Päre, tuli, vesi ja tarinat; ikiaikaisten viestinviejien tehoa aika ei himmennä

Sodassa Suomea puolustanut isä, kiitän sinua itsenäisestä Suomesta. Tällaisen koskettavan viestin ja monia muita kirjoitettiin haapapäreisiin, jotka lähetettiin kynttilän kanssa Mustijoelle pimenevään iltaan syyskuun viimeisenä lauantaina.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Viola Kohonen, Tommi Loukia, Hannele Loukia ja Julia Loukia

Mäntsälässä Mustijoen rannalla koettiin lauantai-illalla 30. syyskuuta sykähdyttäviä hetkiä. Suomelle Sydämellä -tapahtumassa jokainen osallistuja sai kirjoittaa tai piirtää hämäläisestä haapapuusta vuoltuun päreeseen viestin, onnittelun tai kiitoksen 100-vuotiaalle Suomi-neidolle. Sitten päreet lähetettiin kynttilän kera matkaan illassa pimenevälle Mustijoelle.

Keskellä jokea päreitä oli vastaanottamassa kanootti, jossa tulenpyörittäjä pyöritti tulta. Tilaisuutta somisti myös Suomen lippua kuvaava, sinivalkoinen tilataideteos, jossa on 100 vuotta vanhan ikkunan pokat kehikkona sekä lipun ristikuvioksi valkoista ja sinistä kiveä. Sata kruunukynttilää valaisevat tilataideteosta. Sinisen ristin kohdalla ne ovat sinisiä ja valkoisella pohjalla valkoisia. Tämä taideteos oli maassa tapahtumapaikalla.

Elämyksen Taika -nimisen yrityksen omistajan Julia Loukian yhdessä TarinaTeltan Tanja Järvisen ja Sarvikodan Tommi Loukian kanssa ideoima ja järjestämä Suomelle Sydämellä -tapahtuma on valittu osaksi itsenäisen Suomen satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa.

– Idea päreiden lähetyksestä joelle kynttilän kera on muhinut mielessäni pitkään ja odottanut oikeaa hetkeä. Kun yhteistyö TarinaTeltan kanssa alkoi, ohjelma lähti muovautumaan. Me järjestäjät laitoimme Suomelle Sydämellä -tapahtumaan mukaan koko sydämemme. Uskon, että tämä näkyi lopputuloksessa. Tapahtuma oli mielestäni täynnä tunnetta, tunnelmaa ja tarinaa sekä ennen kaikkea kiitollisuutta Suomea kohtaan, Julia sanoo.

Tapahtuma kokosi Mustijoen rannalle ja sen välittömässä läheisyydessä olevaan Elämyksen Taika-yrityksen Sarvikotaan lähemmäs 80 osanottajaa, kaksivuotiaasta yli 80-vuotiaaseen. Viestillä ja kynttilällä varustettuja haapapäreitä Mustijoelle laskettiin noin 50.

– Monet lapset piirsivät päreeseen. Myös runoja kirjoitettiin paljon. Sotaveteraanien lapset kirjoittivat kiitollisia viestejä isänmaata puolustaneille, yksikin mies esimerkiksi: Sodassa Suomea puolustanut isäni, kiitän sinua itsenäisestä Suomesta.

Tapahtuman jälkeen päreet kynttilöineen kerättiin pois joesta. Niistä tehdään tilataideteos.

– Ajatuksenamme on rakentaa kiertävä tilataideteos, jonka voisi laittaa esimerkiksi Lahden Kärkkäiselle nähtäväksi.

Päreiden lähettämisen jälkeen tapahtuma jatkui Sarvikodan pihassa TarinaTeltan järjestämällä Tarinallisella tuliesityksellä. Ennen päreiden kirjoittamista Sarvikodassa oli tarjolla suomalaisen puun antimia, eli pakurikääpästä valmistettua kuumaa juomaa.

Ilta huipentui yhteislauluna laulettuun Sibeliuksen Finlandiaan.

Päre , suomalaisten vanha valo. Tuli, jonka varjossa suomalaista kulttuuria on viety tarinoiden kautta eteenpäin sukupolvelta toiselle. Vesi, jonka äärelle on aina hakeuduttu.

– Suomelle Sydämellä -tilaisuudessa päreet, tuli ja valo sekä vesi yhdistyivät eläviksi tarinoiksi vanhassa saamelaista henkeä huokuvassa kodassa, Julia Loukia kiteyttää.

Hän yrityksensä Sarvikota on Mäntsälän Hirvihaarassa Mustijoen rannalla sijaitseva kokous- ja juhlakota, jossa voi järjestää erilaisia tapahtumia. Istumatiloja Sarvikodassa on 80 henkilölle, siellä on myös nykyaikainen kokoustekniikkavälineistö.

Julia Loukia on asunut perheensä kanssa seitsemän vuotta Mäntsälässä, sinne he muuttivat Keravalta. Sarvikota on heidän omakotitalonsa läheisyydessä.

– Pohdimme mieheni kanssa paikkaa, johon voisimme asettautua perheen kanssa asumaan. Päädyimme maalaiskylään Mäntsälään. Olemme olleet hyvin tyytyväisiä.

42-vuotias Julia on kotoisin Turusta, hänen 40-vuotias miehensä Ruokolahdelta. Pariskunnalla on kaksi lasta, 8-vuotias poika ja 6-vuotias tyttö. Tyttö on esikoulussa, poika kakkosluokalla. Molemmat käyvät Hirvihaan kyläkoulua. Koulumatkaa on kuusi kilometriä, se taittuu koulukyydillä.

– Olemme onnellisia, että saamme asua maaseudulla ja lapsemme saavat käydä kyläkoulussa. Hirvihaaran vanhempi koulurakennus on rakennettu vuonna 1903 ja uudempi 1955. Nyt siellä on 96 oppilasta, joten koulu ei onneksi ole lopettamisuhan alla kuten niin moni kyläkoulu Suomessa, Julia toteaa.

Julia Loukian yritys Elämyksen Taika täytti tämän vuoden helmikuussa kymmenen vuotta. Elämyksen Taika tarjoaa virkistys- ja työhyvinvointipäivien ohjelmiin keskittyviä ohjelmapalveluita sekä aktiviteeteilla varustettuja kokouksia.

– Ohjelmat tapahtuvat ulkona, vaikkapa metsän siimeksessä tai vesillä meloen, Julia kertoo.

Hän on lapsena oppinut innokkaaksi luonnossa liikkujaksi.

– Luonto eli elämässäni muutaman vuoden sammutetuin lyhdyin, kunnes rakkauteni luontoon puhkesi taas roihuun, kun olin 25-vuotias.

Julia on opiskellut monipuolisesti luontomatkailualaa, hän on muun muassa eräopas. Hänen miehensä työskentelee it-alalla, mutta vapaa-ajallaan auttaa monin tavoin vaimoaan Elämyksen Taika -yrityksen eri tehtävissä.

”– Ilta huipentui yhteislauluna laulettuun Sibeliuksen Finlandiaan.”
”– Olemme onnellisia, että saamme asua maaseudulla ja lapsemme saavat käydä kyläkoulussa.”