Pala tundraa keskellä Atlanttia

Islanti on maailman kiehtovimpia, mutta myös eriskummallisimpia maita. Suomalainen Satu Rämö matkusti tuohon tulen ja jään maahan ensimmäisen kerran kolmetoista vuotta sitten. Kuusi vuotta myöhemmin hän asettui Islantiin pysyvästi. Vaikka maailman pohjoisin pääkaupunki ei pysty lämpötiloillaan leveilemään, Islantiin kannattaa suunnata myös talvella.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Heti Keflavikin lentokentällä käy selväksi, mikä on Islannin tärkein vetonaula ja myyntivaltti. Vaelluskenkiä ja täyteen ahdettuja rinkkoja näkyy lähes jokaisella matkustajalla. Islannista löytyvät tulivuoret ja jäätiköt sekä Euroopan suurimmat vesiputoukset ja lämpimät kylvyt. Islantilaisten mielestä heillä on maailman hienoin maa. ”Parasta maailmassa”, he kehuvat lähes aina, kun asia liittyy heidän kotimaahansa. Islantilaisilla on totisesti itsetunto kohdallaan.

Vain neljännes Islannin pinta-alasta on kasvillisuuden peittämää. Islannissa tiedetään kasvaneen runsaasti metsää, mutta alkuperäiset metsät on saaren asuttamisen jälkeen hakattu lähes kokonaan, eikä tilalle ole kasvanut ilmaston kylmenemisen vuoksi uutta. Bussin ikkunasta todetun kaiken karuuden jälkeen maan pääkaupunki Reykjavik yllättää kodikkuudellaan.

Puita on istutettu ja talot ovat viehättäviä. Kaupungissa asuu noin kolmannes Islannin väestöstä. Ihmiset ovat iloisia, eikä kukaan valita säästä. Maassa, jossa vuoden keskilämpötila on neljä lämpöastetta, jokainen auringonsäde otetaan ylimääräisenä bonuksena. Reykjavík on maailman pohjoisin itsenäisen valtion pääkaupunki.

Tämä on ollut kirjailija, ekonomi, kauppias, matkailuyrittäjä, toimittaja ja bloggari Satu Rämön kotimaisemaa seitsemän vuoden ajan. Vuonna 2003 nuori talouden opiskelija lähti vaihtoon Islantiin. Kokemus muutti hänen elämänsä. Pienestä eriskummallisesta saarivaltiosta tuli myöhemmin Rämön uusi koti. Hän otti haltuun kielen, löysi itselleen puolison ja perusti perheen.

– Reykjavik on aika omaperäinen pääkaupungiksi, vaikkakin turismin myötä tänne on tullut paljon matkamuistomyymälöitä ja matkailuinfopisteitä. Ydinkeskustassa on tavallaan vain yksi katu, ja liikennevalojakin on ehkä yhdet. Kaikki talot ovat erilaisia keskenään, eikä niitä ole laitettu tietyn kaavan mukaan. Vanhassa kaupungissa ei ole tiukkaa rakennuskulttuuria eikä oikeastaan taajamissakaan. Islantilaiset itse eivät Reykjavikin keskustassa juurikaan asustele, sillä se on kallista ja isompia asuntoja on vain vähän.

Myös turisti saa varautua siihen, että lompakko kevenee matkan aikana reilusti. Jopa suomalaiselle Islanti on kallis matkailumaa. Mutta erilaista luontokohdetta kohtuullisen läheltä kotimaata etsivälle se on lähes täydellinen kohde.

Jos Islannissa haluaa löytää jokun vähän tuntemattomamman henkilön, täytyy olla selvillä hänen sukuhistoriastaan. Islannissa ei näet harrasteta sukunimiä. Moni muistaa varmasti maailman ensimmäisen naispresidentin Vigdis Finnbogadóttirin. Jokainen ihmislapsi saa synnyttyään patro- tai matronyymin eli häntä kutsutaan joko isänsä tai äitinsä tyttäreksi tai pojaksi. Hääkellojen soidessa ei vaihdeta nimeä, koska naimisiinmeno ei muuta sitä tosiseikkaa, että ihminen on jonkun poika tai tytär.

Islantilaiset näyttäytyvät aina tyylikkäinä. Koleasta ilmastostaan huolimatta paikalliset naiset eivät koskaan kaupungilla pukeudu lenkkitossuihin, tuulipukuun tai selkäreppuun. Sää ei vaikuta tyyliin. Islantilainen nainen pukeutuu ballerinatossuihin vaikka räntäsateessa.

Islantilaiset ovat tarinankertojakansaa. Vanhat tarinat kummituksista, trolleista ja etenkin menninkäisistä ovat kiertäneet sukupolvelta toiselle, ja niitä kerrotaan vieläkin. Islannissa on paljon hauskoja tapoja, kuten uskominen peikkoihin. Myös joulupukkeja on peräti kolmetoista kappaletta. Ovenpaiskija-pukki herättelee ihmiset yöuniltaan, ikkunoiden takana viihtyy Tirkistelijä. Pukeista viimeinen, Kynttilänruinaaja, saapuu jouluaattona. Hän nokittaa veljiensä kolttoset varastamalla lapsilta kynttilät.

Oman haasteensa Islannissa elämiseen tuo perheen sisäinen kommunikaatio.

