Suomessa on lapsilla hyvät puitteet opiskella musiikkia

Keski-Pohjanmaan konservatoriossa yli 40 vuotta viulunsoittoa opettanut Raila Järvelä iloitsee:

Viulunsoitonopettaja Raila Järvelä nostaa opettajan tähtihetkiksi lukuisat ja ihan pienet, nopeasti tunnilla ohikiitävät tilanteet, kun huomaa oppilaan kasvoille nousevan onnistumisen hymyn, joka viestii: Nyt taisi mennä nappiin.

Teksti: Reetta Reinman

Lapsen kasvuympäristöllä on viulunsoitonopettaja Raila Järvelän mukaan suuri merkitys lapsen musikaalisessa kehityksessä.

– Aivan pienille vauvoille laulaminen ja musiikin kuunteluttaminen ovat ensimmäisiä kosketuksia musiikkimaailmaan.

Ohjattu muskaritoiminta tukee monipuolisesti kotoa saatuja musikaalisia virikkeitä. Naperomuskarista voi aloittaa.

– Siellä lauletaan lastenlauluja, taputetaan rytmejä, liikutaan musiikin tahtiin ja opitaan nauttimaan musiikista. Lapsen vartuttua muutaman vuoden ikäiseksi on mahdollista aloittaa instrumenttiopinnot.

Raila Järvelän nuorin viulunsoitonoppilas on ollut 3-vuotias.

– Myös nyt 32-vuotias Elisa -tyttäreni aloitti viulunsoiton 3-vuotiaana. Tuon ikäisenä aloitetaan tutustumalla viuluun soittimena. Leikin kautta opitaan.

– Viulunsoiton opiskelun alkuvaiheessa käytän opetuksessa lapselle jo tuttuja lastenlauluja. Silloin lapsi oppii kuuntelemaan ja kontroloimaan omaa soittamistaan paremmin, Raila kertoo metodeistaan.

Hän on opettanut yli 40 vuotta Keski-Pohjanmaan konservatoriossa.

– Pyrin opettamaan ja antamaan lapsille ja nuorille sellaiset työvälineet, eväät ja taidot, että ne kantaisivat koko elämän joko hyvänä harrastuksena tai mahdollisuutena edetä vaikka musiikin ammattiin saakka.

Raila iloitsee suomalaislasten monipuolisista mahdollisuuksista opiskella musiikkia.

– Meillä on laaja musiikkioppilaitosverkosto, musiikkikouluja, musiikkiopistoja, konservatorioita, kansalaisopistoja ja työväenopistoja, joissa saa opetella soittotaitoa.

Hän korostaa vanhempien tärkeää roolia lapsen musiikkiharrastuksen tukemisessa. Musiikinopettajan pedagoginen työ etenee Railan mukaan seikkailusta seikkailuun.

– Esimerkiksi viulunsoitossa soittoasentojen ja rentouden löytäminen on aluksi haastavaa. Monenlaisia seikkailuratoja tulee vastaan, esimerkiksi löytääkö ykkösaseman 1 sormi kolmannen aseman tai vaikkapa viidennen aseman timanttipaikkaa, onko matkalla häiritseviä tekijöitä ja hidasteita, joita pitäisi kitkeä pois.

– Ammattitaitoinen opetus, oikeanlainen, valvotusti tapahtuma kotiharjoittelu, kannustaminen, rohkaiseminen ja positiivinen asenne; eihän näistä voi seurata lapsen musiikkiharrastukselle kuin vain hyvää – lapsi saa monesti huomata: WAU, minähän osaan.

Pääpaino lasten musiikkiopetuksessa ja sen tukemisessa pitäisi Railan mukaan aina olla rohkaisemista parempiin suorituksiin, ei virheiden etsimistä.

– On etsittävä oikeanlaiset lääkkeet jokaiselle timantille, osattava hioa oikeita kulmia ja antaa useasti rohkaisevaa palautetta. Aina pitäisi olla jokin tavoite, mihin harjoittelulla edetään. Lapselle on hyvä antaa selvät kotiläksyt, jotka kirjataan läksyvihkoon.

– Esiintymiset ovat tärkeitä luonnollisia tavoitteita, mitä varten harjoitellaan; olkoon esiintyminen sitten kodin juhlissa tai julkisissa oppilaskonserteissa. Omien konserttien suunnittelu ja toteutus edistävät huimasti lapsen ja nuoren oppimista, Raila muistuttaa.

Railan mukaan ihmisen musikaalisuuden määrä ei ole este musiikin harrastamiselle.

– Jokainen voi harrastaa musiikkia, on sitten musikaalinen tai ei. Kuitenkin esimerkiksi omaa rytmi- ja sävelkorvaansa on hyvä kuulostella ja ylipäänsä tiedostaa ne, ennen kuin lähtee valitsemaan itselleen instrumenttia.

Hän korostaa, että musiikkiharrastus tukee lapsen kehitystä kokonaisvaltaisesti: fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti.

– Kehittyville aivoille musiikki tekee hyvää. Se rentouttaa, auttaa keskittymistä, ja musiikilla on myös suuri vaikutus lapsen mielialaan, mieluisan musiikin kuuntelu saa hyvälle tuulelle – kaikenikäiset.

Sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta Raila muistuttaa musiikin ihmeellistä voimaa yhteneväisyyden luojana.

