Nuori, mutta kokenut valmentaja

– Valmentajana pitää rohkaista pelaajiaan menemään kykyjensä rajoille

35-vuotias Lauri Merikivi on aloittanut valmennustyöt samana vuonna, kun hän täytti 18.

Teksti: Ari Stenius

Jyväskylän JYP on 2000-luvun menestyneimpiä liigaseuroja, ja odotukset hallitsevan CHL-mestarin reviireillä ovat aina korkealla. Kesällä seuran päävalmentajavastuun ottanut Lauri Merikivi, 35, tietää, mihin on ryhtynyt.

– Valmentaminen on minun intohimoni ja Liigassa valmentaminen on ollut tavoite. Tämä on iso haaste ja tähän olen halunnut, sanoo Merikivi rehellisesti.

Nuori mies Merikivi on kokenut valmentaja.

– Aloitin valmentamisen samana vuonna, kun täytin 18. Pelasin kiekkoa Haukiputaan Ahmoissa, valmensin seuran D-junioreita ja kesällä valmensin Haukiputaan Pallon naisten jalkapallojoukkuetta, kertaa Merikivi vuosituhannen alussa alkanutta valmennusuraansa.

– Valmentaminen tuntui heti mukavalta ja luontevalta. Olen joskus aina miettinyt, että miksi se on aina ollut niin mukavaa. Vastausta en tiedä täysin vieläkään, mutta koukkuun jäin, tunnustaa Merikivi.

Late Merikiven urastartista tulee hieman mieleen Lauri Marjamäki , mm. entinen Leijonien ja nykyinen Jokerien päävalmentaja. Marjamäki on sanonut, että hän ei ollut riittävän lahjakas pelaaja, jotta olisi sitä kautta päässyt lajin huipulle.

– Varmaan vähän samaa on minullakin. Suomi-kiekko tuskin menetti paljon minun lopetettua pelaamiseni, hymähtää Merikivi.

Valmentaminen innosti lähes heti. Yhdessä tekeminen, pelaajien ja joukkueen kehitys kohti yhteistä maalia kiehtoivat Merikiveä alusta asti.

– Pelikauden tuomat nousut ja laskut tuovat kaikki tunteita ja kokemuksia, jotka opettavat matkalla kohti paremmaksi pelaajaksi ja joukkueeksi, sanoo Merikivi, joka kertoo Rovaniemen aikansa avanneen nuoren valmentajan silmiä.

– Vuonna 2003 menin Rovaniemelle opiskelemaan ja pääsin siellä Jouko Lukkarilan (mm. entinen liigavalmentaja) oppiin. Se oli käänteentekevää minulle nuorena valmentajana. ”Jojen” avulla opin ymmärtämään, että valmentaminen on paljon muuta kuin pelkkää jääkiekkoa, sanoo Late lähes hartaana.

– Valmentaminen on ihmisten kanssa toimimista. Pelaajien opettamista ja auttamista kohti heidän tavoitteitaan ja unelmiaan. Valmentajana pitää rohkaista pelaajiaan menemään kykyjensä rajoille, sanoo Merikivi.

JYP-valmentaja uskoo ilmapiirin ratkaisevaan merkitykseen kehityksen ja menestyksen tiellä.

– Pitää voida olla omana itsenään tavoittelemassa rohkeasti asioita. Pelkäämättä epäonnistumista. Niitä tulee, mutta niin se on muussakin elämässä. Takaiskut ja pettymykset kuuluvat elämän kokonaiskuvaan, eivätkä ne saa murentaa luottoa huomisesta, muistuttaa Merikivi.

Merikivi myöntää, että Lukkarila – jos joku – on hänen mentorinsa, mutta Late haluaa vetää toisenkin nimen esiin.

– Vierumäen opiskelujen aikana tutustuin Kari Savolaiseen (ex-JYP-luotsi). Häneltä olen saanut myös paljon viisautta eväiksi. Lukkarilaa ja Savolaista ajatellessani tunnen olevani turvallisissa käsissä, naurahtaa Merikivi.

Merikivi on ollut puolet elämästään valmennuksessa mukana, mutta tietää olevansa edelleen ja aina opintiellä.

– Yksi siisteimpiä asioita tässä työssä on jatkuva oppiminen. Koskaan ei ole valmis ja aina tulee uutta. Siksi tämä työ on niin koukuttavaa, miettii Merikivi.

Merikivi on muutaman viime vuoden ollut nuorten leijonamaajoukkueiden valmennustiimeissä. Kevään kruununa oli 18-vuotiaitten maailmanmestaruus.

– Nuorissa näkee, kuinka nopeasti lahjakkaat pelaavat voivat kehittyä. Se on uskomatonta, mutta palkitsevaa päästä näkemään ja elämään niitä hetkiä, sanoo Merikivi.

Alkaneen kauden JYP-joukkueessa on veteraaneja, puolenkymmentä Merikiveä vanhempaa pelaajaa.

– He tuovat meille korvaamattoman kokemuksen ja tietotaidon, mitä huipulle meno ja siellä pysyminen vaativat. Ja mikä parasta, heille jyppiläisyys on verissä, ja sillä hengellä hurrikaani elää tälläkin kaudella, uskoo Merikivi.

Jääkiekko on iso asia Merikiven maailmassa, mutta se ei ole kaikki. Perhe, vaimo ja kolme poikaa sekä jääkiekkovalmentajan työ täyttää Merikiven arjen, mutta jotain muutakin mies harrastaa.

– Harrastaa, jos ehtii. Kitaransoittoa aiemmin enemmänkin ja muutama vuosi sitten innostuin perhokalastuksesta. Hommasin hyvät vehkeet ja muutaman kerran ehdin Kiiminkijoelle kalallekin, sanoo mies, kiittää juttutuokiosta ja lähtee katsomaan edellisen JYP-pelin vielä kertaalleen.

”– Valmentaminen on ihmisten kanssa toimimista. Pelaajien opettamista ja auttamista kohti heidän tavoitteitaan ja unelmiaan.”

”– Muutama vuosi sitten innostuin perhokalastuksesta.”

MITÄ?