Unet

Unohdettu ja mitätöity voimavara:

Psykoterapeutti, uniohjaaja ja luontaisterapeutti Helinä Joenperä sanoo unien olevan kuin taideteoksia. Ne avaavat meille uusia näkökulmia, joita voimme soveltaa oman itsemme parhaaksi eheyttäen mieltämme ja kehoamme. Helinä heittää myös kovan väitteen: Useat sairaudet ovat mielestä kotoisin. Hän on kiitollinen siitä, miten suuret voimavarat meissä jokaisessa on tehdä terveystekoja. Näitä voimavaroja Helinä haluaa kanssamme herätellä.

Teksti: Reetta Reinman

En sanoisi, että tiedän, vaan jokin minussa tietää, psykoterapeutti, uniohjaaja ja luontaisterapeutti Helinä Joenperä siteeraa runoilija Helena Anhavaa pohtiessaan unien funktioita.

Unen tärkeä merkitys fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle, kehon ja mielen palautumiselle, oppimis- ja keskittymiskyvylle, sekä aivojen mahdollisuutena levätä ja uudelleenkoodata oppimaansa on todistettu lukuisin suomalaisin ja kansainvälisin neuropsykologisin tutkimuksin.

Helinä haluaa syventää unen ja nimenomaan unien funktiota kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnillemme.

– Uni on meissä se, joka tietää. Unet puhuvat, jos vain niitä suostuu kuuntelemaan, hän sanoo ja jatkaa:

– Unet kertovat ainutlaatuisin kuvin tunteista, tarpeista, peloista, toiveista ja vaikeuksista, jotka on voitettava voidakseen elää oman näköistä elämää. Ennen kaikkea unet kertovat voimavaroista ja mahdollisuuksista, jotka ovat vielä näkymättömissä tietoiselle mielelle.

Helinän mukaan unien olemukseen kuuluu, että ne toimivat loogisen ajattelun, ajan ja paikan rajojen ulkopuolella.

– Unet nostavat uudelleen katsottavaksi käsittelemättömiä kokemuksia, siksi ne ovat meille valtava mahdollisuus.

Helinä painottaa, että unennäkijä eli ihminen itse on aina oman unensa asiantuntija.

– Koska uni ottaa asioita keskenjääneistä prosesseista, eletystä elämästä ja tekee kokemuksista symboliikkaa, joka on jokaiselle yksilölle ainutkertainen.

Uni voi kertoa totuuden.

– Mutta ole varovainen ja tutki, onko kyse totuudesta vai symboleista. Uni on peili, joka kuvastaa omia asenteitasi, tunteita ja uskomuksia. Valmiit symbolitulkinnat osuvat harvoin oikeaan. Suhtaudu uneen alitajuntaisena viestinä. Unella ei ole yhtä oikeaa selitystä, vaan ainoastaan erilaisia näkökulmia.

– Olennainen mitta unien käsittelyssä on tunnekokemukset. Usein niistä syntyy ilmaisuja ”nyt alan ymmärtää”. Unet avaavat portteja itsenä ja elämänsä ymmärtämiselle; näin voimme opetella elämään yhä paremmin meille itsellemme parasta mahdollista elämää.

Jos unen sisältämää viestiä on itse hankala avata, ammatillinen uniohjaus voi auttaa.

Terveyttä pohdittaessa Helinä heittää kovan väitteen: Sairaudet ovat mielestä kotoisin

– Niin se vain on. Esimerkiksi burn out -tapauksissa mieli antaa signaaleja uupumuksesta, mutta ihminen ei monestikaan osaa tai halua kuunnella mielensä viestejä. Sitten keho tulee apuun, tulee yhtä ja toista fyysistä vaivaa ja harmia: hampaiden kirskuttelua öisin, verenpainetta, migreeniä, kipuja sinne ja tänne, lopulta voi olla sellainen tilanne, että yhtenä kauniina päivänä ei enää pääsekään sängystä ylös.

