Sinni, Sirius ja Pantteri kukin oma persoonansa

Sirius opetti emonsa hyljeksimät Sinnin ja Pantterin leikkimään

Katja Ruha ihailee kissojen itsenäistä luonnetta. Kissakolmikon myötä hänelle on korostunut, miten tärkeässä roolissa emon malli on pennuille. Emonsa hyljeksimät Sinni ja Pantteri oppivat leikkimään vasta kaksivuotiaina, kun Sirius tuli taloon ja näytti, miten leikkihiiren kanssa kuuluu toimia.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Katja Ruha

Haapajärvellä asuvalla Katja Ruhalla, 26, oli pienenä kissoja pehmoleluina. Kun Katja oli ala-asteella, heidän perheeseensä tuli ensimmäinen kissa.

– Isosisko hankki, vähän salaa vanhemmiltamme! Meillä on iso maatila, joten hyvin kissa sinne mahtui, Katja muistelee.

Hän on kotoisin Kärsämäeltä. Maatilalla oli Katjan lapsuudessa lypsykarjaa ja viljanviljelyä, nyttemmin myös lihakarjaa.

Perheen ensimmäinen kissa oli monivärinen maatiaiskissa Minttu, joka viihtyi paremmin navettakissana.

– Mintussa oli kaikkia värejä: ruskeaa, punaista, mustaa, harmaata. Se on oikea sukumme kissojen kantaäiti! Katja naurahtaa.

Vuonna 2013 Katjan ja hänen Tommi -kihlattunsa huusholliin tulivat ensimmäiset kissat: emonsa hyljeksimät sisarukset.

– Ne ovat samasta pentueesta, mutta hyvin erilaisia sekä ulkonäöltään että luonteeltaan. Epäilen, että niillä on eri isä, Katja pohtii.

Hän uskoo, että pentujen emo kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

– Tuossa pentueessa oli neljä pentua. Kaksi pennuista kuoli, kun emokissa nukkui niiden päällä. Kaksi muuta se kantoi lähiojaan ja yritti hukuttaa ne. Siellä pennut huusivat hädissään.

Katjan pikkuveli kuuli pentujen avunhuudot, pelasti ne, ja Katja päätti ottaa pennut heille.

– Tommi oli aluksi vähän vastahankaan, mutta suostui kuitenkin!

Kissat saivat nimekseen Sinni ja Pantteri. Pantteri on nimensä näköinen: pikimusta, suurisilmäinen, isokorvainen, ujo kissa.

– Pantterilla on ehkä viisi valkoista karvaa etukaulurissaan, Katja sanoo.

Sinni-nimi kuvastaa kissan luonnetta, se on Tommin keksimä.

– Sinnikäs, sitä se on, että selvisi ankeista, varhaisista kokemuksistaan.

Sinni on väritykseltään valkoinen, sen korvat, selkä ja häntä ovat harmaat.

Sinni ja Pantteri ovat molemmat leikattuja tyttökissoja. Ne ovat täysin sisäkissoja, eli ne eivät ulkoile lainkaan.

– Sinni ja Pantteri ovat syntyjään villikissoja, siksi olemme päättäneet, että ne saavat olla sisäkissoja, ne pian karkaisivat, jos pääsisivät ulos. Sinni ja Pantteri viihtyvät hyvin sisällä, 120 neliön omakotitalossamme on tilaa juosta. Erityisesti portaissa juokseminen on kissojen mieleen ja hoitaa samalla niiden niveliä. Lisäksi ne tykkäävät istua ikkunalaudalla ja katsella siitä ulos ja naukua linnuille.

Ujo Pantteri ei tosin Katjan mukaan juuri na’u, vaan vinkuu vienosti. Sinni sen sijaan maukuu suureen ääneen ja kulkee määrätietoisesti.

Sirius tuli Katjalle ja Tommille alkukesästä 2015.

– Päätimme hankkia kollin taloon! Ja minulle iski kova ”kissavauvakuume”. Lisäksi ajattelin, että kesykissa olisi hyväksi malliksi Sinnille ja Pantterille. Ukko sanoi, että ok, tämä yksi vielä, mutta sitten tulee stoppi kissaluvulle! Katja muistelee.

Leikattu Sirius-kolli on Katjan sanojen mukaan ”kunnon möhkäle”: isokokoinen ja puolipitkäkarvainen.

– Toffeenpunaisen Siriuksen turkki vaalenee selvästi talvella, silloin se on shampanjanvärinen.

Sirius ei ole Sinnin ja Pantterin emon pentu, maatilalta Kärsämäeltä kuitenkin.

Sinni ja Pantteri eivät ottaneet Siriusta ihan sopuisasti vastaan. Pari kuukautta meni totuttelussa. Nyt ne leikkivät ja nahistelevat jo mukavasti keskenään.