– Soittotunti on niitä harvoja elämäntilanteita, joissa lapsi viettää säännöllisesti aikaa opettajansa kanssa. Jokainen lapsi on yksilö. Opettaja on soittotunnilla kassakulkija, joka seuraa ja opastaa lasta tiedostaen hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa ja lahjakkuutensa.

Musiikin välityksellä lapsella on mahdollisuus ilmaista tunteita ja kokea suuria elämyksiä sekä yksilönä että osana kokonaisuutta.

– Orkesterissa ja ryhmässä soittaminen kehittävät sosiaalisuutta hyvin konkreettisesti. Yhteiset konserttimatkat ja esiintymiset kasvattavat ryhmähenkeä.

Railan mielestä nykyisessä kännykkäkulttuurissa on musikaalisuuden kehittymisen näkökulmasta paljon hyvää; lapset ja nuoret kuuntelevat älypuhelimien kautta sellaista musiikkia, mikä on heidän mielestään mukavaa.

– Minun 6-15-vuotiaat viulunsoitonoppilaani kuuntelevat esimerkiksi Eveliinaa, Lauraa, Baby Ariellia, Harry Potteria, Haloo Helsinkiä Avicii ja Ceekiä.

– Täällä meillä Perhojokilaaksossa kun melkein joka talossa on aina ollut ”fiuli”, niin pelimannikappaleet ovat aina ”purreet” kaikenikäisiin. Perhonjokilaakson pelimannimusiikista löytyykin repertuaaria valita mukavia kappaleita soitettavaksi kaikentasoisille soittajille, ja niitä on lysti soittaa. Pelimannimusiikki on loistava apuväline viulunsoiton opetuksessa, Raila toteaa.

Halsualla syntynyt, Vetelissä asuva Raila Järvelä sai alakouluiässä luokanopettajaltaan pianotunteja, ylemmillä luokilla hän säesteli harmonilla virsiä aamunavauksessa. Musiikin ohella hiihto ja pesäpallo olivat mieluisia harrastuksia, niistä kertyi SM-mitalejakin.

– Taisivat myös pedagogiset tarpeenikin herätä jo nuoruudessani. Ohjalin velipoikaani ja naapurinpoikia innokkaasti musiikin maailmaan laulattamalla heitä, mistä he eivät tietenkään pitäneet!

Musiikkiharrastus sai kuitenkin alkunsa ihan pikkutyttönä, ja saunanlauteilla.

– Rakensin haarukoista ja veitsistä saunanlauteille itselleni pianonkoskettimet! Raila kertoo.

Innostus esiintymiseenkään ei ollut vakan alla. Iltapalaa syödessä Railan vanhemmat saivat nauttia tyttärensä laulusta tai viulunsoitosta.

– Ensimmäinen viululla oppimani kappale oli ”Oi muistakkos Emma”. Sitä olen kituutellut aika usiasti isän kokoviululla!

– Tutu (isä isä) ja isä harrastivat viulunsoittoa, isältäni sain ensimmäiset opit soiton alkeisiin, Raila kertoo.

Kansalaisopistossa opettanut Aaro Kentala kokosi 1960-luvulla halsualaisista oppilaistaan pelimanniporukan, joka sai nimekseen Tertut.

– Tertut oli ensimmäinen naispelimanniyhtye Pohjoismaissa, siihen kuului viisi viulistia, basisti ja harmonin soittaja. Esiinnyimme paljon myös Ruotsissa, ja pari kertaa Neuvostoliitossa Suomi-Neuvostoliitto -seuran matkalla, Raila kertoo.

Raila perusti 25 vuotta sitten Viskurit-nimisen jousiyhtyeen. Viskureissa on nyt varttumassa kuudes soittajapolvi.

– Olemme konsertoineet Viskureiden kanssa todella paljon, ulkomaillekin olemme tehneet yli 20 konserttimatkaa eri kokoonpainoilla. Tänä keväänä Viskureilla oli kaksi hengellisen ja klassisen musiikin konserttia. Vielä ennen kesälomaa Pikkuviskurit soittivat kevätkonsertin, jossa oli muun muassa 16 kappaletta Suzuki I -vihosta. Syksyllä jatketaan innolla uusilla kappaleilla, ryhmätunneilla suuntaamme musikaalien ihanaan maailmaan, Raila kertoo esimerkkejä oppilaidensa konserttitarjonnasta.

Vetelissä on tänä kesänä 4.7.–17.8.2018 perinteiset Vetelin irtanaisviikot.

– Tarjolla on mieleenpainuvia elämyksiä niin musiikin kuin taiteen muiltakin alueilta. Esiintyjinä on muun muassa Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri solistinaan oopperalaulaja Esa Ruuttunen , urkutaiteilija Kalevi Kiviniemi ja maailmanmaineeseen kohonnut Steve´N Seagulls, Raila kertoo, hän kuuluu tapahtuman järjestelytoimikuntaan.

Musiikki soi monin tavoin Railan ja hänen perheensä elämässä. Opetustyönsä lisäksi Raila soittaa itse viulun lisäksi pianoa ja harmonia. Perheen tytär, Helsingissä asuva viulisti Elisa Järvelä on ammattimuusikko, joka työskentelee paljon myös ulkomailla. Railan aviomies laulaa Vetelin mieskuorossa, Tommi -poika harrastaa musiikkia omaksi ilokseen.

Perhe-elämää ilahduttaa myös Tommille ja hänen Jenni -vaimolleen maaliskuussa 2018 syntynyt Oliver -poika.

”– Rakensin haarukoista ja veitsistä saunanlauteille itselleni pianonkoskettimet! ”