Mökki, koti ja puutarha kevätkuntoon

Pia Kuurma on luonut Metsäkylän Navetasta miehensä kanssa kokonaisuuden, joka sisältää Navetan, toisenlaisen rautakaupan Domus Classican, kahvila Leivintuvan ja Euroopan laajuisen verkkokaupan.

Teksti ja kuvat: Minna Stenius

Hattulassa Aulangontien varrella, mäen päällä, on paikka, jossa aika on pysähtynyt. Väärin. Siellä voi palata ajassa taaksepäin. Tuo paikka on Metsänkylän navetta.

Palaan henkilökohtaisesti taaksepäin selittääkseni vetovoiman itseni ja navetan välillä. Olen sielultani maalainen, kenties jopa maatiainen. Pakkomuutto maalta kaupunkiin lamaannutti minut muutamaksi vuodeksi. Sitten löysin töllin ja hiekkatiilinavetan Kempeleestä.

Rakkaus taloon syttyi ja roihuaa edelleen. Moni paikka resotti silloin, jokin resottaa edelleen. Mieleni lepää vanhoissa asioissa, niissä on romantiikkaa ja ikiaikaista rauhaa. Törmäsin sattumalta tietoon, että jossain Etelä-Suomessa on paikka nimeltä Metsänkylän navetta. Jollain reissulla näin Metsänkylän kyltin, mutta auto ei vielä kääntynyt sinne. Kaksi vuotta sitten yöpyessäni Aulangolla vehreiden lehmusten reunustama maalaistie vei minut toivioretkelle navetalle. Paikka oli enemmän kuin olin osannut kuvitella.

Palaan taaksepäin itse Metsänkylän navetan historiassa. Tuo nykyhistoria on yllättävän nuori, vain neljätoista vuotta. Tämä historia on Pia Kuurman aikakausi. Hän on luonut miehensä Kimmon kanssa kokonaisuuden, joka sisältää muun muassa Navetan, toisenlaisen rautakaupan Domus Classican sekä Hattulassa että Helsingissä, kahvila Leivintuvan ja Euroopan laajuisen verkkokaupan.

Kimmon isoisällä oli ollut maatila vuodesta 1935. Surullisten vaiheiden kautta tila joutui pakkohuutokauppaan. Rakennukset olivat rapistuneet pahanpäiväisesti, navetastakin oli katto tipahtanut. Kimmon perhe osti osan tilasta itselleen. Tämän jälkeen hän tutustui Piaan. Puoli vuotta seurusteltuaan he alkoivat kunnostaa tilan hevostallia kodikseen. Myöhemmin he ovat lunastaneet osan tilan muistakin rakennuksista itselleen.

Pia Kuurman henkilökohtainen historia on johdatus Navetan syntyyn. Yläkouluiässä Pia ei tiennyt, mitä hän haluaisi tehdä elämässään, joten hän meni lukioon. Lukion jälkeen ammattihaaveet eivät olleet selkeytyneet, mutta nuori nainen piti kielistä ja olisi halunnut matkustaa. Siksi hän meni pariksi vuodeksi matkaoppaaksi Marokkoon ja Espanjaan, joissa oppi ja vahvisti ranskan- ja espanjankielitaitoaan.

Sieltä palattuaan hän pyrki kaksi kertaa opiskelemaan sisustussuunnittelua, koska on aina pitänyt kauniista asioista. Ovet näihin opintoihin eivät avautuneet. Seuraavaksi Pia pyrki kaksi kertaa opiskelemaan taidehistoriaa. Sekään reitti ei avautunut suoralta kädeltä. Hän opiskeli taidehistoriaa avoimessa korkeakoulussa ja työskenteli eräässä kahvilassa kokopäiväisesti. Vihdoin sinnikkyys palkittiin. Pia aloitti taidehistorian opintonsa yliopistossa 25-vuotiaana. Nyt hän on filosofian maisteri, pienyrittäjätutkinnon kauppakorkeassa suorittanut ja teatterikorkeasta valmistunut tuottaja. Ylpeänä hän kantaa vanhoja, pölyisiä ovia ja ikkunoita sekä ostaa ja myy tavaraa vierailla kielillä.

– Minä valitsin tämän, tämä on ihanaa, toteaa Pia Kuurma, jonka titteli on varaosapankkiiri.

