Erikoiskasveissa tulevaisuus

Viljelyalat moninkertaistuneet lyhyessä ajassa

Kvinoan, tattarin ja öljyhampun kysyntää ovat lisänneet kasviproteiinien suosiminen ja gluteenittomuus.

Suomessa viljeltävistä erikoiskasveista useimmat ovat sellaisia, että niitä on viljelty täällä ennenkin. Välillä viljely on voinut hiipua, ja nyt se on elpynyt uudestaan. Tällainen on esimerkiksi tattari, jota viime vuonna viljeltiin jo 2000 hehtaarilla.

Uusi tulokas on kvinoa, jonka viljely on muutamassa vuodessa päässyt muutamilla Etelä-Suomen tiloilla hyvään vauhtiin. Kokonaisala on vielä alle 200 hehtaarin.

Hamppua ja pellavaa viljeltiin Suomessa aikanaan lähinnä kuiduksi eikä ravinnoksi. Suomessa 1990-luvulla ravinnoksi jalostettua Finola-öljyhamppua on viljelty ammattimaisesti vajaat kymmenen vuotta. Viime kesänä sen viljelyala oli yli 500 hehtaaria. Öljypellavaa viljeltiin noin 1200 hehtaarilla.

Kuituhamppua viljeltiin muutamalla sadalla hehtaarilla. Kuitupellavaa viljeltiin vain muutamalla hehtaarilla.

Tattarin , kvinoan ja öljyhampun kysyntää on lisännyt erityisesti se, että kuluttajat ovat etsineet gluteenittomia vaihtoehtoja.

Gluteenittomuus edellyttää sitä, että pellolla ei saa puitaessa olla gluteenittoman kasvin seassa yksittäisiä ohran, vehnän tai rukiin tähkiä.

Sama koskee myös kauraa, joka on yleisimmistä viljoistamme ainoa gluteeniton. Kun tuotetaan gluteenitonta puhdaskauraa, on myös huolehdittava siitä, että ketjun missään vaiheessa mukaan ei pääse pientäkään määrää gluteenia sisältäviä viljoja.

Suomessa viljeltävästä öljypellavasta jalostetaan pellavaöljyä elintarvikkeeksi ja ravintolisäksi. Lisäksi pellavaöljyä käytetään esimerkiksi luonnonmaaleihin.

Öljyhampun siemeniä käytetään kokonaisina ja rouhittuina ravinnoksi. Hamppuöljyä käytetään myös ravintolisänä. Sitä käytetään myös luonnonkosmetiikassa.

Öljyhamppu on usean muun erikoiskasvin ohella myös hyvin proteiinipitoista.

Spelttiä eli alkuvehnää viljeltiin Suomessa viime kesänä yli 500 hehtaarilla. Viljelyssä on sekä syysspelttiä että kevätspelttiä.

Tattarin , kvinoan, hampun, pellavan ja speltin viljely on vielä pientä verrattuna härkäpavun ja kuminan viljelyyn. Kuminaa viljeltiin viime vuonna 24 100 hehtaarilla. Suurin osa Suomessa viljeltävästä kuminasta päätyy vientiin.

Härkäpapua viljeltiin viime vuonna 22 100 hehtaarilla. Tämä ala kattaa sekä elintarvikkeeksi että rehuksi päätyvän härkäpavun viljelyn.

Vuonna 2009 härkäpavun viljelyala oli 2 300 hehtaaria eli ala on siitä lähes kymmenkertaistunut. Kasviproteiinin lisääntyneen kysynnän ohella yksi syy tähän kasvuun on ollut se, että härkäpapua käytetään yhä yleisemmin viljelykierrossa antamaan typpeä ja parantamaan muutenkin maan kasvukuntoa.

Myös herneen viljely on selvässä kasvussa. Vuonna 2013 hernettä viljeltiin 4 200 hehtaarilla, ja viime vuonna ala oli jo 11 300 hehtaaria.

Sinilupiinia viljellään Suomessa jo pieniä määriä. Proteiinipitoista lupiinijauhoa käytetään esimerkiksi leivonnaisissa. Sinilupiinia ei pidä sekoittaa luontoon vieraslajina levinneeseen myrkylliseen lupiiniin.

Hirssiä on Suomessa viljelty aikanaan, ja nyt sitä taas kasvaa joillakin koealoilla.

Ensimmäisiä kokeita on myös soijasta, jota jo jonkin verran viljellään Etelä-Ruotsissa.

Useimmat erikoiskasvimme eivät ole uusia, vaan niitä on viljelty ennenkin.

– Hiljaisinta vaihetta kesti aina 2000-luvun alkuun. Pitkään oli vallalla ajattelu, että muutama laji riittää. Tiloja neuvottiin keskittymään vain tiettyyn tuotantosuuntaan ja viljanviljelyssä vaikkapa vehnään tai kauraan, toteaa erikoistutkija Marjo Keskitalo Luonnonvarakeskuksesta.

Kvinoan nykyinen viljelyala Suomessa on lähtöisin muutamasta grammasta siemeniä.

Keskitalo tutustui kvinoaan USA:ssa opiskellessaan 1990-luvulla puolivälissä. Hän toi idean tuliaisena Suomeen, ja muutaman gramman siemenerät kylvettiin kasvatusastioihin kesällä 1997. Seuraavana vuonna siementä oli jo riittävästi silloisen MTT:n kenttätutkimuksiin.

Kun Marjo Keskitalo joitakin vuosia myöhemmin piti kotikunnassaan Liedossa esitelmän, lietolaiset Kari ja Juha Raininko olivat kuulemassa. Niin alkoi yhteistyö ja nykyisin Rainingon Luomutila on Suomen johtava tila luomukvinoan viljelyssä. Kvinoa on tuhansia vuosia vanha eteläamerikkalainen inkaintiaanien viljelemä kasvi.

Keskitalo vetää Lukessa Future Crops -hanketta, jossa edistetään erikoiskasvien viljelyä ja kartoitetaan uusia vaihtoehtoja.

Keskitalon visioissa Suomessa voitaisiin uusina kasveina viljellä esimerkiksi amaranttia eli meksikonrevonhäntää ja viljahirssiä.

Hän muistuttaa kuitenkin, että uudet kasvilajit eivät yksinään paranna maatalouden kannattavuutta, vaan pitää olla valmiutta ja halua myös viljelytekniikoiden kehittelyyn ja markkinointiin.

Future Crops -hankkeessa ovat mukana Luken lisäksi Ammattiopisto Livia, Maa- ja kotitalousnaisten keskus sekä Forssan seudulla toimiva Kulttuuriyhdistys Kuvio.

Hanke käynnistyi vuonna 2014, ja se jatkuu vuoteen 2019 asti.

Osana hanketta Lukesta lähti äsken kysely suomalaisille viljelijöille siitä, mitä nämä haluaisivat jatkossa viljellä.

– Tarkoitus ei ole tyrkyttää vaan rakentavasti kartoittaa kiinnostusta uusiin vaihtoehtoihin ja löytää erityyppisille tiloille parhaiten soveltuvat, Keskitalo sanoo.

Suomessa on peltoa 2,3 miljoonaa hehtaaria. Tässä jutussa lueteltuja erikoiskasveja viljeltiin viime vuonna yli 62 000 hehtaarilla, mikä on vajaat kolme prosenttia koko viljelyalasta.

Proteiinipitoista lupiinijauhoa käytetään esimerkiksi leivonnaisissa.

”– Suomessa voitaisiin uusina kasveina viljellä esimerkiksi amaranttia eli meksikonrevonhäntää ja viljahirssiä.”

MITÄ?