KauppaSuomi tapasi työnsä ääressä -juttusarjassa oululaisen torikauppiaan ja koruseppä Kalle Hynnisen.

Teksti ja kuvat: Minna Stenius

Mitä maitoparoni, huikkaa mies toriteltan alta maitokärryjä työntävälle miehelle.

– Miten meni viikonloppu, kysäisee hän seuraavalta rasvaämpäreitä kuskaavalta torikollegalta. Vastaukset ovat samankaltaisia kuin kysymykset, aina huudellaan jotain tuttavallisesti.

Oulun Kauppatorilla kaupungin puolella lähinnä Kauppahallia on jo parikymmentä torikautta ollut sama koju ja sama mies. Tuntomerkit: pitkät hiukset (En kampaa näitä koskaan, sanoo hän juttelemaan pysähtyneelle tuttavalle lehtikuvaa otettaessa), karhunkynsikoru kaulassa, tumma kauluspaita, nuorekkaat farkut ja Camel-bootsit.

Mies on Kalle Hynninen, koruseppä.

Hukkunut kerran 6-vuotiaana meijerin jäänottoavantoon ajaessaan siitä pyörällä jäätietä ohi.

– Jouduttiin vähän elvyttämään, josta vissiin juoksin kotia, en muista sitä, kertoo Kalle elämänsä tragediaa.

– Isällä oli tuberkuloosi, kaikkien piti tehdä töitä. Vanhemmat lapset lähtivät kouluihin, joten minä jäin tekemään maatilalle maatöitä. Ollessani 8-vuotias muutimme kaupunkiin, josta vanhempani laittoivat minut jälleen maalle töihin, vaikka olisin halunnut pelata pesäpalloa tai urheilla jotain muuta poikien kanssa. Siksi jäin näin lyhyeksi, kun työt olivat niin raskaita, olisin muuten sentin pitempi, kertoilee Kalle elämästään vakavuudella, jossa vastuu on viimeistään kuulijalla.

Kalle on aina ollut yritteliäs. Rengin töitä, kokkihommia (Eivät tykänneet mun ruuista, täydentää Kalle), ovien kunnostusta ja myyntiä.

Sinun täytyy olla käsistäsi kätevä!

– Ei, en ole, kiistää Kalle ilkikurisesti.

– Rakentaa osaan vain hieman, mutta muurata osaan, mittailee Kalle sanojensa merkitystä kertoen muuranneensa oman kaksikerroksisen verstaansa. Tein siellä sorvaamalla puurasioita ja -vateja, myöhemmin koruaihioita. Tykästyin puuhun materiaalina, ja valmistimme siitä vaimoni kanssa koruja. Koruihin käytimme poronnahkaa ja visakoivua. Myimme valmistamiamme tuotteita pääasiassa messuilla ja toreilla. Noita koruja valmistamme joskus vieläkin, mutta pääpaino on tyttärillemme suunnittelemassamme Lempi-korumallistossa.

Lempi-koruja, joita on noin 200 erilaista, myydään tyttärien kivijalkamyymälässä ja verkkokaupassa.

– Hieman piti suunnittelua jarruttaa, koska valikoima kasvoi hieman liian nopeasti, kertoo taiteilija innostuneena ja esittelee luomuksiaan.

Kaiken kaikkiaan Kallen suunnittelemia tuotteita on noin 3800 erilaista, 32 vuoden ajalta.

Torikausi loppui, kun koulut alkoivat. Kausi alkaa säiden mukaan toukokuussa.

Kallen kokemuksen mukaan ihmisten torikäyttäytyminen on muuttunut radikaalisti 2000-luvulla. Nykyisin ihmiset hengailevat, eivät niinkään tee hankintoja. Kalle antaa asiakkaiden rauhassa tutkia tuotteita, porisee mukavia ja vastaa kysyttäessä.

– En halua säikyttää asiakkaita pois tyrkyttämällä, selittää Kalle.

– Syksyllä pyöräilen paljon, kuvailee Kalle torinjälkeistä elämäänsä.

Talvella korujen näpertelyn lisäksi Kalle harrastaa hiihtämistä, soittipa vaimolle ladulta ohittaneensa valtavalla vauhdilla hiihtomummon.

– Urheilu on tärkeää. Sen lisäksi jokaisen olisi tärkeää olla jollakin tavalla yhteydessä luontoon, esimerkiksi viljelemällä kasviksia, kuvailee Kalle elämänfilosofiaansa.

Samalla hän esittelee päivän eväänsä, joita ei todellakaan ole paljon: muutama verilätty ja puolukkahilloa, yksi nakki sekä pieni rasiallinen tummia murolastuja.

Ravitsemustiedettä opiskelleella torimyyjällä on ikioma kokemukseen perustuva näkemyksensä ravitsemuksesta. Ravitsemuksella ja varsinkin tietyillä ruoka-aineilla on erittäin suuri merkitys ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Tästä aiheesta Kalle keskustelee tunteen palolla.

– Tuo laukku on rouva hieno valinta, sanoo Kalle asiakkaalleen. Asiakas hymyilee. Niin hymyilee Kallekin, joka saa monta ihmistä iloiseksi tuonkin toripäivän aikana.

26 minuuttia kesti työmatka Kiimingistä Ouluun, 41 minuuttia teltan ja tavaroiden laittaminen myyntikuntoon ja jälleen 26 minuuttia Kiiminkiin.

Kuusi tuntia unta, itse paistettu munakas ja itse kasvatettua pinaattia kylkeen. Taas 26 minuuttia. Tämä on torikauppiaan, koruseppä Kalle Hynnisen arkea.

Käy katsomassa Oulun torilla, jos ei tänä vuonna, niin ensi kesänä!

”– Jokaisen olisi tärkeää olla jollakin tavalla yhteydessä luontoon, esimerkiksi viljelemällä kasviksia.”
” – Ihmisten torikäyttäytyminen on muuttunut radikaalisti 2000-luvulla. Nykyisin ihmiset hengailevat, eivät niinkään tee hankintoja. ”

KUKA?

Kalle Tuomas Hynninen

Syntynyt: ensilumilla 1953 Paavolassa, ikä 65 vuotta

Ammatti: koruseppä

Perhe: vaimo ja kaksi tyttöä, poika edellisestä liitosta, kissa ja kolme koiraa

Asuu: Kiimingissä