– Juoman avulla puolustusmekanismi korjaa itse itseään

Kari Havupuu-uutejuoma valmistuu männyn nilasta ja kuoresta sekä lähdevedestä

Kansanparantajat olivat aikoinaan maassamme arvostettuja kansan palvelijoita. Heidän puoleensa käännyttiin kivuissa ja kolotuksissa. Kari Herttuan kehittämä havupuu-uutejuoma syntyi jatkumona kansanperinteen säilyttämiseksi.

Karin Havupuu-uutejuomaa on valmistettu reilut 40 vuotta Kari Herttuan kehittämän reseptin mukaisesti. Havupuu-uutejuoma valmistuu kotimaisesta länsirannikon männystä: kuoresta ja nilasta.

Ravintorengas Oy:n toimitusjohtaja Kari Herttuan taival on yli 40 vuoden aikana ollut värikäs. Innostus suomalaiseen kansanperimään lähti nuorena miehenä, ja hän löysi oman tuotteensa metsästä.

Herttua on kotoisin Pohjanmaalta, Ylistaron ’komialta kirkolta’. Hän oli maalaistalon kasvatti, körttiperheen poikana kasvanut. Äiti oli ’unen näkijä’. Herttua kokee unimaailman rikkauden periytyneen häneenkin.

Poikasena Kari Herttua tutustui lapualaiseen, maankuuluun kansanparantajaan, Sanna Fossiin (1892–1959), jota kutsuttiin myös noidaksi. Fossin luokse Kari meni ensi kerran äitinsä seurassa.

Kari Herttua oli toisella kymmenellä, kun hän sanoi isälleen, ettei tulisi enää sunnuntai-aamun kirkonmenoihin tai muihinkaan seuroihin.

Elämän yksi käännekohta oli se, kun nuori mies sai ajokortin. Autolla hän kiersi sen aikaiset kansanparantajat ympäri Suomen.

– Olin kiinnostunut ihmisistä, jotka tiesivät luonnon tuotteista ja hyödynsivät niitä. Etsin kaikki ne, joista olin kuullut tai lehdistä lukenut, oli ihminen missä tahansa päin Suomea. He olivat erikoisia ja mielenkiintoisia ihmisiä. Jututin heitä siksi, ettei heidän tietonsa menisi heidän mukanaan hautaan.

– Isäukko vähän hermostui, että eikö sitä pitäisi vähän likkojakin katsella. Minulla oli kuitenkin mummu siellä ja toinen täällä, joiden luona piti päästä käymään oppia saamassa! Herttua muistelee.

Eräs ihminen muistutti Herttuaa siitä, että maailman tehokkain ase on sana. Sanalla voi saada paljon hyvää ja paljon pahaa aikaan. Se syöpyi miehen mieleen ja löysi arvonsa myöhemmin elämässä.

Parantajista Herttua huomasi sen, että he ovat oman tiensä kulkijoita. Heitä ei välttämättä maailmanmeno kiinnosta samalla tavalla kuin tavallisia ihmisiä.

– Tietotaito kulki suvuissa äidiltä pojalle. Esimerkiksi Ylivieskassa ja Nivalassa oli sukuja, jotka osasivat verenseisautuksen.

Verenseisautus on tapa seisauttaa verenvuoto haavasta, lääketiede ei pysty sitä selittämään.

– Ihminen, joka hallitsee taidon, seisauttaa veren, vaikka olisi fyysisesti ihan toisaalla kuin kohde. Hänen kuitenkin tulee tietää, missä kyseinen henkilö on, Herttua selvittää.

– Taito oli ennen vanhaan tarpeellinen, sillä välitöntä lääkärinhoitoa ei ollut aina lähettyvillä.

Vammalan terveyskeskuksen pihassa komeilee Tyrvään Mantan patsas. Kansanparantaja Manta otti potilaita vastaan pääosin kotonaan ja piti myös pientä sairaskotia. Hän teki kotikäyntejäkin ja palveli ihmisiä myös kirjallisesti ja puhelimitse.

Tavallisimmat Mantan hoitamat taudit olivat iho- ja luustosairaudet sekä neurologiset sairaudet.

– Ihmiset kävivät Mantan luona ja hän kirjoitti ”reseptin”. Asiakkaat menivät sen kanssa apteekkiin, jossa apteekkari sekoitti hoitoyrttejä. Siihen aikaan apteekkitoiminta pelasi näin, toteaa Herttua.

Sittemmin monet luontaistuotteet ja apteekkituotteet ovat vahvasti eriytyneet. Esimerkiksi jodi on enemmän apteekkituote nykypäivänä, mutta vanha kansa hyödynsi jodia monella tavalla kotioloissa.

– Jodi on ollut kautta aikojen haavoja parantava aine. Jos jalkaan tuli haava ja verenmyrkytyksen vaara lisääntyi, apuna käytettiin jodia. 100-prosenttisesta villasta tehty sukka kostutettiin jodiin ja vedettiin jalkaan. Verenmyrkytys saattoi estyä tai parantua sillä, Herttua kertoo.