– Ja samoinhan se on vaikkapa ”elintasosairauksien”, esimerkiksi kakkostyypin diabeteksen kanssa; väitän, että nekin ovat ainakin osaltaan mielestä kiinni: ei ole voimia muuttaa ravinto- ja liikuntatottumuksiaan eikä pohtia alkoholin käyttöään.

Helinä korostaa, että mieli on mestari säilyttämään tunteita ja kokemuksia. Traumat vuosikymmenten takaa saattavat joissakin elämänkaaren käännekohdissa aktivoitua ja ajaa elämän kaaokseen, yleensä ne kuitenkin tekevät hiljaista jäytämistyötään koko ajan.

Mitenkähän minulle näin kävi, moni esimerkiksi masennukseen tai työuupumukseen sairastunut pohtii.

– Merkit ja riskitekijät ovat yleensä olleet kaiken aikaa olemassa ja näkyvillä, Helinä sanoo.

– Uni on mitä parhain hälytysmerkkien antaja, jos aamuyön tunteina toistuvasti heräilee hampaita narskutellen, jotain on pielessä.

Ketkä sairastuvat työuupumukseen?

– Yleensä suorittajat ja ylitunnolliset, Helinä vastaa.

Hän on aikanaan itse saanut eräältä elämää nähneeltä herrasmieheltä hyvän neuvon: Sinun kannattaisi opetella ” rikollista ” ajattelutapaa.

– Tällä hän tarkoitti, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse eikä aina aivan pilkun päälle. Se on osoittautunut erittäin hyväksi elämänohjeeksi.

Burn outin Helinä määrittelee mielen, kehon ja hengen – sielun ja ruumiin – uupumustilaksi.

– Mikä uupuu ensin, siinäpä kysymys, hän pohtii.

Helinä Joenperä on saanut koulutuksen psykiatriaan.

– Valitsinko minä tieni, vai valitsiko tie minut, tähän en ole vieläkään löytänyt tarkkaa vastausta, hän naurahtaa.

Ihmisen mielestä hän on ollut lapsesta saakka kiinnostunut.

– On ollut valtavan mielenkiintoista oppia, miten ihmisen mieli rakentuu ja toimii.

– Se, että nuorena valitsin psykiatrian opiskelualakseni, oli tavallaan myös alitajuntainen valinta. Valinnallani hain apua – varmasti tiedostamattani – varhaisen vuorovaikutuksen ongelmiini.

Vastavalmistuneena nyt 72-vuotias Helinä työskenteli Nikkilän mielisairaalassa. Helsingin kaupungin rakennuttama Nikkilän mielisairaala (Helsingfors Sjukhus Nickby) avattiin lokakuussa 1914. Laajimmillaan Sipoon Saikun mäellä sijainneessa, Suomen suurimmassa mielisairaalassa oli potilaita 1200, perhehoidossa 600 ja henkilökuntaa noin 1000. Sairaalatoiminta loppui Nikkilässä joulukuussa 1999.

– Nikkilässä tehtiin valtavan hyvää perustyötä. Miljöö oli sekin upea, alue maisemaltaan hyvin kaunis.

– Mutta ravinnon vaikutus myös ihmisen mielenterveyteen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin oli tyystin unohdettu. Kauhistelin mielessäni, kun potilaat päivästä toiseen hakivat kanttiinista kymmenen munkkia ja puolitoista litraa limua. Ajattelin, että heillä täytyy olla aivan valtavat ravitsemukselliset puutostilat.

– Tuohon aikaan työ osastolla oli lääkedosettien täyttämistä, potilaat pumpattiin lääkeitä täyteen. Mielisairaalatyöhön tullessani olin kuvitellut, että potilaille on aikaa, hoitomenetelminä kokeillaan laaja-alaisesti erilaisia terapioita jne.

Nikkilän virastaan Helinä irtisanoutui melko pian, sen jälkeen hän työskenteli pitkän tovin lastensuojelun puolella.

– Lastensuojelutyön rinnalla aloin opiskella luontaisterapioita, mm. hierontaa, aromaterapiaa, vyöhyketerapiaa ja energiahoitoja. Tää se on! iloitsin mielessäni. Nyt olin löytänyt alan, jossa ihmistä katsotaan kokonaisuutena ja ennen kaikkea oivalletaan, että ihminen todellakin on sitä, mitä hän syö.

