Ripaus satua, kourallinen valoa ja väriä

Suomalainen mytologia kulkee vahvasti mukana Pia-Maria Pohdon työssä.

Teksti: Reetta Reinman

Vajaa kymmenvuotiaana Pia-Maria Pohto, 49, sai joululahjaksi Suuren Tarukirjan (Ruotsalainen alkuteos Hexikon: Alf Henrikson, Disa törngren ja Lars Hansson 1981. Suomennos Hannu Hiilos, Antti Nuuttila ja Kari Nenonen 1983), jossa on aakkosellinen hakemisto Suomen mytologian hahmoista, kuten tontuista, maahisista sekä veden, ilman ja metsän väestä.

– Olin heti aivan myyty Suomen mytologialle! hän naurahtaa.

Suomen mytologian hahmoissa Pia-Mariaa kiehtoo niiden luonteenpiirteiden sovellettavuus aikaan kuin aikaan; arkkityyppien kaltaisissa mytologisissa hahmoissa on runsaasti inhimillisiä luonteenpiirteitä, joita voimme löytää itsestämme.

– Mytologian hahmoilla on ollut entisaikaan monenlaista käyttöä, esimerkiksi pelottava Näkki toimi varoituksena vaaroista ja seurauksista, jos vaaraa uhmaa; ja sitä kautta apuna kasvatuksen rajojen asettamisessa.

Myös Suuri Tonttukirja (tarina Wil Huygen, kuvitus Rien Poortvliet, 1976, suomennos 1978) kuului Pia-Marian lapsuuden vakiolukemistoon. Lukion jälkeen hän kuitenkin valitsi taiteellisen ja kansanperinteen koulutuksen sijaan kauppatieteiden maisterin koulutuksen, pääaineena hän opiskeli markkinointia ja sivuaineena muun muassa psykologiaa. Kauppatieteen maisteri Pia-Maria Pohto on koulutukseltaan lisäksi vestonomi Jyväskylän ammattikorkeakoulusta.

Vuonna 2007 hän perusti oman yrityksen Pia-Maria Art & Designin. Taidetyön ohella hän on edelleen myös päivätyössä liikealalla. Toimivin ratkaisu hänelle on ollut osa-aikainen yrittäjyys.

Kun Muuramessa asuvan, kolmelapsisen perheen rintamamiestalo laajennettiin vuonna 2009, sai perheen äiti, Pia-Maria oman työhuoneen taidetyölleen.

– Eipä ole enää tarvinnut levittää värejä makuuhuoneen nurkkaan tai keittiön pöydälle! Iso pöytä, kaksi lipastoa, kirja- ja paperihyllyjä sekä lokerikko mahtuvat hyvin työhuoneeseeni.

Pia-Maria iloitsee, että hän on saanut piirtää monenlaista: kuvitusta kalentereihin, muotokuvia, sukupuita, joulukortteja myös yrityksille, mainoskuvitusta, logoja, maisemia sekä kuvituksia eri kohteisiin. Tuoterepertuaarissa on myös Pia-Marian kuvittamia puolipellavatekstiilejä, kuten tyynyliinoja, astiapyyhkeitä, kaitaliinoja ja pikkupussukoita.

– Kun piirtämäni kuva on valmis, asettelen kuvat kankaalle sopiviksi kuvankäsittelyohjelmassa. Sitten muokkaan vielä kuvaa. Sen jälkeen lähetän aineiston kankaanpainamiseen erikoistuneeseen painotaloon Aitooseen, jossa piirtämäni kuva painetaan puolipellavakankaalle. Kankaiden tultua painotalosta leikkaan ne valmistamieni tuotteiden mukaisiksi, ompelen, silitän ja pakkaan, Pia-Maria kertoo kangastuotteidensa valmistusprosessista. Myynnissä ne ovat esimerkiksi hänen nettisivujensa (www.pia-maria.fi) kautta sekä erikoisliikkeissä ja erilaisilla markkinoilla.

– Puolipellavan valitsin materiaalikseni siksi, koska sen miellyttävä käytössä, ei rypisty niin helposti kuin pellava, painovärit pysyvät siinä hyvin, ja puolipellavatuotteen voi pestä koneessa 60 asteessa.

Tontut ovat Pia-Maria kuvitustyön lempiaiheita.

