Mikä Fuengirolassa vetoaa suomalaisiin ja mitä he siellä tekevät?

Espanjan Aurinkorannikolla sijaitseva Fuengirola jakaa mielipiteitä. Vuosittain tuhansia suomalaisia suuntaa viettämään ruisleivän tuoksuisen loman lämpimän auringon alla. Osa on muuttanut kaupunkiin pysyvästi.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Espanjalla on monet kasvot. Ne kaikki hymyilevät kilpaa auringon kanssa, noin 320 päivää vuodessa. Niinpä ei ole ihme, että suomalaiset lomailevat ja viettävät talvikuukausia mieluiten Aurinkorannikoksi kutsutulla Costa del Solilla. Suosituin kohde on Fuengirola, jota ei turhaan mainita Suomeksi pienoiskoossa. Norwegian tarjoaa suoran lennon Helsingistä Malagaan. Lentokentältä on suora yhteys Costa Del Solia halkovaan junarataan, jolla pääsee nopeasti paikallisen Suomiäidin helmaan, Fuengirolaan.

Fuengirola saattaa äkikseltään tuntua suhteellisen tuoreelta ja nopeasti pystyyn punnerretulta paikalta, mutta vuosituhansien saatossa Fuengirolan aluetta ovat asuttaneet niin roomalaiset, foinikialaiset kuin arabitkin. Kaupungista on löydetty mainintoja jo toiselta vuosisadalta jKr. Historian kuuluisa havina kyllä on kuultavissa nykyisen elämänmenon alla, jos sitä vain herkistyy ajattelemaan.

Fuengirola oli 1970-luvulla vielä pieni kalastajakylä, joka on nyt kasvanut yli 70 000 asukkaan vireäksi, elinvoimaiseksi kaupungiksi. Seitsemän kilometriä pitkälle rantaviivalla on kohonnut korkeita hotellirakennuksia. Mäet ovat täyttyneet etelään hakeutuneiden asukkaiden ja talvituristien loma-asumuksista. Kohonnut elintaso, lisääntynyt matkailu ja Espanjan avautuminen muulle maailmalle antoivat sodan jälkeisille sukupolville mahdollisuuden toteuttaa unelmansa asumisesta etelän lämmössä.

Ajoittain mielessä kaihertanut koti-ikävä ja kielitaidottumuus herättivät halun hakeutua toisten suomalaisten pariin. Syntyi useita suomalaisten yhdessäoloa tukevia yhdyskuntia: Suomalainen evankelisluterilainen seurakunta vuonna 1986 ja Asociación Finlandesa Suomela viisi vuotta myöhemmin. Niiden perässä on tullut esimerkiksi Sofia-opisto, jonka kursseilla voi suorittaa jopa avoimen yliopiston opintoja Suomeen.

Aurinkorannikolla on tammikuussakin keskimäärin 26 aurinkoista päivää. Tieto kuulostaa lähinnä seireenien laululta pimeydestä ja kylmyydestä kärsivän suomalaisen korvissa. Elämä kaukana koleahkosta syntymämaasta ei kuitenkaan ole pelkkää päivänpaistetta. Arki saattaa tulla vastaan nopeastikin, pahimmillaan kylmien, kosteiden ja ehkä jopa homeisten asuntojen sekä muiden käytännön ongelmien muodossa.

Talvikuukausina Espanjassakin on talvi. Toppeihin ja shortseihin sonnustautuneet turistit ja turkiskauluksiseen toppatakkiin kääriytyneet paikalliset mahtuvat samaan kaupunkiin sulassa sovussa. Viikon tai kahden matkalle tulleet ovat päättäneet, että he ovat tulleet etelänlomalle, joten topit ja sortsit on ainoa oikea varustus, näytti mittari sitten mitä hyvänsä. Tokihan mittari näyttää mukavia lukemia, jos säätilaa vertaa Suomeen.

Parasta, tosin toisten mielestä pahinta on, että Fuengirolassa pärjää pitkänkin ajan melkein suomen kielellä. Kehutaan, että jopa savolla tulee toimeen. Lukemattomat ravintolat ja kahvilat tarjoavat suomalaisia herkkuja suomalaisin voimin.

Mikäli siis ruisleivän kaipuu iskee, ei huolta. Voit poiketa hakemassa sitä lukuisista eri myymälöistä tai kahviloista ja matkalla piipahtaa suomalaisen ostoskeskuksen yhteydessä toimivaan supisuomalaiseen saunaan. Karjalanpiirakoita on tarjolla monen kulman takana. Kaikkien arkipäivän asioiden hoitoon löytyy palvelua tutulla kielellä. On suomalainen seurakuntakoti, kulttuuritarjontaa ja terveydenhoitopalvelut. Ja mikäli loma venähtää, koulunkin voi käydä aina ensiluokasta lukioon asti suomalaisen opetuksen voimin.

