Uudenmaan Marttojen kotitalouden asiantuntija Tuula Kivialhon mielestä karjalanpiirakoissa olisi Suomelle loistava vientivaltti. Piirakkaa mehevöittämään saisi upeita tarinoita karjalaisesta ruokakulttuurista, piirakkakouluista toiminnallisuutta.

Teksti ja kuvat: Reetta Reinman

Satakunnassa syntyneen, Helsingissä asuvan Tuula Kivialhon isä oli kotoisin Karjalankannakselta luovutetusta Räisälästä, äiti oli satakuntalaisia. Isän myötä piirakkakulttuuri kotiutui perheeseen. Karjalanpiirakoita leivottiin aina perjantaisin.

– Lapsuudenkodissani piirakan mallina oli pyöreä perunapiirakka, meillä leivottiin harvoin ohra- tai riisipiirakoita, Tuula kertoo.

– Perunaa ja ohraa saatiin omilta pelloilta, kaupasta ostettava riisi oli juhlaruokaa, hän jatkaa.

Karjalanpiirakoiden täytteenä on käytetty myös marjoja, mustikoita tai puolukoita. Kuoritaikina Tuulan kotona tehtiin aina karkeista ruisjauhoista.

Karjalanpiirakoiden muodossa ja täyttämisessä on vahvoja näkemyseroja. Juuri tällaisia niiden pitää olla! Piirakat kuljettavat kulttuuria ja muistoja.

Tuulan mukaan karjalanpiirakoiden ympärille saisi rakennettua monipuolisen brändin, joka varmasti kiinnostaisi myös maailmalla. Aitous ja alkuperäisyys olisivat karjalanpiirakka-brändin kantavat voimat.

– Ovathan italialaiset onnistuneet luomaan arkisesta kotiruoastaan, pizzasta, maailmanlaajuisen brändin.

– Karjalanpiirakoiden ympärille saisi upeita tarinoita karjalaisuudesta ja karjalaisesta ruokakulttuurista. Piirakkakoulut vetäisivät varmasti kaikenikäisiä piirakanpaistajia ja lisäksi voisi kehittää näytöstyylisiä työpajoja, Tuula ideoi.

Leipä alla ja puuro päällä. Karjalanpiirakka on oivallinen pikku ateria. Karjalanpiirakka taipuu tarjottavaksi monenlaisiin tilaisuuksiin: buffet-pöytään, kahvin ja teen keralle, hautajaisiin, häihin ja yöpalalle, mihin ja milloin vain.

Tuulan mielestä työ tekijäänsä neuvoo, ja piirakkamestariksi kasvaa leipomalla. Siksi hän ei halua luetella sitovia ohjeita, millainen on oikea tapa leipoa karjalanpiirakoita. Muutamia vinkkejä hän antaa nykyleipureille.

– Monen mielestä maukkain kuori syntyy, kun taikinassa ei ole muita kuin karkeita ruisjauhoja. Aloittelijalle ruisjauhokuori voi olla vaikea kaulia, se nappaa kiinni leivinpöytään. Kauliminen on helpompaa, kun taikinassa on ruisjauhojen lisäksi vähän vehnäjauhoja ja pikkuisen ruokaöljyä.

Kaulimisessa on hyvä muistaa se, että kuoritaikinassa ei ole lainkaan sitkoa kuten pullataikinassa, siksi kaulimisen pitää olla hyvin kevyttä. Kaulimista helpottaa, kun leivinpöytä on hyvin jauhotettu. Rypytystekniikka paranee mitä enemmän sitä harjoittelee.

– Olennaista on, että rypyttää alaspäin painellen, etteivät rypyt jää pystyasentoon, silloin ne palavat helposti.

– Mikäli täytepuurosta tulee liian paksua, puuroa jatkaessa maito on hyvä kiehuttaa ennen puuroon lisäämistä, muuten täyte alkaa kuohua uunissa, kun piirakoita paistaa. Kananmunalisällä täytepuuron saa enemmän ryhtiä ja ruokavuutta, mutta moni käyttää riisi- tai ohrapuuroa ilman kananmunalisää. Perunapiirakoiden täyte syntyy perunamuusista, johon on lisätty kananmuna.

Tuula muistuttaa, että laadukkaista raaka-aineista syntyy aina maukas lopputulos. Leipoessa on hyvä pitää mielessä sanonta: Uuni kaunistaa.

”– Kauliminen on helpompaa, kun taikinassa on ruisjauhojen lisäksi vähän vehnäjauhoja ja pikkuisen ruokaöljyä.”