Jodi on välttämätön aine soluaineenvaihdunnalle ja kilpirauhasen terveelle toiminnalle.

Säryistä ja kolotuksista kärsivät ihmiset imeskelivät ennen vanhaan esimerkiksi pajunkuorta. Kun pajunkuori sittemmin tutkittiin laboratoriossa, kävi ilmi, että siinä on asetyylisalisyylihappoa, joka on kipulääke. Tilaus lääkkeelliselle käytölle oli valmis.

– Pajusta kehittyi sittemmin Aspirin, joka on maailman eniten myydyimmän särkylääkkeiden joukossa, toteaa Herttua.

Salisyylihappoa valmistettiin synteettisesti jo 1800-luvun puolivälissä.

Näin on saanut alkunsa moni muukin kemiallinen lääke.

– Synteettisissä valmisteissa on kuitenkin omat ongelmansa. Niillä ei ole samaa vaikutusta elimistöön kuin luonnonmukaisilla valmisteilla.

– Kemiallisen lääketeollisuus haluttiin kuitenkin viralliseksi. Samalla ihmiset, joilla luonnon tuntemus on, leimattiin pelleiksi, hulluiksi tai noidiksi, toteaa Herttua.

Eräällä matkallaan Kari Herttua tapasi mökin ihmisen, joka alkoi puhua havupuu-uutejuomasta. Henkilö rohkaisi Karia sen valmistukseen, mutta tähdensi, että juoman pitää olla samalla taajuudella kuin punaiset verisolutkin. Silloin se toimisi.

– Ihmettelin kotimatkalla hänen puheitaan taajuuksista, jotka olivat itsellenikin jo selviä asioita. Tämän henkilön mökissä ei kuitenkaan ollut edes sähkövaloja.

– Menin uudelleen hänen puheilleen, ja jossain vaiheessa minulla oli hänelle jo tarjota maistiaisia. Kerroin hänelle suoraan, että vielä ei ole juoma ihan valmis, jotakin puuttuu.

– Hän sanoi, että minulla oli ”suden silmät”. Liekö hän sillä tarkoittanut jotakin päättäväisyyttä luonteessani.

Kari Herttua oli päättänyt kehittää oikean havupuu-uutejuoman ja mietti monia iltoja kiivaasti valmistustapaa. Lopulta juoma syntyi, ja mökin ihminenkin sai kiitosta heittämästään haasteesta.

Juoma valmistui ja löysi tiesä kuluttajien käsiin. Sen jälkeen myös Kari Herttua on ollut monen viranomaisen käsissä. Herttua kokeekin, että on yksi niitä harvoja suomalaisia yrittäjiä, joka on selättänyt jokaisen viranomaistahon. Hän on vienyt raastupaan jopa elinkeinohallituksen.

– Kemiaan perustuva lääketiede ei pitänyt siitä, kun aloin aikoinaan tehdä yhteistyötä Nykyposti-lehden kanssa. Artikkeleissa ihmiset kertoivat parantumiskokemuksiaan havupuu-uutteen avulla; käyttäjissä oli erityisesti syöpäpotilaita.

Eräänä päivänä kutsu kuulusteluihin kävi myös Keskusrikospoliisilta, jonka missiona oli saada havupuu-uutejuoman tuottaminen loppumaan.

– Rikosylikomissaario sanoi ensitöikseen, että oli saanut lääkintöhallitukselta toiminta-ohjeen, jonka mukaan havupuu-uutejuoma pitäisi saada pois markkinoilta. Ei ollut kyse siitä, onko juoma hyvää vai huonoa.

Todellista syytä kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta Herttua ounastelee, että tuotteella oli saatu liian hyviä, terveysvaikutteisia tuloksia.

Kari Herttua kertoo, ettei vaihtaisi päivääkään elämästään ja taipaleestaan pois, vaikka ”turpiinkin on tullut”. Asiakkaiden 40 vuoden aikana tullut hyvä palaute on ollut tärkeämpää.

– Olen alusta asti tiennyt, mitä tuotetta edustan. Olenkin sanonut Karin havupuu-uutejuomaa tuotteeksi, johon ei tarvitse uskoa. Se toimii sittenkin!

Juoman teho perustuu siihen, että elimistö saa siitä kipeästi kaipaamansa luonnonmukaiset ravintoaineet. Näin ollen elimistö panee itse itsensä kuntoon, uskoipa ihminen siihen tai ei.

– Tiedämme, että elimistö voi juuri niin hyvin kuin sen puolustusmekanismi toimii. Ja puolustusmekanismi toimii sen mukaan, mitä suun kautta elimistöllemme annamme.

Havupuu-uute tuo Herttuan mukaan elimistölle ruokaa, jota se ei nykypäivänä riittävästi saa.

– Ei havupuu-uutejuoma kuolemattomaksi tee, mutta juoman avulla puolustusmekanismi korjaa itse itseään, Herttua vakuuttaa.