Suurin virhe minkä mielestäni viikkoturisti voi Fuengirolassa tehdä, on tyytyä tallustamaan Paseo Maritimoa, kaupungin rantakatua eeskahtaalle koko lomansa ajan. Rannat ovat tosin upeita ja hienohiekkaisia, mutta Espanjasta ei pääse tietämään lomansa aikana juuri mitään. Toki kaikki on kiinni siitä, mitä lomalta toivoo. Jos jaksaa edes muutaman päivänä nostaa itsensä ylös rantatuolista tai Paseon ravitsemusliikkeiden penkeiltä kannattaa suunnata vaikka idylliseen Mijasiin, perinteikkääseen Malagaan tai Benalmadenaan, jota itse pidän puebloineen ja satamineen Aurinkorannikon helmenä.

Toki myös Fuengirolasta löytyy rantaa enemmän katsottavaa. Tiistaisin ja lauantaisin markkinoilla voi töllistellä tavaraa ja ihmisiä laidasta laitaan, mutta jotkut kerkeäkieliset väittävät, että torilla on hyvä pitää kiinni suurinpiirtein tekohampaistaankin, pikku-Suomi näet tunnetaan myös pitkäkyntisten paratiisina. Moni on laukkunsa ja lompakkonsa menettänyt, mikä on tuttu ilmiö monista turistikaupungeista.

Espanjalaiset juhlat ansaitsevat erityismaininnan. Maassa vietetään vuosittain yli 3000 erilaista juhlaa. Kummallisin on mielestäni vauvojen yli hyppelyjuhla tai jauhojuhla, jossa jokainen saa pöllyyttää tuota valkeaa hötyä kanssaihmisten päälle niin paljon kuin ehtii. Kerrotaan, että aikoinaan kylän poikamiehet etsivät karnevaalien aikaan kaduilta mieluisinta neitosta. Flirttailun jälkeen, jos tyttö oli suosiollinen, hän osoitti kiinnostuksensa viskaamalla jauhot pojan niskaan. Tämä siis tarkoitti, että hyvin ovat pullat uunissa.

Kävin myös erään kylän suojeluspyhimyksen kunniaksi järjestetyssä juhlassa. Oli navakka tuuli, eikä palokunnasta näkynyt vesiruiskun pätkääkään. Se ei estänyt jokaista kunniallista kansalaista sytyttämästä kunnon tulipaloa kotiportaidensa eteen. Mutta onhan meilläkin eukonkantomme ja kännykänheittokisamme, jotka herättävä varmaan aivan saman tapaista ihmetystä.

Fuengirolan Lions -joukkue voitti toissa vuonna rullakiekon Andalusian mestaruuden sinivalkoisin värein. Joukkue näet koostuu suomalaisista 13–16-vuotiaista junioripelaajista. Suomalaiset pelaavat Aurinkorannikolla myös mölkkyä ja golfia, padelia ja jalkapalloa. Tämän talven uutuutena on frisbegolf-rata, jonka lajin suomalaiset toivat Aurinkorannikolle. Todella hulppeissa maisemissa lentävää lautasta saakin täällä viskoa. Suomalaiset harrastavat myös teatteria, kuorolaulua ja kirjallisuutta, opiskelevat espanjan kieltä, pitävät kutomispiirejä, retkeilevät, kahvakuulailevat, sauvakävelevät ja jumppaavat.

Auringonpalvonnan ohella voi harrastaa myös monipuolisia vesiaktiviteetteja. Rannalla vuokrataan vesiskoottereita, polkuveneitä ja SUP-lautoja sekä aurinkotuoleja ja -varjoja. Voit myös harrastaa purjelautailua, vesihiihtoa, nousuvarjoliitoa, melontaa, kalastusta ja sukellusta.

Tuppisuisiksi moitituista suomalaisistakin sukeutuu rentoja ja herkästi juttelevaisia saadessaan riittävästi valoa ja lämpöä. Myös seurakunnan väki ja sielunpaimenet ovat erittäin mukavia ja armollisia. Kerran messun jälkeen kirkkokahveilla ilmoittauduin eräälle retkelle, jonka viimeinen ilmoittautumispäivä oli seuraavana päivänä. Kortilla maksu ei käynyt, joten lupasin huomenissa kipittää seurakuntakodille maksamaan ja kerroin, että tulen varmasti, ellei kuolo korjaa yön aikana. ”Siinä tapauksessa ei oteta maksua”, lupasi pappi.

On kuitenkin suuri virhe luulla, että täällä eletään kuin juhlasta juhlaan tai kuin ainaisella rantalomalla. Kaiken kaikkiaan elämä on ihan tavallista arkea, mutta valoisemmissa puitteissa. Paikallisbussissa takana istui kaksi suomalaista mammaa.

Toisella soi puhelin, jonka jälkeen sanoi: ”Heikki kysyi, että laitanko jo kahvin kiehumaan, mutta sanoin, että eikö meidän pidä syödä ensin. Taidan tehdä vain makkarakeittoa, kun kuorin perunat ennen lähtöä valmiiksi”. Siihen kaveri: ”Meillä on lauantaillista makkarakeittoa vielä jäljellä, taidetaan syödä tänään sitä”.

"–Auringonpalvonnanohella voi harrastaa myös monipuolisia vesiaktiviteetteja. "