Vuonna 1990 Helinä osti yrityksen ja avasi luontaishoitolan.

– Sitten tuli lama.

Taloudelliset ongelmat olivat kuitenkin pieniä pisaroita Helinän 1990-luvun alun tragediassa.

– 18-vuotias tyttäreni teki itsemurhan, sitten tuli vielä avioero.

– Omaa yritystäni perustaessa olin ajatellut, että teen elämäntyöni ” pikkusievänä ” yrittäjänä. Toisin kävi; elämä suisti minut pohjimmaiseen perikatoon. Olin kaiken keskellä täysin yksin. Minulla ei ollut huomista, ei myöskään eilistä, en jaksanut mennä eteenpäin, en päässyt taaksepäin.

Oli vain tämä hetki.

– Kaiken surun, syyllisyyden ja epätoivon keskellä tuo oivallus osoittautui elämäni vedenjakajaksi. On todellakin vain tämä hetki. Ja totuus. Olin niin syvässä suossa, että sieltä ei noustu kuin totuudessa, ei ollut mitään syytä valehdella itselleen ja elämälleen. Oli katsottava totuutta silmästä silmään ja lähdettävä siitä kokoamaan elämää uudelleen.

Tärkeää vertaistukea Helinä sai keskusteluista pastori Marjatta Koskenvesan kanssa, jonka adoptiotytär oli myös päätynyt epätoivoiseen ratkaisuun ja tehnyt itsemurhan. Koskenvesa kertoo adoptiotyttärensä traagisen tositarinan kirjassaan Lunta, sanoi perhonen.

– Jotenkin kohtalon ivaa oli, että samalla hetkellä kun tytärtäni vietiin ambulanssilla sairaalaan, josta hän ei enää koskaan palannut, olin astmatutkimuksissa Kiljavan sairaalassa ja odottaessani vastaanotolle pääsyä luin lehtihaastattelua, jossa Marjatta Koskenvesa kertoi tyttärensä kohtalosta.

Tyttärensä kuoleman jälkeen Helinä otti yhteyttä Koskenvesaan.

– Marjatta jaksoi olla tukenani, hän kuunteli, kannusti, ei syyllistänyt – häneltä sain valtavan määrän evästä elämääni, Helinä sanoo silmät kiitoksen kyynelistä kostuen.

Kovien kokemustensa jälkeen Helinä on tullut siihen lopputulokseen, että meidän jokaisen voimavarat ovat meissä itsessämme.

– Meissä jokaisessa on valtavan paljon voimaa, kun vain oivallamme ja uskallamme ottaa nuo voimavaramme käyttöömme.

Elämän voima, se on Helinän mielestä elämän juju – se jokin.

– Elämän voima, sitä ei voi määritellä, se vain on, hän sanoo.

Vuosia meni, ennen kuin Helinä jaksoi ja oppi hengittämään elämän voimaansa sisään ja ulos.

– Voi niitä päiviä, kun vain makasin ja itkin ja itkin.

– Mutta niin vain elämä lähti päivä kerrallaan menemään eteenpäin.

Helinä perusti nuorille tarkoitetun matalan kynnyksen kriisiterapia-avovastaanoton Helsinkiin.

– Tyttäreni kohtalo pani minut miettimään, että nuoremme tarvitsevat paikan, johon on helppo mennä purkamaan huoliaan, kun elämä tuntuu pahalta. Ja heti, eikä vasta sitten, kun ongelmat ovat jo jäävuoren kokoisia.

Samalla kun Helinällä elämä jatkui kuin jatkuihin, hänen terapeutin tiensä kirkastui. Hän alkoi hoitotyössään yhä voimakkaammin yhdistää psykoterapiaa ja eri luontaisterapioita. Kaiken keskiönä Helinän hoitokäsityksessä on ravitsemusterapia.

– Kuolema vaanii paksusuolessa, niin se vain on. Suoliston optimaalinen toiminta on keskeinen asia ihmisen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa.

