Löylykilpailut muuttuivat saunaterapiaksi

Timo Kaukonen ei enää nöyryytä kiuasta

Aurinkoista ja positiivista Timo Kaukosta kuunnellessa ei voi aavistaa, mitä kaikkea hän on joutunut kokemaan elämänsä vedenjakajana toimineen vuoden 2010 jälkeen. Vakavasti löylynheiton MM-kisoissa loukkaantunut Timo on opiskellut saunaterapeutiksi. Ja saunoo taas mielellään.

Vuosi 2010 esiintyy usein Timo Kaukosen puheissa. Vuosi oli Timon elämän vedenjakaja. Asiat ja tapahtumat kulkevat Timon puheissa ennen vuotta 2010 tai vuoden 2010 jälkeen.

Vuonna 2010 Timo loukkaantui vakavasti löylynheiton MM-kisoissa. Onnettomuuden jälkeen alkoi pitkä toipumisjakso. Alussa lääkärit eivät edes uskaltaneet antaa toivoa paranemisesta.

Timo kertoo selvinneensä elävien kirjoihin huumorin sekä perheensä avulla.

– Synkistely ei auta. Piti ottaa huumori avuksi. Tosin alussa naama oli niin kireällä, että en pystynyt edes nauramaan, iloinen ja positiivinen mies kertoo.

Timon puheilla kävivät jo sairaala-aikana niin sairaalapappi kuin psykiatrikin. Myös perheelle tarjottiin mahdollisuutta terapiaan.

– Silloin 9- ja 13-vuotiaat pojat sanoivat kuitenkin heti, etteivät he halua puhua asiasta ulkopuolisten kanssa. Perheen kesken olemme onnettomuutta ja näitä asioita yhdessä pureskelleet.

Luulisi, että vakava loukkaantuminen olisi vienyt sauna­halut, mutta mitä vielä. Mies ei tosin pystynyt onnettomuuden jälkeen saunomaan. Se ei johtunut kuitenkaan saunakammosta vaan siitä, että monesta paikasta puuttui iho.

– Nykyään saunon yhtä paljon kuin ennenkin. Saunominen on vain muuttunut, enää ei ole tarve lyödä kiuasta kylmäksi. Joka päivä meillä kuitenkin joku sauna on lämpimänä.

Neljän ison ihosiirreleikkauksen vuoksi tunto ei, etenkään jaloissa, pelaa enää normaalisti.

– Jaloissa on alueita, joissa en tunne kylmää enkä kuumaa.

Kaukosten omakotitalosta ja sen pihapiiristä löytyy kolme saunaa. Sisällä talossa on sekä infrasauna että sähkösauna. Kunnon löylyt antava puusauna on pihan kotarakennuksessa.

– Olen haaveillut osin maan sisässä olevasta holvisavusaunasta, mutta vaimo ei ole toistaiseksi liputtanut asian puolesta.

Ennen vuotta 2010 Timo työskenteli metallialalla. Onnettomuudesta toipumisen jälkeen tuli ajankohtaiseksi uudelleenkoulutus.

– Soveltuvuustestit ehdottivat uudeksi ammatiksi mallia tai uskonnonopettajaa. Näillä kasvoilla ei kuitenkaan varmaan saisi mallin töitä, Timo nauraa ja osoittaa kasvoissa edelleen näkyviä arpia.

Lapsesta asti saunomista rakastanut Timo oli jo löylykilpailu-vuosinaan haaveillut ammatista, joka jollain tavoin olisi lähellä rakasta harrastusta.

– Aloimme etsiä saunaan ja hoitoalaan liittyvää koulutusta. Onneksi netin kautta löytyi tieto saunaterapeutin koulutuksesta. Erityisesti ilahduin siitä, että koulutukseen liittyi kuppaus, sillä olin käynyt säännöllisesti kupattavana.

Saunaterapiakoulutuksen kehittäjät Merja Pihlajamäki ja Mervi Hongisto olivat valmiina soveltamaan Timolle sopivan koulutuksen.

– Hekin, kuten monet muutkin, olivat vielä siinä uskossa, että en pystyisi enää saunomaan.

Timo innostui reilun vuoden kestävästä, lähiopetuksesta, etätöistä ja hoitoharjoituksista koostuvaan koulutuksesta. Saunaterapeutin paperit hän sai käteensä kesäkuun alussa 2014.

Luonnonlääketieteen Keskusliiton luontaishoitajarekisteriin pääsy vaatii Saunaterapia-koulutuksen lisäksi peruslääke­tieteen opinnot, jotka ovat Timolla toistaiseksi kesken.

– Ennen vuotta 2010 tiesin mistä puhun, kun puhuttiin löylyistä. Sitten minut lyötiin maailmaan, jossa oli opettajina oman alansa guruja ja oppilaana tällainen, joka ei ymmärtänyt luonnontuotteista yhtään mitään, nauraa Timo nauraa opiskelun alkuvaikeuksia.

Luonnonyrtit kiinnostavat miestä kuitenkin niin paljon, että hän haluaa opetella niistä jatkossa enemmänkin.

– Niistä minulla ei ole ollut ennestään tietoa, joten ihan alusta lähtien kaikki opeteltava, Timo myöntää.

Myös kuppaus kuuluu Timon sydäntä lähellä oleviin asioihin.

