14. luku, kohtaaminen Oulussa 8.12.2017

Aivoinfarktista miltei toipunut, elämänsä ylimääräistä upeaa aikaa elävä vapaa toimittaja ja onnellinen mies.

Teksti: Minna Stenius Kuvat: Ari Lahti, Ari Stenius ja Minna Stenius

Käytän sanaa kohtaaminen synonyyminä ketjulle kohtaamisia, jotka tapahtuivat kahden kuukauden välisellä ajanjaksolla, ketjulle, jonka aikana minä itse henkisesti kohtasin henkilön Kaj Kunnas. Tekstissä puhutaan myös lukuisista muista kohtaamisista, hetkittäisistä tai ketjuista.

Tulin tietoiseksi Kaj Kunnaksesta hänen osallistuessaan Tanssii tähtien kanssa -kilpailuun. Ohjelma on minun makuuni. Radiosta satunnaisesti kuulemani ääni yhdistyi kasvoihin, en ollut juurikaan seurannut urheilua. Seuraava tietoisuuden lisäys oli hänen 24.5.2016 saamansa aivoinfarkti, joka uutisoitiin isosti. Mies toipui takaisin entiselleen, vaan ei kuitenkaan.

Tapaus muutti hänen elämäänsä. Kunnas irtisanoutui liki kolmekymmentä vuotta kestäneestä pestistään YLE:ssä. Kaj oli elänyt mutku- ja sitku-elämää ajatellen olevansa liki kuolematon. Kun saman vuoden joulukuussa hänen vaimonsa sairastui rintasyöpään toipuen siitä, Kaj kohtasi lopullisesti itsensä, elämä muuttui nytku-elämäksi, jossa jokainen päivä on enemmän kuin hänen olisi pitänyt saada.

Minä : Miksi sanot joka kerta, että olet saanut enemmän kuin olisi pitänyt saada? Miten niin pitänyt?

Kaj : Elämä on kohdellut minua hyvin, olen siunattu mies. Elämä on epäoikeudenmukaista. Minä sain infarktin herättyäni, en nukkuessani. Naapurini Aarne ja Tellervo olivat kotona ja avasivat minulle oven, kun kolkutin. He soittivat apua. Sain heti erinomaista hoitoa. Kaikki eivät saa. Kaikki eivät asu Suomessa, jossa on erinomainen terveydenhuolto ja koulutusjärjestelmä. Kaikkialla ei ole hyvinvointia tai rauhaa. Hoitoni maksoi minulle 271 euroa.

Kaj Kunnas valittiin vuoden 2016 positiivisimmaksi suomalaiseksi. Hän käy kouluilla ja erilaisissa tilaisuuksissa puhumassa kokemuksistaan. Elämää tai elämään suhtautumista muuttavista tapahtumista tai tapahtumaketjuista kertoo Mauri Nurmen kirjoittama Kirja Kohtaaminen. Siinä Kunnas tapaa kuusi miestä ja kahdeksan naista, kohtaa heidät heidän valitsemissaan paikoissa. Kirjassa on 13 lukua, kolmetoista kohtaamista. Yhdessä luvussa on kaksi henkilöä: journalistit Susani Mahadura ja Yagmur Özberkan . Nurmi kuvaa kohtaamisia kauniilla ja hienovaraisella tavalla. Osa tekstistä on vuoropuhelun muodossa. Ari Lahden ottamat herkät kuvat vievät lukijan läsnäolevaksi hetkiin, joissa kohtaamiset ovat tapahtuneet. Kirjan kustantaja Mistake Median Mauri Nurmi kertoo jonkinlaisen kirjan olleen puheen tasolla tekeillä jo pari vuotta. Nyt elämä vei siihen suuntaan, että kirjan aihe oli ilmiselvä.

