Orivarsan oivallisesti alkanut elämä

Yleensä varsomiset sujuvat ilman apua

Nastolan Villähteellä koettiin toukokuun alussa jälleen syntymisen ihme, kun pieni varsapoika näki elämänsä ensimmäiset päivänsäteet. Varsan omistaja, Merja-Liisa Toivonen kertoo, että varsominen sujui kuin ohjekirjassa.

Vaikka eläinlääkäri Merja-Liisa Toivonen on todistanut uransa aikana satoja varsomisia, jää perjantai 8. toukokuuta erityisesti mieleen.

– Yleensä seuraan varsomista tarkkaan, mutta samana päivänä syntyi poikani perheeseen toinen lapsi ja olin ollut edellisen yön hoitamassa vauvan isosiskoa. Talliharjoittelija oli seurannut innokkaana tamman vointia koko päivän. Hän lähti tallilta siinä viiden aikaan iltapäivällä. Ja kuten niin usein, niin tamma varsoi muutamaa tuntia myöhemmin, kun talli hiljeni, Toivonen kertoo.

Toivosen tytär sai todeta onnellisen perhetapahtuman, kun meni myöhemmin katsomaan, miten tallissa voidaan.

– Tamma on kotieläimistä paras synnyttäjä. Tälläkin kertaa kaikki meni hyvin, eikä tapahtumaan tarvinnut puuttua, vaan annoin tamman ja varsan edetä itsekseen.

Varsomisessa puhutaan 1-2-3 –rytmistä, joka tarkoittaa, että tunnin kuluttua syntymästään varsan tulisi nousta jaloilleen, kahden tunnin sisällä syömään ja kolmen tunnin sisällä tulisi tulla jälkeiset. Näin tapahtui myös Metsäpirtin tallissa.

Ihmisen tarvitsee puuttua vain harvoin tamman varsomiseen. Mutta, jos jotain menee pieleen, niin silloin on yleensä kiire.

– Hevonen on iso pakoeläin, joten jos joku menee pieleen, se on aina hätätapaus paitsi varsalle ja tammalle myös omistajalle. Vaikka hevonen kantaa 11 kuukautta, on varsan saaminen astutuksineen aina yli vuoden projekti ja usein myös taloudellisesti kallis.

Työnsä puolesta paljon myös ongelmatapauksia näkevä Toivonen kiittelee asuinpaikkansa sekä työalueensa sijaintia.

– Täältä on vain tunnin ajomatka Helsingin yliopistolliseen eläinsairaalaan, jossa on erittäin hyvä varsanhoitoyksikkö. Se on vain kallista puuhaa näinä ankeina aikoina. Ihmettelen aina, kuinka monta jännittävää hetkeä näin toukokuussa eletään tuolla ylempänä Suomessa, missä matkat ovat pitkät.

Varsomiseen voidaan nykyisin varautua aikaisempaa paremmin. Toivosella on tapana tehdä tammalle sikiöaikaista seurantaa.

– Ultraäänitutkimuksella arvioin istukan kuntoa, varsan hyvinvointia, kokoa ja asentoa, että se on oikea ennen varsomista.

Varsan energiavarat ovat hyvin alhaiset heti syntymän jälkeen eikä sen veressä ole vasta-aineita. Sen vuoksi on tärkeää, että varsa saa heti syntymänsä jälkeen sille tärkeää ternimaitoa.

Varsan suolisto on sellainen, että ternimaidossa olevat vasta-aineet imeytyvät vain muutamien tuntien ajan syntymän jälkeen.

– Lypsän aika usein noin pari desilitraa ternimaitoa pulloon varmuuden varalle. Mikäli varsa ei nouse itse syömään ensimmäisten tuntien aikana tai se on syntynyt yöllä niin, ettei voi olla varma, onko se syönyt, kannattaa varsaa juottaa tuttipullosta, Toivonen suosittelee.

– Mutta, jos varsa syö oma-aloitteisesti ja kaikki näyttää sujuvan hyvin, ei syömiseen tarvitse puuttua.

