Jokainen käsinepari leikataan käsin ilman sähkövirtaa

Suomalainen SAUSOn suku on valmistanut laadukkaita nahkakäsineitä yli 85 vuotta

Materiaaleina Sauson käsineissä käytetään suomalaista hirveä ja Suomen Lapin poroa, etiopialaista karvalammasta sekä Amazonin alueella Perussa elävän Peccary-villisian nahkaa.

Teksti: Reetta AholaKuvat: Sakari Sauso Oy

Sakari Sauson isoisällä Svante Sausolla oli unelma. Hän halusi valmistaa käsineitä, jotka olisivat kauniita, tuntuisivat hyvältä ja olisivat omistajiensa ilona pitkään. Svante Sauso hakeutui 1920-luvulla saksalaisten käsinemestareiden ammattioppiin.

Oman käsinetehtaansa hän perusti Järvenpäähän 1929.

– Svante Sauso oli ylpeä ammattitaidostaan. Koko tuotannon piti olla mahdollisimman laadukasta. Nopeasti markkinoilla syntyikin

käsite”Sauso-laadusta”, joka on jatkunut tähän päivään saakka ja jatkuu edelleenkin, Sakari Sauso Oy:n toimitusjohtaja Tomi Pokki kertoo.

Vuonna 1958 Svante Sauso osti Heinolasta nahkatehtaan, ja siirsi sinne myös käsinevalmistuksen, jota hän jatkoi vuoteen 1973. Nahanvalmistuksen Svante Sauso lopetti 1980, jolloin nahkatehtaan koneet siirrettiin Järvenpäähän Käsinetehdas Sauso Oy:lle, jonka Svante Sauson poika, Arno Sauso oli perustanut 1955.

Arno Sauso kuoli 1972. Hänen lapsensa jatkoivat tuotantoa vuoteen 1989 saakka. Tuolloin tehtaalle töihin 1940–60-luvuilla tulleet työntekijät jäivät eläkkeelle.

– 1970-luvulla nahanvalmistusalalle oli erittäin hankala saada nuoria oppiin. Jatkuvuutta ei ollut.

1980-luvun lopulle saakka Sauso oli lähinnä kotimarkkinayritys.

– Vientiä rajoittivat ammattitaitoisten työntekijöiden puutteesta johtuva rajoitettu kapasiteetti sekä käsityövaltaisen alan korkea palkkataso, mikä nosti tuotteiden hintaa, Pokki kertoo.

Nykyinen omistaja Sakari Sauso perusti oman yrityksensä 1980-luvun lopulla jatkamaan suvun käsineteollisuuden perinteitä. Kun tuotanto Järvenpäässä loppui 1989, Sakari Sauso perusti käsinetehtaan Unkariin Pecsin kaupunkiin, jossa on valmistettu käsineitä 1800-luvulta lähtien.

– Pecs on nykyään yksi harvoja paikkoja maailmassa, missä vielä osataan valmistaa laadukkaita nahkakäsineitä, Pokki kertoo.

Nykyään kaikki Sauso-käsineet valmistetaan Sakari Sauso KFT- käsinetehtaassa Pecsissä. Se on sataprosenttisesti Sakari Sauso Oy:n omistuksessa. Henkilökuntaa on noin 55.

– Päämarkkinamme ovat Suomessa. Viennin osuus liikevaihdostamme on noin 35%, Pokki kertoo.

Sauson käsineitä viedään lähinnä Venäjälle, Ruotsiin, Norjaan, Saksaan ja Baltiaan. Satunnaista vientiä on ympäri maailman, muun muassa USA:han.

Sakari Sauso Oy:n perusajatus on yhdistää parhaat saatavilla olevat materiaalit sekä paras eurooppalainen osaaminen.

– Kierrämme jatkuvasti maailmalla nahka-alan erikoismessuja ja seuraamme tuotteiden kehittämistä ja uusia tuulia, kaikkea mitä nahkapuolella yleensä tapahtuu. Tästä esimerkkinä mainittakoon uudet kosketusnäytöille tarkoitetut käsineet, joiden kämmenpuolella käytämme uudella tekniikalla valmistettua lampaannappaa.

Sauson tuotekehittely tapahtuu tehtaalla Unkarissa sekä Suomessa.

