Kuka oli tämä nainen, jolle lähes kaikki aikakautensa suurmiehet omistivat runojaan, sävellyksiään tai maalauksiaan?

Raija Oranen on viime vuosina marssittanut esille lukuisia kiinnostavia ihmiskohtaloita historiamme hämäristä. Jos kansakunta menettää muistinsa, käy Orasen mukaan huonosti. Aino Acktésta kirjailija kiinnostui, koska suomalaisten merkkihenkilöiden joukossa on vain vähän naisia.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Suomen lahja oopperamaailmalle. Aino Ackté oli Raija Orasen sanojen mukaan poikkeuksellisen lahjakas, kaunis, voimakastahtoinen ja älykäs, joten hänen tarinansa ansaitsi tulla kerrotuksi.

– Aino Ackté brändäsi itsensä ja onnistui siinä täydellisesti. Hän rakensi laulajakuvansa hyvin tietoisesti ja hävitti kaiken, mikä ei tukenut sitä, Raija Oranen kertoo.

Sopivampaa paikkaa Aino Acktésta kertovan teoksen julkistamiseen ei voisi kuvitella, kuin Suomen Kansallisooppera, jonka Ackté itse perusti vuonna 1911 yhdessä Edvard Fazerin ja Oskar Merikannon kanssa. Nimi oli tuolloin Kotimainen Ooppera, ja se oli Suomen Kansallisoopperan edeltäjä.

Oraselta on ilmestynyt viime aikoina kirja vuodessa. Raija Orasella on aina vähintään kolme teosta yhtä aikaa tekeillä.

– Yhtä viimeistelen, toista valmistelen ja kolmannesta haaveilen.

Viime vuosien julkaisuvauhtia katsoessa ei voi todeta muuta kuin, että harvinaisen hyvin haaveiltu.

Aino Ackté oli tuskin päästänyt ensiparkaisuaan, kun Suomessa jo tiedettiin odottaa uutta laulajatähteä suomalaisen kulttuurin taivaalle. Isä oli muusikko ja äiti laulajatar, niinpä ei ollut ihme, että tytär debytoi jo parivuotiaana. Mutta sen jälkeen tapahtuikin jotakin odottamatonta. Ainon äidin Emmi Acktén oma laulajanura oli katkennut perheen perustamiseen, niinpä hän kielsi tytärtäänkin laulamasta.

– Tämä ei saanut laulaa edes koulussa ja joutui kuuntelemaan oven takana, miten äiti harjoitutti laulamista muiden tyttöjen kanssa. Kuusitoistavuotiaana Aino kuitenkin ilmoitti alkavansa laulajaksi ja teki selväksi myös sen, että hänestä tulisi vielä maailmankuulu. Emmi-äiti sanoi, että hän opettaa tytärtään vuoden ja jos sen jälkeen näyttää, että tällä on lahjoja, he lähtisivät Pariisiin.

Pikku satakieli piti ensikonserttinsa seitsemäntoistavuotiaana. Hufvudstadsbladet julisti arvostelussaan: ”Neiti Acktén ääni on oikea stradivarius”. Aino valittiin Pariisiin opiskelemaan vuonna 1894 parhaana kaikista pyrkijöistä.

– Niin päädyttiin Pariisiin, ja siitä lähtien Aino joutui elättämään perheensä. Hänellä oli hurja elämä vaatimusten määrän suhteen, mutta kun hän oli päättänyt jotain, sitä ei muuttanut kukaan eikä mikään.

Tie Pariisin oopperan primadonnaksi ja New Yorkin Metropolitaniin osoittautui mutkaiseksi. Taistelu rooleista kysyi kyynärpäitä, eikä kriitikkoja aina kiinnostanut sopraanon äänen heleys, vaan silkka raha.

Pariisissa laulajatar oppi, että maailma ei ole oikeudenmukainen. Toisinaan osat menivät lahjonnan, ei lahjojen mukaan. Jopa haastatteluihin pääsemisestä piti maksaa ja kriitikot lahjoa hyvien arvostelujen toivossa. Pian koko Pariisi kuitenkin lankesi polvilleen Acktén jalkojen juureen. Samaan aikaan ystävyys taiteilija Albert Edelfeltin kanssa oli kohtalon sanelemaa.

– Aino Ackté eli Pariisissa todellista diivan elämää. Oli vaunut, hevoset ja lakeija. Vaikka elämä oli välillä todella karuakin, näyttämölle astuessaan hänestä tuli jumalainen sopraano. Ackté alkoi käyttäytyä kuin diiva, välillä hyvin rumastikin.

Sille, joka on päättänyt voittaa, ei mikään uhraus ole liian suuri. Aviomies ja kaksi lasta saivat odottaa Helsingissä, yönsä hukkua itkuun ja ikävään, kunhan vain tähti sai loistaa esityksissään. Lehdet ylistivät kaunista ja lahjakasta sopraanoa, ja sillä oli suurempi merkitys kuin perheellä. Ackté eli musiikista ja onnistumisen tunteesta.