Olin toimittaja-mieheni mukana Kohtaaminen-kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingissä. Siellä kirjan henkilöistä olivat läsnä mm. Mika Myllylän tytär Olivia Myllylä , Minna Tervamäki ja Piia-Noora Kauppi, itse Jorma Uotinenkin piipahti paikan päällä. Miehelleni Kaj Kunnas on tuttu entuudestaan, minä tapasin hänet ensimmäistä kertaa. Nousimme portaat ylös ravintolan yläkertaan. Mieheni esitteli minut portaiden yläpäässä vieraita vastaanottavalle Kunnakselle. Hän ei kätellyt – hän halasi.

Se oli siinä. Kohtaaminen, nopea tutustuminen. En toki tiennyt sitä silloin, mihin polut johtavat. Asiat johtavat toiseen, niin kuin ne yleensä tekevät. Sillä tavalla muodostuu elämän ketju, helminauha tai miten sitä haluaakaan kutsua.

Kaj Kunnas vaikutti olevan erittäin helposti lähestyttävä, välitön ja lämmin ihminen. Matkaevääksi saimme mieheni kanssa kumpikin omat kappaleet Kohtaaminen-kirjaa. Niiden signeeraussanat osoittavat, että niiden kirjoittaja on vähintäänkin jossain määrin erinomainen ihmistuntija.

Olen etuoikeutettu saadessani kirjoittaa tätäkin tekstiä. Saadakseni sisältöä tekstiini seurasi uusi kohtaaminen. Minun oli tarkoitus haastatella Kaj Kunnasta samana päivänä, kun hän kävi oululaisessa kauppakeskuksessa signeeraamassa kirjojaan ja puhumassa kokemuksistaan ihmisten kanssa. Haastattelupäivän aamu valkeni tuulisena ja lumisateisena. Kunnaksen lento Helsingistä oli pari tuntia myöhässä. Haimme mieheni kanssa hänet lentokentältä ja menimme yhdessä signeeraustilaisuuteen. Matkalla sinne ja sieltä pois puhuimme paljon poukkoillen eri asioissa kuitenkin liittyen elämän hienouteen ja haavoittuvuuteen.

Kaikenikäiset ihmiset tulivat tapaamaan ja katsomaan häntä. Heitettiin yläviitosia ja otettiin selfieitä tai pikemminkin friendsieitä. Kunnaksella oli aikaa kaikille, joilla oli asiaa. Vaikka Kaj on erittäin kielitaitoinen kaksikielisestä taustasta lähtenyt filosofian maisteri, ei hänkään kaikkien kieltä ymmärrä. Yksi asia hänen mielestään on kuitenkin varma, kaikki ymmärtävät yläfemman. Sen voi lyödä kenen kanssa tahansa, ja silloin on yhteisymmärryksessä molemmilla hyvä mieli ja fiilis.

Mies on käynyt jo 94 maassa kohdaten siellä ihmisiä samalla tavalla kuin tänäänkin. Maailmalla oppii suvaitsevaisuutta, on vieläkin helpompaa olla positiivinen ja hymyillä avoimin silmin. Suurin osa ihmisistä on Kunnaksen mielestä hyviä, täytyy vain tutustua. Joidenkin kanssa menee pari sekuntia, toisten kanssa on paljon vaikeampaa.

Kaj : Olen todella iloinen mun elämästäni! Mummo opetti, että ei sitä aamulla tiedä, kuinka kivaa on illalla. Illalla on monta uutta kokemusta rikkaampi.

Kunnas kertoi, että on selostanut kolmettoista olympialaiset. Aivoinfarkti oli katkaista tämän putken, ja mies ajatteli, että voi jukra, putki menee poikki. Toivuttuaan hän oppi ajattelemaan, että on jo saanut niin älyttömän paljon, että kyllä tuo määrä kisoja yhdelle äijälle riittää. Nyt hän on etuoikeutettu päästessään selostamaan 14. olympiakisojaan Etelä-Korean Pyeongchangiin, tällä kertaa TV5:en Discoveryn puolella, sekä kaiken huipennukseksi saadessaan kantaa Olympiatulta yhtenä neljästä suomalaisesta.

