintoinen kokemus ammatillisesti, suomen kieltä ei opeteta joka maailmankolkassa. Olen saanut erilaista opetuskokemusta, englannin kielitaito on kehittynyt Yhdysvalloissa työskennellessä, erityisesti lapsillani, mutta myös itselläni. Olen myös saanut uusia ystäviä. Salolampi yhdistää ihmiset ihmeellisellä tavalla, Elina summaa kokemuksiaan.

Hänen mukaansa amerikansuomalaiset nuoret ovat itsenäisiä, fiksuja, hyvin käyttäytyviä ja kiinnostuneita suomalaisista juuristaan. Heitä kiinnostavat erityisesti suomalainen koulujärjestelmä ja Suomen kulttuuri, esimerkiksi musiikki. Joka vuosi joku opiskelijoista innostuu niin, että lähtee Suomeen vaihto-opiskelijaksi, joko lukioon tai yliopistoon.

– Ensimmäisenä kesänä oli rankinta päästä sisälle käytännön järjestelyihin, toinen kesä oli jo lähes yksinomaan nautintoa. Parasta on ollut innokkaat, ihanat opiskelijat ja satumaisen kaunis paikka.

Salolammen Suomi -kylpy ei tee pahaa suomalaisellekaan.

–14-vuotias Kauri -poikamme sanoi ensimmäisen Salolampi-kesän jälkeen, että oppi näiden viikkojen aikana paljon enemmän Suomesta kuin koko ala-asteen aikana Suomessa. Ja oli laulanut Finlandian heti syksyn ensimmäisessä laulukokeessa, Elina sanoo.

Finlandiaa ja Maamme-laulua onkin mahdotonta olla Salolammella sisäistämättä. Oppiminen perustuu käytännön toistoihin: kun Salolammelle saapuu ilta, saapuu sen myötä myös iltapiiri lipputangon ympärille. Hattu päästä, toteavat pojat siniristilipun laskun ja Maamme-laulun aikaan. Jokaisessa iltapiirissä palkitaan leiriläinen, joka on päivän aikana puhunut erityisen paljon suomea.

Kaliforniasta läheltä San Fransiscoa kotoisin oleva Suzanne Becker , eli Salolammella ”Sanna”, on Salolammella jo konkari. Ensin oppilaana ja nyt jo neljättä vuotta ohjaajana. Täytyy ihmetellä asialle omistautumista, koska Kaliforniasta Salolammelle on kolmen päivän matka, jos sen taittaisi autolla. Sanna opiskelee yliopistossa Bostonissa. Junamatka sieltä kotiin kestää samat kolme päivää. Yhdysvalloissahan matka ei ole este, vaan vain hidaste. Eräskin isoäiti toi lasta leirille ajaen yksitoista tuntia lähes tauotta.

– On mukava olla Salolammella, koska voi puhua suomea, eikä se ole muista outoa, koska muut harrastavat samaa asiaa.

Tämä lähes aina iloinen ohjaaja on viidennen polven suomalainen, äidin isovanhempien vanhemmat tulivat valtameren taakse Suomesta. Kotona ei puhuta suomea, mutta Sannalla on vahva tunne siitä, että hän on amerikansuomalainen. Hän kävi opiskelijavaihdossa esi-isiensä maassa ja ihastui erityisesti Lappiin.

Suomalainen lempilaulu on Kalliolle kukkulalle ja Vaarilla on saari, jonka hän tietää olevan Suomessa vanha juttu, mutta jonka hän itse oppi vasta juuri äskettäin, ja hoilaa sitä iloisena muiden mukana. Iloisuus onkin sana, jonka Salolampeen lähes ensimmäisenä liittää. Täällä on ilo olla suomalainen!

”– Salolampi on ollut mielenkiintoinen kokemus ammatillisesti, suomen kieltä ei opeteta joka maailmankolkassa.”

MITÄ?