Jääkiekkokauden 2017-18 jäät ovat pääosin sulaneet, mutta jälkipuheet eivät lopu ennen uuden kauden starttia, elokuuta.

Leijonat pentuineen ja Kärpät kokonaisuutena keräsivät kiekkokauden suurimman huomion.

Päävalmentaja Lauri Marjamäki johti Leijonia sopimuskautensa viimeisessä turnauksessa Tanskassa.

Teksti: Ari Stenius Kuvat: Tomi Hänninen

Yhteenvetona voisi todeta suomalaisen kiekkokauden olleen virkistävä ja lupaava, vaikka Leijonien murina vaimeni liian nopeasti. Lauri Marjamäki ei voittanut päävalmentajajaksollaan kiiltävää, mutta hän avasi ovet raikkaalle pelitavalle.

Valmennustiimin pelaajavalinnat antoivat odottaa raikasta ja vauhdikasta pelaamista. Ennakkoon oli vaikea arvioida, miten valitut pärjäisivät MM-kaukalossa. Koko joukkueen veressä oli hyökkäyspelaamisen vietti ja käsissä kovassa vauhdissa riittävä taito.

Nyt voi sanoa, että hyvältä näytti. Katsojat nauttivat rohkeitten pelaajien luovista ratkaisuista.

Vanhaa sanontaa soveltamalla voi sanoa Leijonien hyökkäävällä pelitavalla voivan voittaa runkosarjoja ja alkulohkoja. Ja joskus myös pokaaleja ja mestaruuksia.

Tanskan MM-kisoissa Leijona-artisti Sebastian Aho, 20, teki lopullisen läpilyöntinsä yleisön tietoisuuteen. Aho ratkaisi Kärppien liigamestaruuden keväällä 2015 ja oli kapellimestarina nuorten Leijonien maailmanmestarijoukkueessa 2016. Nyt Aho on myös Leijonien kuningas.

Ennen Tanskan kevättä 2018 Aho on ollut Marjamäen ja Leijoniin palaavan Jukka Jalosen luottopelaaja. Jatkossa Ahoon kohdistuvat odotukset jokaisena leijonakeväänä tulevat olemaan katossa. ”Sepe” tuskin niistä hätkähtää, hän vaan pelaa – jopa kohtuuttomia odotuksia paremmin.

Jukka Jalonen pitää valmennustiimissään Marjamäen oikean käden Mikko Mannerin. Se osoittaa pelisilmää, sillä ”Mamba” on ilmapiirin luomisessa omaa luokkaansa. Ja maajoukkueissa ilmapiiri on tärkeä pala kokonaisuutta, valmentamista tärkeämpi.

Ennen kuin ihmetellään Kärppien menestystä, niin vilkaistaan Leijonien luolaan hieman syvemmälle ja muistetaan naisten olympiapronssi ja alle 18-vuotiaiden pikkuleijonien maailmanmestaruus.

Naisten päävalmentaja Pasi Mustonen on omanlaisensa, mutta ainakin hän sai naiset pelaamaan jääkiekkoa, jolla otettiin, mitä oli otettavissa. Olympiapronssi oli hieno saavutus.

Pikkuleijonien (alle 18-vuotiaat) MM-kotikulta oli paljolti loistavan ilmapiirin ansiota. Päävalmentaja Tommi Niemelälle me oli kantasana, joka osana hyvää kokonaisuutta kantoi maailmanmestaruuteen.

Oulun Kärpät on liigamestari ja Suomen paras jääkiekkoseura kaudella 2017–18. Miesten liigamestaruus voitetaan hyvin harvoin sellaisella kunnioituksella, minkä Kärpät sai.

Päävastustajat antoivat urheilullisen arvostuksen, mutta lähes kaikki muut innostuivat kehumaan myös pelaamisen mallia. Raikas, rohkea ja virheitä pälkäämätön pelitapa sai ystäviä liigakartan jokaisella ilmansuunnalla.

Keltanokkavalmentaja Mikko Manner, ”Mamba”, siirtyi neljän liigakauden apuvalmentajapestistään päävalmentajaksi tavalla, joka hänelle sopi – omana ittenään. Muuttumatta. Tähän jo Lauri Marjamäki rohkaisi koppilaisiaan tullessaan Kärppiin keväällä 2013.

– Olen mieluuummin vastuu- kuin päävalmentaja. Tätä työtä tehdään yhdessä. Vastuussa tuloksesta pitää jonkun tietysti olla ja minä olen, sanoi Manner ennen ensimmäisiä pelejä.

Kärpät pelasi liigakiekkoa, jota Leijonat ”jäljitteli” Tanskassa: hyväntuulista jääkiekkoa. Kärppien oppiaika (runkosarja ja playoffit) oli pitempi ja salli kompurointia, mutta pelaamisen mallin ja toteutuneen sloganin ”nopea, vahva, luotettava” luonteva yhdistyminen jäällä ja pukukopissa teki Kärpistä mestarin.

Jääkiekon näyteikkunassa kiekkokauden 2017–18 menestyjäjoukkueet esiintyivät raikkaina hyökkäyspelissään ja sydämeltään urhoollisina puolustamisessa.

”– Raikas, rohkea ja virheitä pälkäämätön pelitapa sai ystäviä liigakartan jokaisella ilmansuunnalla.”
”– Olen mieluuummin vastuu- kuin päävalmentaja. Tätä työtä tehdään yhdessä.”