Suomessa solmitaan vuosittain 30 000 avioliittoa. Lähes puolet pareista sanoo tahdon kolmen kesäkuukauden aikana. Puolet liitoista purkautuu. Mikä saa joka toisen parisuhteen kestämään? Kaksi paria kertoo, miltä näyttävät kestävän avioliiton rakennuspuut.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Tilastot puoltavat johtopäätöstä siitä, että 50 avioliittovuoden kunniaksi vietettävät kultahääjuhlat voivat tulevaisuudessa käydä harvinaisiksi. Keskimääräinen suomalaisten avioitumisikä on noussut yli 30 vuoteen, joten pariskunnan täytyisi elää yli 80-vuotiaiksi, jotta kultahääpäivänkakkua päästäisiin leikkaamaan.

Monet hoitavat ehkä autoaankin hanakammin kuin parisuhdettaan: autoja puunataan ja tankataan säännöllisesti, jotta matka ei katkea. Moneen muuhunkin panostetaan: kasvatetaan perhettä, rakennetaan talo tai kaksi, opiskellaan, tehdään uraa, kuntoillaan, viedään lapsia harrastuksiin. Aina ei voi olla kivaa, mutta olisi hyvä, että paino olisi plussan puolella.

Huomiota vaativia asioita on niin paljon, että jostakin pitää ehkä tinkiä. Ikävää on se, että mistä tingitään, on usein parisuhde. Jonakin päivänä ehkä huomataan, että mehän olemme etääntyneet toisistamme. Kuka tuo toinen edes oikein on?

Pariskunnat voivat kehittää suhdettaan samalla tavalla kuin fyysistä kuntoaan.

– Jos fyysisen kunnon ylläpitäminen vaatii puolen tunnin harjoittelua 3-4 kertaa viikossa, voisi oman parisuhteen hoitoon varata vähintään saman ajan, sanoo useita kirjoja parisuhteesta julkaissut rakkausprofessoriKaarina Määttä.

Jos ihminen päätyy parisuhteeseen ylimalkaisesti, ”katsotaan nyt” – varauksella, hän todennäköisesti varoo liian lähelle joutumista, eikä antaudu parisuhteeseen tyydyttävällä tavalla.

– Jos parisuhteen osapuolet elävät toistensa kanssa vain puolinaisesti ja pälyilevät samalla mahdollista parempaa vaihtoehtoa, he eivät keskity suhteeseen eivätkä tee työtä sen eteen. Tällöin se ei ennen pitkää myöskään anna riittävästi, Määttä toteaa.

Avioliittojen pituus on Suomessa keskimäärin 11,3 vuotta. Kestävimpiä ovat ensimmäiset liitot. Kun on kerran eronnut, eroaa suuremmalla todennäköisyydellä toisenkin kerran. Avioliittoja puretaan maassamme yli 13 000 vuodessa.

EROT OVAT lisääntyneet kymmenen prosenttia joka vuosikymmenellä 1900-luvun lopulla. 60-luvulla solmituista liitoista eroon päättyi kolmannes ja 70-80-luvuilla solmituista 40 prosenttia. 90-luvun liitoista eroon päättyi jo yli puolet.

Avioeroja on otettu kuitenkin niin kauan kuin kirjoitettua historiaa on. Se saattaa olla yhtä vanha kuin avioliiton käsitekin. Ensimmäinen tunnettu kirjoitettu laki, Ur-Nammun laki, käsittelee muiden asioiden ohella avioeroa. Avioerojen yleistyminen länsimaissa nivoutuu laajempaan kulttuuriseen muutokseen, jota monet historioitsijat nimittävät kulttuurivallankumoukseksi.

Kaarina Määtän mielestä ei ole oikein, että eronneita syyllistetään tai tuomitaan.

– Elämä ei aina mene niin kuin haluaisi, eikä kukaan voi tietää, mitä liitossa on tapahtunut.

”Vaikka jäimmekin lapsettomiksi, on tärkeää rakastaa omaa elämäänsä sellaisena kuin se on.”
RAKKAUDEN KYMMENEN KÄSKYÄ:

-Ota vastuu omasta onnestasi! Toinen ihminen ei voi koskaan ratkaista itsessä olevia ongelmia. Älä langeta vastuuta omasta onnestasi toiselle.

-Älä pihtaa kiitosta! Kiittäminen ja kauniit sanat peilautuvat takaisin.

-Ota kumppanisi mukaan unelmiisi.

-Anna aikaa yhdessäololle.

-Elä mukana vastoinkäymisissä.

-Hyväksy toisen erilaisuus ja muuttuminen.

-Ole kärsivällinen omille ja toisen puutteille ja heikkouksille.

-Puhu! Vaikeneminen ei ole kultaa parisuhteessa. Välittävät sanat ja teot lisäävät yhteisymmärrystä.

-Anna aikaa yhdessäololle.

-Voimista rakkautta tekojen lisäksi sanoilla.

-Näe asiat positiivisessa valossa. Elämästä voi aina löytää hyviä puolia.