– Suomessa tuotekehittely ja suunnittelu tehdään oman henkilökuntamme toimesta.

Uusia malleja sesonkia kohti syntyy jokusia kymmeniä.

Tomi Pokki sanoo käsinetehtaan työntekijöiden olevan kuin taiteilijoita. Ammattitaito vaatii pitkän oppitien; ja jatkuvaa uudistumista.

– Esimerkiksi leikkurin ammatin oppiminen kestää noin kolme vuotta. Vasta tällöin hän tuntee nahkojen ominaisuudet ja osaa oikean venytystekniikan. Jokaisessa käsineparissa on tietty määrä nahkaa ”sisällä”. Siksi jokainen käsinepari leikataan yksilöllisesti käsin ilman sähkövirtaa. Tätä menetelmää ei osata Aasiassa, siellä tehdään massaa.

Materiaaleina Sauson käsineissä käytetään suomalaista hirveä ja Suomen Lapin poroa, etiopialaista karvalammasta sekä Amazonin alueella Perussa elävän Peccary-villisian nahkaa.

Pokki kertoo, että käsineessä hirven nahka tuntuu pehmeälle, kuohkealle ja lämpöiselle.

– Hirvennahka myös kestää kulutusta erinomaisesti.

– Poromokka puolestaan on erittäin kestävä ja pehmeä käsinemateriaali. Varsinkin vuorittomissa käsineissä poromokka on aivan ylellisen tuntuinen. Ylellisyyttä lisäävät poromokan upeat värisävyt.

Sauson normaalit nappakäsineet valmistetaan etiopialaisesta karvalampaasta, mikä on maailman arvostetuin lammasrotu käsinetarkoitukseen.

– Käytämme aniliini-nappaa eli nahat ovat vain rumpuvärjättyjä, niissä ei ole mitään keinotekoisia lisäpinnoitteita.

Pokin mukaan Peccary-villisian nahka on kaikista ylellisin ja halutuin käsinemateriaali.

– Peccary-nahka tuntuu silkin pehmeältä, lämpöiseltä ja näyttää tyylikkäältä.

Peccary-nahan saatavuus on erittäin rajoitettua ja työstettävyys vaativaa.

– Peccary-käsineiden valmistuksesta vastaavatkin kaikkein kokeneimmat mestarit.

Peccary-nahasta valmistetut käsineet ommellaan käsin.

– Tämä vaatii erikoisosaamista, siksi päivässä valmistuu vain 2,5 käsineparia.

Amazonin Peccary-intiaanit metsästävät Peccary-villisikoja ruoakseen; niiden nahka on sivutuote. Salametsästyksen ehkäisemiksi Peccaryn maailmanlaajuista kauppaa rajoittaa CITES -sopimusjärjestelmä. CITES-vientiluvan voi saada vain Perusta.

Vuorimateriaaleina Sauso käyttää 100-prosenttista villaa, aitoa silkkiä, cashmer/villasekoitusta, viskoosia, kania ja lammasturkista.

Käsineet ommellaan 3-säikeisellä, katkomattomalla polyester-langalla.

– Kyseinen lanka on vahvaa. Se joustaa nahkaosien välissä ja estää näin nahan reunan repeämisen. Karhunlankatyyppinen joustamaton lanka rikkoo saumat, tämä on tyypillistä aasialaisille käsineille, Pokki kertoo.

Sauso-käsineiden koristelussa käytettävät korut tulevat Swarovskilta.

Tomi Pokin mukaan Sauson käsineet soveltuvat hyvin monenlaisiin tarpeisiin.

– Tärkeintä on, että käsine tuntuu hyvälle ja istuu hyvin.

– Talvella on hyvä käyttää villavuorisia käsineitä, vaikkakin silkkivuorisellakin voi pärjätä lähes läpi talven, esimerkiksi työmatkakäytössä.

Juhlatilanteisiin Pokki suosittelee vuorittomia ja silkkivuorillisia käsineitä.

–Suomalaisesta porosta valmistetut käsineet ovat todella näyttävät. Nahka on superohutta, mutta uskomattoman kestävää ja miellyttävän pehmoista.

”Leikkurin ammatin oppiminen kestää noin kolme vuotta.”

Mikä?