Ennen, ja edelleen Pariisissa

Kun leijonalauma metsästää menestystä, niin onnistumisen takana on aina maalivahti. Se on totta kuin hämmästynyt anoppi menestyvän miehen takana.

Teksti: Ari Stenius

Maalivahtipeli on iso osa onnistumista. Nimenomaan Suomelle, tietää Leijonien valmennustiimin Ari Hilli, jonka reviiriin kuuluu maalivahtien sielunhoito.

Toukokuun kolme ensimmäistä viikkoa pelataan jääkiekon MM-kisoja Pariisissa. Suomalainen kiekkoturisti pääsee tekemään vaikutusta Champs Elyseen kahvilakadulle. Jääkiekko ei juurikaan ole kuulunut pariisilaisterassien kestokeskusteluaiheisiin ja tuskin kuuluu toukokuussakaan, mutta kiekkototuudet eivät hevin muutu.

Riemukaarelle on turha järjestellä sinivalkoista kiekkoparaatia, elleivät leijonavahdit ole kiekkoplekseinä.

Jorma Valtonen , Urpo Ylönen, Antti Leppänen ja Stig Wetzell olivat 1970- ja 1980-luvun maalivahteja, joilla Suomen leijonamaajoukkue jahtasi ensimmäisiä voittojaan suurista kiekkomaista.

Ari Hilli myöntää muistavansa ensimmäisenä huippuvahtina Jorma Valtosen, mutta tarkemmalla harkinnalla on tullut pikkuisen epäröintiä omiin kokemuksiin.

– Joo, olen miettinyt, että enimmäiset mielikuvani ovat Valtosesta. Valtonen pelasi ne puhutuimmat ottelut Neuvostoliittoa vastaan vuonna 1971. Olen ollut kolmivuotias, joten ehkä hiukan on tingittävä omasta näkemyksestä. Tutut ja kotiväki ovat tainneet katsoa pelit ja jakaa kokemuksiaan, nauraa ”Beni”.

Valtonen ja UrpoYlönen sekä Antti Leppänen ja Stig Wetzell olivat 1970-luvulta Leijonien voitonmetsästyksen selkänojina.

– Ensimmäiset varmat muistikuvani ovat kotikisoista 1974, jolloin ykkösenä piti olla Leppänen. Tappara-vahti oli vähän pullukka ja samaistuin häneen, väittää Hilli hymyillen.

Helsingin kisat jäivät vahvasti mieleen juuri suomalaisista maalivahdeista.

– Leppänen loukkaantui, ja sitten Wettzell kärähti dopingista, josta on riittänyt puhetta, muistaa Hilli kisat, joiden torjuntavastuun kantoi lopulta Valtonen.

– Ja viimeisessä pelissä kakkosena oli Seppo Repo, muistuttaa Hilli hyökkääjästä, joka kaksi kevättä myöhemmin ratkaisi Suomen liigahistorian ensimmäisen mestaruuden – tekemällä maalin, luonnollisesti.

Hillin suvussa on aina ollut maalivahtiverta, mutta Ari väittää innostuneensa eniten maskeista.

– Maalivahdin maskit olivat kiinnostavia. Niitä ihailtiin. Se varmasti osaltaan suuntasi huomiota molareihin, arvelee Hilli.

Maskit ja varusteet ovat kokeneet melkoista tuotekehitystä, mutta suomalaisen MM-kisajoukkueen seuratuin pelaaja on useimmiten maalivahti, edelleen.

– Tuloksen ja odotuksen kaari on muuttunut. Paineet ovat erilaiset. Silloin 1980-luvun puoliväliin maalivahtien piti onnistua, että yleensä saatiin mahdollisuus yllätykseen. Nyt pelataan menestyksestä, mitaleista ja mestaruudesta, vertaa Hilli.

– Ja jos hävitään tärkeä peli ja haaveet murenevat, niin syyttävät sormet osoittavat maalivahtiin. Todetaan, että maalivahti ei ollut riittävän hyvä, kuvaa Hilli maalivahdin elämästä huomion polttopisteessä.

Tänä päivänä jokaisella joukkueella on hyviä maalivahteja, useimmilla jopa NHL-statuksen omaava veskari. Suomalaiset saivat oman ensimmäisen NHL-maalivahtinsa MM-kisoihin 1990-luvun alussa, jolloin Kari Takko oli Suomen ässä maalivahtimarkkinoilla.

2000-luvulla Suomella on ollut lähes joka kisoissa ainakin vahti NHL:stä.

Suomalaisten harras suhtautuminen MM-kisoihin ja menestykseen siellä pistää maalivahdit edelleen kovien odotusten alle.

– Kanadalaiset ja amerikkalaiset NHL-vahdit eivät ole samassa paineessa. He saavat tulla aika paineettomasti ja nauttivat pelaamisesta, tietää Hilli.

Viime syksyn World Cupissa Kanadassa Suomen maalivahteina olivat Pekka Rinne ja Tuukka Rask NHL:stä ja Mikko Koskinen Venäjän KHL:stä.

Tänä keväänä näyttää siltä, että NHL-vahdit ovat tiukassa, ja päävastuuta kantavat Euroopassa pelaavat maalivahdit. Suomalainen maalivahtitehtailu on edelleen sillä tasolla, että aina löytyy hyvä kolmikko kisoihin. Sekään ei aina riitä.

– Suomella on maalintekijät tiukemmassa kuin joillakin pääkilpailijoilla. Se on myös tärkeä asia isoissa peleissä, pohtii Hilli alkavia MM-kisoja.

Suomi on maalivahtien maa, mutta kuka on Ari Hillille se leijonavahti, joka pomppaa heti verkkokalvolle, kun ruvetaan muistelemaan menneitä?

– Jarmo Myllys. ”Jamo” pelasi silloin kun Suomi otti ensimmäisen olympiamitalin ja maailmanmestaruuden, kyllä se Myllys on, sanoo Hilli epäröimättä.

Suomen odotukset ovat kisojen alla suuret, mutta paineisiin ei kannata leijonaluolassa sortua.

– Uskon mottoon, jossa muistutetaan hetkessä elämisestä. Elä hetkessä, nauti hetkessä, siinä on eväät Pariisiin keväässäkin, sanoo Hilli, Leijonien maalivahtivalmentaja.

Hyvin sanottu.

”– Nyt pelataan menestyksestä, mitaleista ja mestaruudesta.”