Marsalkka Mannerheimin syntymästä 150 vuotta

Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim on itsenäisen Suomen symboli, sotilas ja valtiomies, jonka elämänvaiheet kietoutuvat erottamattomasti Suomen historian kohtalonhetkiin.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Kun saapuu pitkän koivukujan jälkeen Louhisaaren linnan eteen, avautuu poikkeuksellinen näkymä Suomessa: hyvin säilynyt italialaistyylinen myöhäisrenessanssilinna. Näkymä on lähes samanlainen kuin 1650-luvun lopussa, jolloin linna valmistui. Mannerheimin syntymäkoti, Louhisaaren linna on Suomen vanhimpia ja uljaimpia herraskartanoita. Se edustaa tyypillistä Ruotsin vallan aikaista aatelislinnaa, jonka kerrokset oli varattu kukin eri tarkoitusta varten. Pohjakerros oli tarkoitettu taloustilaksi ja palvelusväen käyttöön. Toinen kerros oli pyhitetty isäntäväelle ja kolmannessa kerroksessa olivat juhlahuoneet. Ilman Mannerheimiakin linna on upea ja arvokas jäänne vuosisatojen takaa.

Nykyään museona toimivassa linnassa 1600-luvun tyyliin on sisustettu ensimmäinen ja kolmas kerros, jossa on säilynyt alkuperäisiä upeita kattomaalauksia. Museokierroksella saa kuulla monta mielenkiintoista seikkaa ylhäisön elämästä linnoissaan. Louhisaaresta kerrotaan myös monia jännittäviä kummitustarinoita.

Kerrotaan Mannerheimin äidin sanoneen huolestuneena ystävälleen: ”Kaikkiin muihin lapsiini nähden voin olla levollinen, mutta mitä mahtaa tulla Gustafista?”

Äiti ei nähnyt vilkkaan poikansa elämänpolkua kansallisena eheyttäjänä, sillä hän kuoli Gustafin ollessa vasta neljätoistavuotias. Isän muutettua jo aiemmin ulkomaille, seitsenpäinen lapsikatras sijoitettiin eri sukulaisperheisiin. Ehkä lapsuudet tapahtumat kasvattivat Mannerheimistä selviytyjän, joka otti ohjat käsiinsä monissa erittäin vaikeissa tilanteissa. Mannerheim toimi kahdesti maan valtiopäänmiehenä ja johti Suomen puolustusvoimia kolmessa sodassa.

Lausanne on aina vetänyt puoleensa suurmiehiä pitkin Eurooppaa. Euroopan eliitti on viettänyt lomiaan jo pari sataa vuotta Montreuxissa. Marsalkka Mannerheim vietti elämänsä aikana pitkiä aikoja Sveitsissä ja kuoli vuonna 1951 Lausannessa. Marsalkka Mannerheim päätti 79-vuotiaana siirtyä hyvin ansaitulle eläkkeelle. Hän etsi siksi rauhallista paikkaa, lämpimästä ilmastosta voidakseen kirjoittaa kaikessa rauhassa muistelmiaan.

Ihanteellinen ja luonnonläheinen paikka löytyi Genevenjärven rannoilta. Eräässä kirjeessään ystävälleen Mannerheim kirjoitti: ”On totta, että ihminen kuljettaa mukanaan mieltään kalvavien huoliensa ja murheidensa taakkaa, mutta jos maailmassa on paikka, mistä löytyy unohdus, rauha ja lepo, se on kyllä Sveitsi”.

Marsalkan kunniaksi pystytettiin muistomerkki Genevenjärven rannoille Montreux’hön. Kaupungin rantakatujen eteläpuolella sijaitsevalla Mannerheimin muistomerkillä voi vierailla Territet’n kylässä. Viehättävä kävelyreitti vie pitkin järven rantoja etelään päin ja ohjaa kulkijan pienelle aukiolle, jota tämä juhlallinen monumentti hallitsee. Yhä nykyäänkin lukuisat suomalaiset ja marsalkan ihailijat tulevat muistelemaan Marsalkka Mannerheimia tälle hänen nimelleen omistetulle aukiolle.

Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas Helsingissä on kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen veistämä monumentti, jossa Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim istuu hevosensa selässä. Se sijaitsee marsalkan nimikkokadulla Mannerheimintiellä Helsingissä. Patsas paljastettiin 4. kesäkuuta 1960 Mannerheimin syntymäpäivänä valtavan yleisöjoukon läsnäollessa.

Mannerheim oli Suomen presidenteistä ensimmäinen, jolle alettiin suunnitella patsasta. Mannerheim-patsaan synnyttäminen vei Tukiaiselta viisi pitkää vuotta. Sillä välin Suomeen ehdittiin pystyttää kolme muuta Mannerheim-patsasta: Seinäjoelle, Tampereelle ja Lahteen. Jälkimmäinen oli niistä tosin ainoa ratsastajapatsas. Se oli ollut mukana Helsinkiin pystytettävän patsaan kilpailussa.

Mannerheimin patsaan paljastus vuonna 1960 oli suuri sotilaiden ja siviilien paraatijuhla. Kaikkialta maasta oli saapunut runsaasti vieraita juhlaliputettuun kaupunkiin. Juhlapuheessa Suomen tasavallan presidentti Urho Kekkonen totesi, että kyseessä ei ole yksin marsalkan muistomerkki, se on myös hänen sotilaidensa muistomerkki, erityisesti niiden, jotka uhrasivat henkensä maan vapauden puolesta. Ohimarssiin osallistui yli 5000 miestä.

Eduskuntatalon läheisyydessä komeilevasta ratsastajapatsaasta on ajan saatossa tullut yksi Helsingin tunnetuimmista nähtävyyksistä.