Luettuani joitakin ihania joulukertomuksia kiukutti se, että minä en koskaan ole tullut kirjoittaneeksi juuri mitään omasta lapsuudestani, en edes nuoruudestani niin aidosti, kauniisti ja uskottavasti kuin monet muut.

Minulla on sentään viisi vuotta sotamuistojakin. Oli iloisia ryssiä jatkosodan aikana Lapuan Haapakoskella heinäkuormien päällä auttamassa maataloudessa samaan aikaan, kun joka ilta yksin tai äidin kanssa rukoiltiin kovimmissa taistelupaikoissa henkensä kaupalla sotineen isän puolesta. Sotavangeille annettiin jopa suomenkieliset kutsumanimet.

* * *

Sodan jälkeen selviytymisen riemussa ajettiin kilpaa varhaisesta joulukirkosta kotiin Lapuan jokea Kuortaneelle päin yhdeksän kilometriä niin että hevosia kaatui juuri siinä kohdassa, missä Hourunkoskea vältellen piti välillä pistäytyä penkereellä. Siitä viereiseltä nuoriseuratalon kentältä alkoi myöhemmin maan kuulun lapualaisen naispesäpalloilun nousu.

Joulupukkeja ei ollut. Isäni kotikylässä Rautakorvessa lahjat tuotiin klaffaamalla. Luultavasti Honkaharjun pojat kävivät heittämässä lahjat, sukset, sukat ja nisuäijät tuvan lattialle. Sen jälkeen klaffaajia lähdettiin muka ajamaan takaa, mutta ei niitä vieläkään ole kiinni saatu.

* * *

Karhunmäen kristillinen kansanopisto sijaitsee sukutilastamme hiukan toista kilometriä Ylistaron rajalle. Opiston kävivät minua vanhemmat serkkuni.

Äitini Maria Sofia Rintamäki oli ehtinyt läpäistä Raudaskylän kansanopiston ja valmistunut alakoulun opettajaksi.

Uraa kesti vain vuoden, kun ensin oli korjata lavantauti ja sitten korjasi Oskari , Lapuan suojeluskunnan nuorisojohtaja, joka lähti Helsinkiin, ensin Termoon ja sitten Huberille putkitöihin.

Me tulimme äidin kanssa perässä ja majoituimme Hyrylän Elannon vintille. Setäni oli hiukan juoppo, mutta menestyksellinen ja pidetty myymälänhoitaja. Serkkuni Heikki ja Jaakko yrittivät opettaa minua kiroilemaan ja polttamaan tupakkia, mutta epäonnistuivat surkeasti.

* * *

Sotaa pakoon jouduimme lähtemään Tikkurilan Hiekkaharjusta, kun ikkunalasimme Kielotie 41:ssä menivät pommitusten paineaalloissa säpäleiksi ja Rinteen tarhasta karkasi kuutamoon satoja kettuja ja koirat tulivat hulluiksi.

Isä pääsi pariksi päiväksi saattolomalle. Ennen kuin aloitimme pakomatkamme Lapualle tavaravaunussa noin kolmenkymmenen yötä päivää räksyttävän koiran kopin päällä, nautimme mahtavat ja maukkaat matkaeväämme, rautatieaseman lihapiirakat, joita vieläkin valmistaa Eromanga leipomo Helsingin Etelärannassa.

* * *

Olen muistellut junamatkaa ensinnäkin siksi, että saimme veljieni kanssa leikkiä Saksasta kotiin Valkeakoskelle palanneen Olavi Leskisen leluilla Toijalaan asti. Olavista tuli myöhemmin Valkeakosken Hakan ja jalkapallomaajoukkueen maalivahti.

Inhan kohdalla rämmimme muutaman tunnin odotuksen jälkeen radan vartta pahoin tuhoutuneitten junanvaunujen sivuitse ambulanssien kiljuessa apuun hälytettyihin linja-autoihin. Koska juna oli lähtenyt pari tuntia ennen meitä Tampereen asemalta ja siinä oli Ruotsiin Haaparannan kautta kuljetettavia sotalapsia, tuo ilmeinen sabotaasi salattiin julkisuudelta.

Nyt on kaikki toisin, vaikka Putin pyrkii neljännelle kaudelle.