Kaj Kunnas mainitsee Pekka Hyysalon esikuvanaan peräänantamattomuudesta. Mies olisi aivan hyvin voinut olla myös yksi Kohtaaminen-kirjan henkilöistä. Merkittävänä hän pitää myös Finlandia-voittajan Juha Hurmeen määritelmää sivistyneestä ihmisestä. Lempeä ihminen on sivistynyt ihminen. Meidän tulee olla lempeitä sekä itseämme mutta myös toisia ihmisiä kohtaan.

Signeeraustilaisuudesta siirryimme porinoimaan rauhassa kotiimme. Siinä hän istui kotimme pirtissä. Keittiön pöydän ääressä syöden leipomaani marenkikakkua. Kahvia ei keitetty, mies juo maitoa. Ensin kuitenkin tarkistettiin teksti-TV:stä ampumahiihdon tulokset.

Tarkoitukseni oli alun perin haastatella Kaj Kunnasta hänen joulustaan, sitten aihepiiri laajeni. Sen verran selvittelimme asiaa etukäteen sähköpostilla, että lempijouluruoka on lanttulaatikko ja joulusta huolimatta lempimakea on marenki. Halusin tarjota miehen herkkua. Lumihuntuinen kookosmarenkikakku maistui, ja poukkoileva rupattelu jatkui lennon lähtemiseen saakka.

Alusta asti olin tuntenut kontaktin helppoutta. Silti tapaaminen jännitti.

Minä : Miltä tuntuu, kun on julkisuuden henkilö, ja ihmiset tunnistavat, tuijottavat ja tulevat juttelemaan?

Kaj: Se on tosi mukavaa! On ihana tavata uusia ihmisiä ja kohdata heitä, joskus ohikiitävä hymykin jättää merkityksellisen tunteen.

Minä : Millainen oli lapsuuden joulusi?

Kaj: Vanhempani olivat hyvin isänmaallisia, kumpikin oli ollut sodassa. Kävimme Karkkilassa aina sankarihaudoilla.

Minä: Lapsesi ovat maailmalla, Emmi Kanadassa ja Sanni Belgiassa. Vietättekö joulua yhdessä?

Kaj : Pikemminkin uudet vuodet. Vuonna 1997 olimme Australiassa, sen jälkeen olemme pyrkineet olemaan yhdessä eri maissa, esim. Venezuelassa, Malesiassa tai Etelä-Afrikassa. Tänä vuonna nautimme perheyhteydestä Espanjassa. Yhteinen harrastuksemme on kolmen pakan Canasta-korttipeli.

Jouluaiheesta puhe kääntyi aina laajempiin kokonaisuuksiin. Totesimme, että Kaj Kunnaksen nykyinen työ on olla oma itsensä. Levittää elämän ihanuuden ilosanomaa. Hän on etuoikeutettu saadessaan olla itse oman elämänsä toimitusjohtaja.

Kaj : Loppujen lopuksi ei ole väliä sillä, missä on. My home is where-ever I lay my hat on.

On ilmiselvää, että maallinen omaisuus ei ole sijalla yksi. Sillä sijalla on terveys. Sen jälkeen tulevat vaimo, lapset, raha ja työ – näillä ei ole lainkaan samanlaista merkitystä, jos ihminen ei ole terve.

Palautimme Kaj Kunnaksen sinne, mistä olimme hänet hakeneetkin, kuitenkin eri terminaaliin. Totesimme yhdessä, että päivä oli ollut hieno. Oli ollut ihana kohdata ja huomata, että meillä on samanlainen henkinen mieli.

Kaj kertoi menevänsä seuraavana päivänä kylään Aarnelle ja Tellervolle. He avaavat hänelle oven niin kuin avasivat 24.5.2016. Päivä, jonka jälkeen Kaj Kunnaksen elämä ei palannut entiselleen. Hyvä niin.

”– ­­Olen todella iloinen mun elämästäni! Mummo opetti, että ei sitä aamulla tiedä, kuinka kivaa on illalla. Illalla on monta uutta kokemusta rikkaampi.”
”– On ilmiselvää, että maallinen omaisuus ei ole sijalla yksi. Sillä sijalla on terveys.”