Sinikka Hurskaisen ja hänen tyttärenpoikansa yhteisissä taidetuokioissa on myös mukana Mozart tai muut klassisen musiikin huippusäveltäjät.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Sakari Lehmuskallio

Isoäiti, se musiikki! Sinikka Hurskaisen 6-vuotias tyttärenpoika Jules huomauttaa, mikäli isoäiti aikailee cd-soittimen käynnistämisen kanssa, kun heidän yhteinen maalaustaidetuokionsa Sinikan ateljeessa alkaa.

– Kuuntelemme aina klassista musiikkia, ja yleensä Mozartia, kun olemme Julesin kanssa ateljeessani maalaamassa.

(Koronan vuoksi yhteiset taidetuokiot ovat olleet tauolla.)

Sinikan ja Julesin yhteiset taidetuokiot alkoivat, kun Jules oli parivuotias ja alkoi innokkaasti piirtää. Hän tekee isoäitinsä ateljeessa vesi- ja öljyväreillä maalauksia, jotka esitellään lähipiirille muutaman kerran vuodessa järjestettyjen taidenäyttelyiden kautta.

– Julesin taidenäyttelyissä hän on vastaanottamassa näyttelyvieraita ateljeen ovella. Meillä on totta kai avajaispuhe. Tarjolla on limsaa, sipsejä ja karkkeja. Näyttelyssä olevat Julesin taideteokset myös myydään, 1-2 euron hintaan, Sinikka kertoo taidenäyttelyiden kulusta.

Julesin vajaan kolmen vuoden ikäinen pikkusisko Silvia on myös innokas piirtäjä.

– Mielestäni hyvin merkityksellinen asia on se, että minä en koskaan ehdota Julesille atelejeehen menoa, vaan aloite tulee aina häneltä itseltään. Isoäiti, mennäänkö ateljeehen? hän kysyy.

Sinikka ja Jules ovat ahkeria taidenäyttelyissä kävijöitä. Korona-epidemian aikana he tykästyivät virtuaalisiin taidenäyttelyihin.

– Taidenäyttelyissä ja museoissa käydessämme meillä on kiva leikki: Mikä on sun taulu. Tuossa leikissä Jules valitsee kyseisestä taidenäyttelystä tai museosta lempitaulunsa, ja kertoo myös valintansa perustelut. Ne ovat vallan mielenkiintoisia. On kiehtovaa huomata, mihin kaikkiin asioihin lapsi kiinnittää taideteoksissa huomionsa, Sinikka sanoo.

Jules saa silloin tällöin antaa nimen Sinikan maalamalle taululle.

– Viimeisin hänen nimeämänsä tauluni on Ubelin. Siinä on mielikuvituseläimiä.

Sinikan mukaan taide eri muodoissaan on merkittävä luovuuden, luovan ongelmanratkaisukyvyn, estetiikan, ajattelun, elämän ja inhimillisyyden sekä käden taitojen opettaja lapsille ja nuorille. Häntä huolestuttaa, kun peruskoulun taito- ja taideaineiden opetuksen resursseista on tingitty.

Olen surullinen myös siitä, että taidealan koulutusta on monissa toisen asteen oppilaitoksissa lakkautettu.

– Hyvä ystäväni, Vuoden nuori taitelija 2017 Tiina Pyykkinen on sanonut osuvasti, että taide ei ole vain väline, vaan se on myös itseisarvo. Tätä olisi syytä pohtia, kun taiteen opetuksen määrärahoja ja resursseja leikataan.

Sinikka on ollut palvelutaloissa esittelemässä taulujaan. Vastaanotto on molemmin puolin palkitsevaa.

– Ikäihmisten kanssa syntyy mielenkiintoisia keskusteluja taulujen aiheista. Heidän mieleensä tulee niiden myötä monia mukavia muistoja. Esimerkiksi tauluni Aamiainen ruohikolla herätti paljon lämminhenkisiä muistoja. Tuossa taulussa nainen ja mies syövät aamiaista aamukasteisella ruohikolla. Osalle tuli mieleen aamiaiset heinäpelloilla. Toiset muistelivat kesäisiä retkiä yhdessä lasten ja lastenlasten kanssa.

– Erityisen koskettavaa on, kun jo syvästi dementoituneet vanhukset taulujeni kautta ikään kuin heräävät muistoissaan. Mielleyhtymä taulun ja oman elämän välillä aktivoi aivoissa olevan, unohduksiin painuneen muistijäljen. Kerrankin eräs dementoitunut vanhus ei ollut pitkiin aikoihin puhunut mitään, mutta tauluni inspiroivat hänet puhumaan. Ne synnyttivät niin voimakkaan ja motivoivan mielleyhtymän hänen aivoissaan.

Sinikan mielestä vanhusten hoidossa ja myös muutoin terveydenhoidossa pitäisi enemmän antaa taiteelle mahdollisuuksia ihmisen kokonaisvaltaisena psyko-fyysis-sosiaalisena hoitajana.