– Perheemme on kaksikielinen. Puolisoni puhuu islantia, minä suomea ja lapset molempia. Minä puhun lapsille jutellessa aina suomea. Miehen kanssa kahdestaan keskustelemme islanniksi. Mieheni puhuu lapsille tietysti islantia. Jos pälätämme nelistään, puhumme islantia ja esikoinen korjaa väsymättä kielioppi- ja ääntämysvirheeni. Vahvimmassa asemassa ovat siis lapset, he osaavat molempia kieliä. Esikoinen puhuu ja vähitellen myös kirjoittaa ja lukee islantia ja suomea yhtä hyvin.

Ensimmäisen Islannin matkaoppaan Rämö kirjoitti lähes kymmenen vuotta sitten yhdessä jäätikköoppaana toimivan miehensä kanssa. Moni voi yllättyä siitä, että Islanti on niin laaja maa kuin se on ja että sen alueella on niin paljon lumoavia luontokohteita.

– Kirjaa varten reissasimme 10 000 kilometriä. Silloin ei ollut lapsia, joten saatoimme huristella ristiin rastiin minne vain ja nukkua teltoissa. Mieheni ja minä olemme kumpikin ulkoilmaihmisiä, ja aika paljon vieläkin reissataan. Toki se on lasten kanssa hiukan erilaista.

Matkaopas ei jäänyt Rämön ainoaksi kirjaksi, vaan sen jälkeen hän kirjoitti vielä kaksi muuta matkaopasta Islannista ja kaksi kappaletta Vuoden mutsi -kirjaa, jotka hän luokittelee huumorikirjoiksi. Islantilainen voittaa aina -kirjassa hän kertoo islantilaisten ihmisten tarinoita. Seikkailusta islantilaiseen yhteiskuntaan ja mielenmaisemaan ei totisesti puutu vauhtia ja hersyviä tilanteita. Tietyöt voidaan keskeyttää maahisten takia, Islannissa voi päätyä kävelyltä kahville presidentin kanssa, juoda olutta maailmankuulujen pop-tähtien vieruspöydässä tai huomata sukulaistensa pukeutuneen putkimiehen valepukuun päästäkseen ensimmäisenä katsomaan vastasyntynyttä.

Kirjan kerronta on soljuvaa, lämmintä ja huumorilla sävytettyä, joten se täytyy lukea lähes yhdeltä istumalta. Tarinoissa yhdistyvät sujuvasti fakta ja kirjoittajan omat kaunistelemattomasti kerrotut kokemukset. Kirjan lukeminen on todellinen elämys, eikä olekaan mikään ihme, että kirja valittiin Suomessa vuonna 2015 Vuoden matkakirjaksi.

Rämö on nyt kirjoittamassa kuudetta kirjaa Unelmahommissa, joka ilmestyy keväällä. Se kertoo siitä, miten omista kiinnostuksenkohteistaan voi tehdä itselleen työn.

Islannin talvi on pimeä, mutta yllättävän lempeä. Vuoden keskilämpötila on noin neljä plusastetta. Kiitos Golf-virran talvella saaren eteläosissa mittari tippuu harvoin alle kymmenen miinusasteen. Toisaalta kesäisin Islannissa ei ole koskaan kovin kuuma. Lämpötila nousee harvoin yli kahdenkymmenen. Islannin ääripäät eivät löydykään lämpömittarista. Ne löytyvät luonnosta.

– Jäätiköt ovat kylmiä heinäkuussakin ja kuumat lähteet kuumia keskellä talvea. Mikä sen ihanampaa kuin köllähtää murtomaahiihtolenkin jälkeen kuumaan lähteeseen kylpemään keskellä lumista erämaata. Uimahalleissa vesi on noin 40 asteista. Islannissa on 150 tällaista paikkaa, ja ne ovat talvellakin auki. Uimahalleja Islannissa on eniten koko maailmassa henkeä kohden, sillä kuuma vesi ei maksa käytännössä paljoakaan.

Islannin matkailusesonki on kiihkeimmillään kesäkuusta elokuun loppuun. Talvella Islannin luonnonnähtävyyksistä voi nauttia kaikessa rauhassa. Geysirin alueella voi helmikuussa seurata kuuman vesisuihkun purkautumista parhaassa tapauksessa jopa yksinään. Heinäkuussa ympärillä tungeksii tuhansia ihmisiä kameroineen. Talvella kaikki on myös edullisempaa. Tasokkaasta Reykjavíkin keskustahotellista voi talvella saada hyvän huoneen alle sadalla eurolla, kun kesäisin hinnat vähintään tuplaantuvat. Myös vuokra-autojen hinnat ovat talvella kesää huomattavasti kukkaroystävällisemmät.

Islantilaiset elelevät tyytyväisenä erikoisella saarellaan ja heidän luottamuksensa omiin kykyihinsä ja hyvään onneen on lähes rajaton. Ei haittaa, vaikka talous romahtaa tai tulivuori purkautuu. Ei hätää, kaikki kyllä hoituu!

Islanti on ihmeellinen vastakohtaisuuksien maa. Yhtä aikaa karu ja kiehtovan kaunis, tyhjä ja paljas, mutta silti täynnä kaikkea mitä on lähes mahdotonta löytää muualta. Kun lentokentältä Reykjavikiin mennessä korutonta maisemaa katsoessaan mielessä pyöri ajatus, että kaupunkiin tuskin tarvitsee mennä uudestaan, paluumatkalla mieli on muuttunut totaalisesti. Islannissa on ihmeellistä ystävällisyyden taikaa. Parasta maailmassa!

”Ydinkeskustassa on tavallaan vain yksi katu, ja liikennevalojakin on ehkä yhdet.”
”Islannissa on paljon hauskoja tapoja, kuten uskominen peikkoihin.”