Toivonen vie varsan toisena päivänä syntymästä käymään pihalla haistelemassa ulkoilmaa.

– Varsan näköaisti ei ole heti syntymän jälkeen kovin hyvä, eikä se hahmota emoaan kovin hyvin. Ensimmäisiä kertoja ulos tullessaan se räpyttelee kovasti silmiään. Se on uskomattoman upean näköistä, Toivonen kertoo.

Ensimmäisten päivien aikana varsan yleisilmettä kannattaa seurata. Jo muutaman tunnin ikäisestä varsasta näkee, onko kaikki hyvin. Ensimmäisiä merkkejä vastasyntyneen heikkoudesta on normaalia matalampi pään asento, korvien roikkuminen ja ikään kuin nukahtaminen seisaalleen.

Varsaa kannattaa totutella pikkuhiljaa myös riimuun, että sille muodostuu riimusta jonkinlainen mielikuva.

– Tammalla on varsakiima yhdeksän, kymmenen vuorokauden päästä varsomisesta. Kun tamma on siemennetty varsakiimaan, voidaan tamma ja varsa siirtää laitumelle viettämään kesälomaa. Se on upeaa aikaa, kun laitumella on yleensä muitakin tammoja ja varsoja.

Jalostuksen ansiosta tamma suhtautuu jälkeläiseensä hyvin eikä ihmisten tarvitse yleensä puuttua tamman ja varsan tekemisiin. Hevoset ovat toki erilaisia ja poikkeuksiakin voi olla.

– Toiset tammat ovat hyvin suojelevia, jopa ylisuojelevia eivätkä halua ihmisten puuttuvan varsaansa millään lailla. Huonoja emoja on onneksi todella vähän. Mutta se riippuu tietysti tamman luonteesta.

Jos imeminen ei tahdo sujua, voi katsoa, ovatko tamman utareet kovin täynnä. Silloin niitä voi hieman tyhjentää lypsämällä, jolloin varsan on helpompi imeä.

– Ihan kauheasti ei pitäisi puuttua, mutta pakkohan silloin on puuttua, jos homma ei suju. On kuitenkin harvinaista, että tamma esimerkiksi hylkii omaa varsaansa.

Tämä kesä on Merja-Liisa Toivoselle erityinen, sillä hän on toiminut tänä vuonna 30 vuotta siittolaeläinlääkärinä.

– Tämä on 30. tammakesäni. Työni kohokohta ja paras palkinto on, kun näen vastasyntyneen varsan ja saan nähdä sen kirmailemassa koko kesän laitumella.

Tänä keväänä Metsäpirtin talliin odotetaan jo syntyneen varsan lisäksi kahta muuta varsaa. Parhaimmillaan siittolaan on syntynyt kahdeksan varsaa.

– Meille on syntynyt shettiksiä, issikoita, suomenhevosia, lämminverisiä sekä puoliveriratsuja, jotka ovat lähinnä sydäntäni, koska ratsastan itsekin. Ratsastan myös suomenhevosilla, joiden monipuolisuutta arvostan kovasti.

Tänäkin vuonna Metsäpirtissä on hevosleirejä, joiden kohokohtia ovat joka vuosi varsat.

– Leiriläiset rakastavat, kun saavat touhuta varsojen kanssa ja hoitaa niitä. Bambi-ponikin varsoo pian leiriläisten iloksi. Sen varsa kruunaa leirin tänä kesänä, Toivonen arvelee.

Tällä hetkellä Metsäpirtissä tallissa asustaa vähän yli 20 hevosta. Siitosoriiden ja –tammojen lisäksi talleissa ja laitumilla rouskuttaa varsoja ja leirihevosia.

Sekä yksi erittäin hyvännäköinen ja hyvän ruumiinrakenteen omaava orivarsa emänsä kanssa.

– Ihmisen läsnäolo on varsalle tärkeää. Rapsuttelusta ja silittämisestä siitä tulee luottavaisempi ihmisiä kohtaan, Merja-Liisa Toivonen sanoo.

Mikä?