Ravintoremontin ohella Helinä kannustaa asiakkaitaan pysähtymään oman elämänsä edessä ja tutustumaan itseensä.

– Hiljaisuus on tässä aivan loistava metodi, hiljaisuudessa alkaa pikku hiljaa nousta niitä todella tärkeitä asioita mielen sopukoista.

Taitaa olla ahdistavaa?

– Aluksi kyllä, mutta se on ainut vaihtoehto, jos todella haluaa muuttaa elämäänsä ja päästä pahasta olostaan.

Helinä kehottaa tarkkailemaan kokonaisvaltaisesti, mutta silti syyllistämättä elämäänsä ja jättämään itsensä maneereistaan – puolustusmekanismeistaan ja riippuvuuksistaan – luokalle. Myös uniaan on hyvä analysoida.

– Yksi ylen määrin siivoaa, toinen leipoo, kolmas juoksee, neljäs osallistuu ja harrastaa yhtä soittoa, viides elää menneessä, kuudes tulevassa, seitsemäs juo ja syö, kahdeksas on kiinni peliautomaatissa, yhdeksäs on kaikille kiltti, aina käytettävissä. Kaikki juoksevat jotain sisimmästään karkuun ja ovat riippuvaisia defensseistään. Mieli hallitsee ikään kuin kaikuna ihmisen valintoja, aivan jokapäiväisiäkin valintoja, hän korostaa.

Helinän mielestä loppuun palaminen on myös lohdullinen asia.

– Jokin tie on kuljettu loppuun, on aika avata uusi lehti.

– Uuden lehden avaamisessa tärkeintä on ensiksi palata alkupisteeseen: analysoida, miksi tässä näin kävi, mistä kaikki johtuu, mikä on seurausta ja mikä on syytä.

Helppo tuo tie ei varmastikaan ole?

– No eipä niin ole. Vaatii suurta nöyryyttä, että suostuu katsomaan elämäänsä silmästä silmään. Mutta se on ainut tie, Helinä korostaa.

Hän alleviivaa, että kukaan ei selviä yksin.

– On haettava apua: lääkäreiltä, psykoterapeuteilta, luontaisterapeuteilta, mistä tahansa avun lähteestä, joka tuntuu oikealta; yksin ei saa jäädä ongelmiensa kanssa.

Hän muistuttaa, että loppuunpalaminen, johon liittyy yleensä aina voimakas masennus, on vakava sairaus.

– Kuolemaan johtava.

– Siksi itsensä ja oireidensa tarkkailu on niin tärkeää, ettei tulisi joskus se hetki, kun on liian myöhäistä.

Pyydä henkesi takaisin, sanoo intiaanien viisaus.

– Loppuunpalamisessa on kyse juuri tästä. Ihminen on päästänyt henkensä menemään ja siksi sairastunut. Paranemisessa pyydetään nöyrästi henkeä takaisin, ja ollaan valmiita raivaamaan sille tietä. Kaikkein suurimman vastuun paranemisesta ihminen kantaa itse. Samoin kuin ylipäätään terveydestään. Terveys on ennen kaikkea tekoja. Saamme tehdä terveystekoja itsemme parhaaksi, saamme valita juuri meille itsellemme sopivat. Voi mikä onni! Helinä iloitsee.

Helinä on oppinut armahtamaan ja arvostamaan itseään.

– Suon itselleni olemassaolon onnen. Onni, se on iloa elämän voimasta, yhtä lailla se on pieniä tuokioita: meren liplatusta mökillä Turun saaristossa, auringon laskut ja nousut, kynttilän rauhoittava liekki pitkän työpäivän jälkeen Helsingin kerrostalokodissani.

Oletko kaiken kokemasi jälkeen parempi psykoterapeutti?

– Aivan varmasti.

Helinä Joenperän tavoittaa joenperahelina@gmail.com

”– Uni on mitä parhain hälytysmerkkien antaja, jos aamuyön tunteina toistuvasti heräilee hampaita narskutellen, jotain on pielessä.”

”– Unet avaavat portteja itsenä ja elämänsä ymmärtämiselle.”

VINKKI

VINKKI