Vuonna 1877 valmistunut kaksikerroksinen ja koristeelliseen uusrenessanssityyliin rakennettu Turholmin puuhuvila sijaitsee Tullisaarenpuistossa Helsingissä. Aino Ackté osti huvilan kesäasunnokseen vuonna 1904 ja käytti sitä kuolemaansa saakka, vuoteen 1944.

Aino Ackté oli jo lapsena ohikulkiessaan mereltä katsellut upean puutarhan ympäröimää Turholmin huvilaa. Hän tuskin uskoi onneaan todeksi päästessään huvilan omistajaksi. Ackté rakasti vaaleaa avaruutta, niinpä huvila remontoitiin sekä päältä että sisältä valkoiseksi. Seinistä onkin löydettävissä seitsemän erilaista kerrostumaa, mutta lattiat ovat alkuperäiset. Niitä ovat askelillaan hioneet monen mestarin askeleet.

Niin Eino Leino kuin Oskar Merikantokin olivat tuttu näky Turholmissa. Leino – suomalaisten tunteiden armoitettu tulkitsija – oli Acktén sydänystävä. Joissakin Leinon runoissa mainittu neito tummakulmainen, oli juuri Ackté. Hän pysyi Leinon rinnalla tämän vaikeinakin aikoina. Heillä oli henkisesti herkkä ja kaunis suhde.

Avioliitto Heikki Renvallin kanssa päättyi eroon Suomen itsenäistymisvuonna 1917. Kahta vuotta myöhemmin Ackté avioitui Bruno Jalanderin kanssa. Ackté herätti voimakkaita tunteita, ja myös suomalaisen musiikin suurmies Jean Sibelius omisti oopperatähdelle ”Höstkväll”-laulun.

Ackté järjesti ystävilleen upeita juhlia, legendaarisimmat ja näyttävimmät pidettiin kansan palvoman taiteilija Albert Edelfeltin vieraillessa huvilassa vuonna 1905. Vieraat ja koko Helsinki saivat todistaa upeaa ilotulitusta.

Lähtiessään aamulla huvilalta Edelfelt piti viimeisen ja kauneimman puheensa, jonka jälkeen hän kertoi lähtevänsä kuolemaan. Tämä kävi toteen, taiteilija kuoli kahta viikkoa myöhemmin vain 50-vuotiaana. Edelfelt maalasi Acktésta kuuluisan kokovartalokuvan, jonka Ateneum osti vuonna 1902. Edelfelt palvoi Acktéta. Sykkikö laulajattaren sydän Edelfeltille? Siitä ei ole varmuutta, koska hänen päiväkirjojaan ei ole saatu julkisiksi.

Raija Orasen laaja tuotanto käsittää romaaneja, kuunnelmia, näytelmiä, tv-käsikirjoituksia, satuja ja lastenkirjoja. Orasen tuoreimpia menestysromaaneja ovat Nimeltään Kekkonen (2011), Kaiken takana Kekkonen (2013), Aurora (2014), joka kertoo historiamme mahtinaisesta Aurora Karamzinistä , sekä Juho Kusti Paasikivestä kertova Hirmuinen mies (2015).

– Ajauduin kirjailijaksi, en osannut ilmaista itseäni muuten. Tie on ollut rankka ja möykkelöinen, mutta antoisa. En voisi kirjoittaa sellaisesta, minkä jo perin pohjin entuudesta tiedän. Rakastan asioiden tutkimista ja tarinoiden kertomista. Se on sama kuin jos kulkee pimeässä ja välähtää salama. Näet sen vain hetken, mutta kun lähdet tutkimaan ja kirjoittamaan, valoja syttyy joka puolelle, kunnes näet kokonaisuuden. Kirjoittaminen on elämän ja maailman jäsentämistä.

Kirjailijan sanojen mukaan on vaarallista, jos kansakunta menettää muistinsa. Orasen romaaneissa historia alkaa todella elää. Oranen on totisesti tehnyt parhaansa kertoessaan menneiden aikojen Suomesta. Jotta emme unohtaisi.

Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi KauppaSuomi-lehdessä esitellään suomalaisia yrityksiä.

KauppaSuomi-lehdessä kerrotaan vuonna 2017 Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi merkittävistä suomalaisista kulttuurihenkilöistä.

”– Aino Ackté eli Pariisissa todellista diivan elämää. Oli vaunut, hevoset ja lakeija.”
”– Aino Ackté brändäsi itsensä ja onnistui siinä täydellisesti.”

KUKA?

Raija Oranen

-syntyi 1948 Hyrynsalmella

-on kirjoittanut muun muassa romaaneja, novelleja, näytelmiä, lastenkirjoja, elokuvakäsikirjoituksia ja televisiosarjoja

-teoksia yhteensä 79, joista romaaneja 28

- käsikirjoittanut suositut televisiosarjat Ruusun aika ja Puhtaat valkeat lakanat, jotka ovat ilmestyneet myös kirjoina

- julkaissut viime vuosina useita Suomen historiaan luotaavia romaaneja