Pia ja Kimmo kunnostivat hevostallia kodikseen. Pia halusi ja haluaa olla kaikessa itse mukana. Muurari muurasi talon sisäseinää. Pia seurasi tekemistä innokkaasti ja kriittisesti. Seuraavana aamuna muurarilla oli hänelle lahja: ämpäri ja lasta. Mestari kehotti Piaa aloittamaan ikioman urakkansa eri huoneesta. Oppipojan työn jälki oli sopivan rosoista, ei liian liipattua.

Pariskunnalla oli kova työ hankkia taloon sopivia tarvikkeita ja osia ympäristöpitäjiä myöten. Varastopaikkana pidettiin vanhaa navettaa. Kun talli vihdoin valmistui kodiksi, oli tavaraa vielä ylenmäärin. Kimmon kyselyistä huolimatta Pia ei antanut lupaa hävittää tavaroita.

Päätettiin perustaa varaosapankki helpottamaan muiden vastaavanlaisia projekteja. Siitä se kuuluisa ajatus sitten lähti. Yrityksen historiassa on ollut yksi ainoa mainos tuolloin alkuaikana. Siinä ilmoitettiin halukkuus ostaa vanhoja purkutalojen osia, ikkunoita, ovia, lautaa, tiiliä. Sen jälkeen sana on kiirinyt samanhenkisten ihmisten keskuudessa. Navetta on auki kolme tuntia sunnuntaisin, sopimuksesta käynti järjestyy muulloinkin. Navetan aarteet ovat nähtävissä myös netissä.

Vuonna 2008 pariskunta perusti Domus Classica -verkkokaupan ja 2012 samannimisen myymälän Metsänkylän kartanon pihapiiriin. Toiminta laajeni Helsinkiin Erottajankadulle 2015. Domus Classica myy erilaisia vanhoihin taloihin soveltuvia uusia tuotteita, kuten ovia ja saniteettikalusteita.

Pialla ja Kimmolla on kolme lasta, joista kaksi on lukiossa ja nuorin yläkouluiässä. Kaikki viihtyvät tilan tarjoamissa puuhissa. Lasten ollessa pieniä Pia halusi oman harrastuksen. Metsänkylälle ostettiin alpakoita. Nyt niitä käyskentelee alapihalla parikymmentä. Lumi tai pakkanen ei niitä haittaa, alpakoiden villa on seitsemän kertaa lämpimämpää kuin lampaan. Se on myöskin pehmeämpää. Värivaihtoehtoja on toffeesta ja valkeasta harmaan ja ruskean kautta mustaan. Villat keritään keväällä ja langat myydään tilalla itse.

Navettatien toisella puolella kahvila Leivintupa kutsuu sunnuntaisin pannarinnälkäisiä pannukahvinjuojia ympäri vuoden. Kahvila on Pian pitkäaikainen todeksi muuttunut haave, jossa entinen myöhemmin leivintupana toiminut väensauna muutettiin kahvilaksi. Vuodenajat vaihtuvat, jälleen on kevät. Lehmukset Aulangontien varrella heräilevät talven jälkeen. Kevätaurinko paljastaa hämäheikin verkkoja ja pölypalleroita. Niistä perfektionismista hiljalleen erkaantuva Pia ei kuitenkaan pidä. Vaikka kaikki vuodenajat ovat varaosapankkiirille rakkaita, syksy on hänen mielestään parasta aikaa. Kesän kiireiden jälkeen perhe ja työntekijät kokoontuvat helpommin yhteen. Jouluaterialla Metsänkylällä oli kahdeksantoista ja Helsingissä kahdeksan työntekijää. Olipa vuodenaika mikä tahansa, Metsänkylällä touhutaan aina ja kehitetään uutta.

Tällä kertaa Pia etsii keinoa auttaa hiljaisia, ahdistuneita ja kiusattuja lapsia ja nuoria. Hän tahtoo lohduttaa ja kertoa, että heissä ei ole mitään vikaa tai syytä kohteluunsa. Mistä Pia tämän tietää? Siitä, että yläkoululaisena hänet kaadettiin loskaan ja seisottiin hiusten päällä, ettei koulussa hyvin menestyvä tyttö pääsisi maasta ylös; hän oli kiusaajien puukotuslistalla numero kakkosena. Hän tahtoo kertoa, että jokainen voi selvitä ja saavuttaa unelmansa. Pia on siitä erinomainen esimerkki. Hän rakastaa työtään ja elämäänsä. Hänen silmänsä loistavat kuin aurinko, kun hän kertoo tarinaansa ja Metsänkylän tarinaa. Pia Kuurma on Metsänkylän henki.

”– Jokainen voi selvitä ja saavuttaa unelmansa.”
”– Alpakoiden villat keritään keväällä ja langat myydään tilalla itse.”