– Taide on edullinen ja lääkkeetön tapa hoitaa. Tästä Assi Liikanen on tehnyt väitöstutkimuksenkin, nimeltään Taide kohtaa elämän. Väitöstutkimuksessaan Assi selvitti taiteen vaikutusta terveyteen, ja sai selville monenlaista positiivista vaikutusta.

Kansanedustaja-aikanaan Sinikka vieraili Norjassa tutustumassa erään kaupungin julkisten laitosten toimintaan ja havaitsi siellä, miten taidetta osattiin käyttää koko yhteisön hyödyksi ja hyvinvoinniksi.

– Kyseisen kaupungin julkisten laitosten seinällä oli kaiken aikaa norjalaisten taiteilijoiden töitä, esimerkiksi sairaaloissa ne tarjosivat valtavasti iloa potilaille. Taideteokset vaihdettiin aina kuukausittain.

Sinikka Hurskainen lähti maalaustaiteen maailmaan, kun hän teki päätöksen, ettei enää asetu kansanedustajaehdokkaaksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Hän lähti opiskelemaan taidetta Pariisiin ja Pietariin. Sinikalla on maalaustaideopintoja runsaasti myös Suomesta.

– Minua innostaisi opiskella Italiassa. Ranskan ja Italian klassisen maalaustaiteen erojen löytäminen kiehtoisi. Koronan vuoksi tämä haave on nyt hyllyllä, hän toteaa.

Sinikka oli Pariisissa viime vuoden syys- ja lokakuun Citéssä eli Pariisin taiteilijakaupungin säätiön ateljeeasunnossa. Pariisin sydämessä olevassa Citéssä on 90 maan taitelijoiden käytössä 326 ateljeetyötilaa.

Vuodesta 1965 lähtien näistä ateljeeasunnoista on päässyt nauttimaan yli 1200 suomalaista eri alojen taiteilijaa: kuvataiteilijoita, muusikoita, elokuvantekijöitä. Pariisin taiteilijakaupungin säätiön peruskirjan allekirjoittivat keväällä 1960 monet suomalaisen kulttuurin ja politiikan merkkihenkilöt, muun muassa K. A. Fagerholm, Edwin Linkomies, H. V. Gummerus, Maire Gullichsen, Roger Lindberg sekä Sakari Saarikivi. Säätiön toiminta-ajatukseksi kirjattiin ”hankkia Suomen taiteilijoille työhuoneita Citéssä sekä luovuttaa niitä Pariisissa opintojaan harjoittavien kuva-, sävel- ja teollisuustaiteilijain sekä arkkitehtien käytettäviksi mahdollisimman edullisin ehdoin”.

– Pariisissa viettämäni syys- ja lokakuu 2019 olivat minulle elämäni luovinta aikaa. Tein yhteensä 17 taulua. Heräsin aikaisin aamulla. Työskentelin iltapäivään saakka. Sitten kävin lounaalla ja kävelin kaupungilla sen tunnelmia aistien, joka päivä poikkeisin myös taidenäyttelyissä ja museoissa. Illalla taiteen tekeminen sekä taiteesta keskusteleminen yhdessä Citesin muiden taiteilijoiden kanssa jatkuivat. Ilman muuta aikaansaamiskykyyni vaikutti se, että olin koko ajan taiteen ympyröimänä.

Pariisin 2019 tauluissaan Sinikalla on päätaidesuuntansa eli naivismin ohella myös klassisen tyylin taideteoksia.

– Aivan erityinen vaikutus Pariisilla oli värimaailmaani. Pariisin uskomaton, sanoilla vaikeasti määriteltävä valo selvästi pehmensi väripalettiani.

Maalaustaidetta Sinikka on harrastanut jo 1970-luvulla. Hän teki tuolloin naivistisia postikortteja. Naivismin tapa tarkastella elämän aivan tavallisia, arkisia asioita pilke silmäkulmassa kiehtoo häntä.

Naivismin ohella hän tekee paljon ulkomaalaustaidetta, eli maalaa kohteitaan paikan päällä.

Sinikka on pitänyt lukuisia näyttelyitä sekä Suomessa että ennen kaikkea ulkomailla. Uusien näyttelyiden aineksia korona-aikana on syntynyt runsaastikin.

– Nyt on ollut aikaa maalata – ja olla lisäksi puolisoni kanssa metsätöissä!

”– Erityisen koskettavaa on, kun jo syvästi dementoituneet vanhukset taulujeni kautta ikään kuin heräävät muistoissaan. ”

KUKA?

Sinikka Hurskainen

- Syntynyt 22.3.1951 Kuusankoskella

- Asuu Imatralla

- Naimisissa

- Yksi lapsi, lastenlapset kuusivuotias poika ja 2,5-vuotias tyttö

- SDP:n kansanedustaja vuosina 1983–1999 ja 2003–2011

- Etelä-Karjalan taiteilijaseura ry:n ja Pietarin taiteilijaunionin jäsen