– Tonttuja olen piirtänyt jo monenmonta vuotta kortteihin, kangastuotteisiin ja seinäkalentereihin. Viimeisimpänä kirjoitin ja kuvitin lastenkirjan suloisesta lapsia ja reissuja rakastavasta Santtutontusta, joka ryhtyi saunatontuksi, ja onkin nyt Suomen virallinen Saunatonttu.

Viime vuonna ilmestynyt Pia-Maria Pohdon kirja Santtu-tontun matka Suomen sydämessä palkittiin Valtioneuvoston kanslian Suomi100-kunniakirjalla.

Santtutontun seikkailuista Pia-Maria on kehittämässä myös digitaalisessa ympäristössä pelattavaa peliä, jonka pelaaminen verkon kautta onnistuu ympäri maailman.

– Unelmoin, että esimerkiksi Japanissa lapset innostuvat pelaamaan Santtutonttu-peliä ja samalla ihastuvat suomalaisiin maisemiin, joissa Santtutonttu peilissä seikkailee. Kolmiuloitteisena sen kautta saa aidon kosketuksen esimerkiksi revontuliin, hän miettii pelin kehittämistä. Digipelin demon on tarkoitus valmistua keväällä 2019.

Santtutonttu on saamassa rinnallekulkijakseen myös hyvän kaverin ja lempeän opastajan, Sädekeijun.

Saunatonttu Santun lisäksi Pia-Marian satuhahmoperheeseen kuuluu iso määrä erilaisia tonttuja: Tunturitonttu, Pajatonttu, Tallitonttu, Sukankerääjätonttu, Citytonttu, Metsätonttu, Saaristolaistonttu, Puutarhatonttu, Leipuritonttu, Kotitonttu ja Joulutonttu.

– Tontut ovat aina ajankohtaisia ja kuljettavat mukanaan mielenkiintoista kulttuurihistoriaa, hän toteaa.

Pia-Maria Pohdon luoma näkemys Ilmattaresta on saanut innoituksen Marko Röhrin tuottamasta, Röhrin ja Kim Saarniluodon ohjaamasta sekä vedenalaiskuvaaja Teemu Liakan kuvaamasta elokuvasta Järven tarina, jonka käsikirjoituksen on tehnyt kirjailija Antti Tuuri.

Järven tarinan tematiikka on kalevalaisen kansanrunouden mytologioista. Kaiken alussa on Vellamo, veden emäntä, jolla on Ahitar-niminen tytär vedenjumala Ahdin kanssa. Ahitar kaitsee veden väkeä, kaloja, pieneliöitä ja muita. Elokuva kuvaa Ahittaren ihmissilmälle helposti näkymättömänä, kuin pienenä usvakiehkurana lipumassa veden pinnalla. Järven tarinaa on kuvattu muun muassa Kiikunlähteellä Hollolassa.

Ennen elokuvaa esitetään neljäminuuttinen lyhytelokuva Noste-tanssi veden alla, jossa tanssija-koreografi Etel Röhr tanssii painovoimattomassa tilassa Vangeliksen musiikin säestämänä. Lyhytelokuva johdattaa Järven tarinan tunnelmiin.

– Nostin Ilmattareni liikkumaan ja tanssimaan samantyylisesti ilmassa kuin Noste-lyhytelokuvassa tehdään veden alla. Lopputuloksena on mielestäni hyvin eteerisen kevyt ja kaunis Ilmatar, Pia-Maria kertoo.

Ilmattaresta hänen valikoimissaan on julisteita, kortteja ja tyynynliinoja. Myös Kuuttaren hän on ikuistanut kortiksi.

Ilmattaret eli Ilman immet ovat kalevalaisessa kansantarustossa esiintyviä taivaalla asuvia jumalaisia neitoja. Kalevalassa Ilmatar liittyy Väinämöisen ja maailman syntymään. Ilmatar tylsistyy oloonsa impenä taivaalla ja laskeutuu meren selälle. Tuuli hedelmöittää hänet. Sotka etsii pesäpaikkaa ja huomaa Ilmattaren polven, jolle se tekee pesän ja munii siihen munansa. Polvea alkaa kuumoittaa ja Ilmatar heilauttaa sitä, jolloin munat putoavat ja särkyvät. Särkyneistä munankuorista syntyy maailma.

Kalevalassa Väinämöinen syntyy Ilmattaresta vanhana miehenä. Kansanrunoissa Ilmatar ei synnytä Väinämöistä, vaan Väinämöinen syntyy yksin tai Iro-neidosta.