– Mietimme Tommin kanssa hyvää pojan nimeä. Televisiossa pyörivässä Harry Potterissa oli Sirius Musta. Sirius Punainen – sehän sopii hyvin toffeenpunaiselle poikakissalle, ja niin Sirius sai nimensä, Katja kertoo.

Katja sanoo , että Siriuksen seura on ollut selkeästi hyväksi Sinnille ja Pantterille.

– Siriuksen mallin myötä ne ovat innostuneet kissamaisista hiirileikeistä. Kun ne näkivät, miten Sirius leikki leikkihiiren kanssa, niiden silmissä välähti selkeä: Heureka!Ai näin pitää leikkiä!

Sinnin ja Pantterin emo ei ollut hoitanut eikä myöskään opettanut pentujaan leikkimään, kuten emokissojen kuuluu tehdä, että kissamaiset tavat – ennen kaikkea selviytymisen kannalta olennaiset metsästystaidot – siirtyvät pennuille.

Sinnin kanssa on ollut ongelmia hiekkalaatikkokäyttäytymisessä.

– Meni melkein vuoden, että se teki tarpeitaan mihin sattuu. Kävimme eläinlääkärissä ja kokeilimme kymmeniä eri konsteja, että vääriin paikkoihin pissimiselle saisi lopun. Sitten huomasin netin keskustelupalstoilta, että hiekan vaihtaminen voisi auttaa. Vaihdoimme kristallihiekan ihan tavalliseen paakkuuntuvaan hiekkaan, ja se auttoi. Sinni hyväksyi heti kyseisen hiekan.

– Mikäli kissalla ilmenee virhepissaamista, on hyvä käyttää kissa ensimmäiseksi eläinlääkärissä tutkimuksissa, jotta selviää, onko virhepissaamisen taustalla mahdollisesti jokin terveydellinen syy, Katja sanoo neuvoksi muille kissanomistajille.

Siriuksen myötä Katja havahtui, että myös kissa on sitä, mitä se syö. Puoli vuotta sitten Sirius sairastui vakavasti.

– Yhtenä iltana, kun se tuli ulkoa sisälle, se yritti tapojensa vastaisesti pissata lattialle. Sitten se maukui kovaan ääneen. Muutamassa tunnissa Siriuksen tila romahti kokonaan. Se etsi paikkaa, mihin käpertyä, aivan kuin eläin tekee, kun kuolema lähestyy.

Katja soitteli eläinlääkäreitä läpi. Oli ilta, ja kukaan ei enää ollut töissä. Pyhäjärveltä löytyi kissarakas eläinlääkäri, joka otti omalla ajallaan Siriuksen vastaan. Eläinlääkäri totesi Siriuksella olevan isot virtsakivet, jotka olivat kokonaan tukkineet virtsan kulun.

– Eläinlääkäriltä meni kolme tuntia rikkoessaan Siriuksen virtsakiviä. Hän ei saanut niitä muutoin pois, kuin toimimalla poikkeuksellisesti, eli rikkomalla ne kissan virtsaputkessa. Kolmen tunnin operaation jälkeen Siriukselta lensi pissa kaaressa pitkin eläinlääkärin vastaanottohuonetta.

Tästä oppineena Katja antaa kaikille kissoille vain eläinlääkäristä ostamaansa kissan kuivaruokaa, sellaista, joka ennaltaehkäisee virtsakivien syntymistä. Ruokavaliomuutoksen myötä myös kissojen turkit ovat alkaneet kiiltää komeasti.

– Juominen on tärkeä virtsakivien ennaltaehkäisyssä, mutta meidän kissamme olivat hyvin huonoja juomaan. Luin netistä, että kissat eivät tykkää siitä, että juomakuppi on ruoan kanssa samassa paikassa. Luin myös, että kissat tykkäävät juoda korkeista kupeista, siten niiden viikset eivät kastu. Laitoin korkeita juoma-astioita kaakeliuunin eteen sekä portaikkoon. Ällistyksekseni kissat alkoivat heti juoda aivan valtavasti.

Omakotitalon portaikko on kissakolmikon suosima juoksurata.

– Siinä ne saavat monenlaista menoa ja melskettä aikaiseksi. Kissojen seuraaminen tarjoaa minulle ja Tommille mukavaa viihdettä. Kissojen touhuja ei kyllästy katselemaan.

Kyntensä kissat teroittavat raapimis- ja kiipeilypuissa, joita heillä on sisällä useita. Sirius teroittaa kyntensä myös ulkoillessaan.

Kissoja kohtaan Katja kertoo tuntevansa suurta sielujen sympatiaa.

– Kissat antavat niin paljon: aitoa, pyyteetöntä rakkautta, lohtua, seuraa ja iloa.

”– Sinni maukuu isosti ja kulkee määrätietoisesti.”

”– Kissat tykkäävät juoda korkeista kupeista.”

KUKA?