– Kuppauksen taika on ihmeellinen. Siitä löytyy apu niin särkyihin kuin erilaisiin tukkeutumiinkin.

Miten saunaterapiakoulutus muutti omaa käsitystäsi saunomisesta, vai muuttiko?

– Todella paljon. Ennen menin ämpärin kanssa saunaan ja yritin nöyryyttää kiukaan. Nykyisin löylyä tulee heitettyä paljon maltillisemmin.

Ihosiirrekohdat eivät hengitä, joten kosteus on otettava pari kertaa päivässä purkista.

– Saunomisen yhteydessä muun muassa kookosöljy, hunaja ja terva ovat siihen hyviä. Ne ovat samalla bakteereja tappavia. Suola puolestaan lisää hikoilua, mutta sitä ei sovi laittaa kasvoille.

Parasta saunaa Timo ei ole koskaan osannut nimetä, mutta vihta kuuluu ehdottomasti saunomiseen.

– Koulussa jäin koukkuun katajavihtaan, jota olin vain kerran aiemmin kokeillut. Ennen käyttöä se täytyy liottaa hyvin kuumassa vedessä, Timo muistuttaa.

– Alaselässä on hormonialue, jota sipsutellaan katajavihdan kärjellä, lähes ainoastaan vihdan omalla painolla. Johan aukeaa silmät sillä käsittelyllä.

Kaukosten päivä lähtee käyntiin joka aamu isolla kannullisella pakurikääpäteetä.

– Se on terveellisin aine mitä on olemassa, Timo vakuuttaa.

– Keitän yleensä puuronkin valmiiseen teeveteen.

Timon ravinnon perusteet voi miehen sanojen mukaan nykyisin kiteyttää yhteen sanaan; hirssipuuro.

– Se sopii minulle, koska keuhkot saivat osuman onnettomuudessa. Hirssi poistaa limaa, jota keuhkoihin kertyy onnettomuuden jälkiseurauksena.

– Pyrin olla syömättä lihaa ja pastaa ja koota ruokavalioni kiinalaisten oppien mukaan kalasta, kanasta ja kasviksista. Siis parhaani yritän, mutta…, Timo jättää lauseen kesken sen näköisenä kuin ei aina onnistuisi yrityksissään.

Ravinto-oppinsa hän on saanut serkultaan, kiinalaisen lääketieteen asiantuntijalta Nina Haavistolta.

– Nina puhuu jatkuvasti ruuan

merkityksestä terveydessä. Hän auttoi minua paljon vuoden 2010 jälkeen, mutta muistutti aina, että esimerkiksi akupunktiosta ei ole apua, ellei ruokavalio ole kunnossa.

Timo yrittää parhaansa mukaan noudattaa serkkunsa ohjeita, sillä hän on saanut niistä myös konkreettista hyötyä.

– Minulla oli onnettomuuden jälkeen puolitoista vuotta jalassa haava, joka ei mennyt umpeen mistään hoidoista huolimatta. Odottelin jo aikaa uuteen ihosiirreleikkaukseen, kun Nina sanoi, että nyt jos voisit sen verran uskoa ja tehdä mitä sanon.

Nina antoi aukileeseen tulineulahoitoa kolmen päivän välein noin kuukauden ajan. Hoito auttoi ja aukile umpeutui.

– Lääkärit eivät oikein uskoneet, että paraneminen olisi ollut tulineulahoidon ansiota. He vain totesivat, että kai se olisi muutenkin mennyt kiinni, Timo muistelee.

Timo ei kuitenkaan halua arvostella lääkärien toimintaa. Päinvastoin, hän on iloinen onnettomuuden jälkeen saamastaan hoidosta.

Karenina-vaimo on saanut nauttia miehensä saunahoidoista ja hauteista mielin määrin.

– Karenina tykkää hoidoista, kun niistä voi luvata, että iho nuorenee, Timo veistelee.

Ennen haudetta kuuluu saunoa ja vihtoa huolellisesti ja päälle käydä vielä suihkussa.

– Hauteen voi loppukesästä tehdä vaikka mustaherukanlehdistä, tyrnirouheesta, kookos­öljystä ja hunajasta. Mukaan voi ripauttaa karkeaa suolaa, joka lisää hikoilua. Myös mantelit ja pähkinät sopivat eri hauteisiin hyvin. Haude saa vaikuttaa noin 45 minuuttia.

Hemmotteluun sopii myös raakasuklaasta tehty suklaanaamio.

– Haluaisin tehdä myös turvesaunaa, mutta se vaatii kunnolliset tilat. Ihan tavallisessa saunassa sitä ei viitsi säännöllisesti tehdä. Etsinkin parhaillaan sopivia tiloja, joissa voisin aloittaa työskentelyn itsenäisenä terapeuttina, Timo kertoo.

Timoa on houkuteltu milloin millaisiinkin saunailtoihin ennen vuotta 2010 ja myös sen jälkeen. Hän myöntää, etteivät perinteiset miesten saunaillat jaksa häntä kiinnostaa.

– Saunailtoja voisi olla muunkinlaisia kuin niitä, joissa kiukaalle heitetään ämpärillinen vettä ja kuistilla vedetään raakaa kossua. Esimerkiksi tervasauna olisi äijäsaunaksi oikein sopiva, Timo suosittelee.

Timo myöntää kuitenkin, että unohtuu helposti saunanlauteille juttelemaan tuntemattomienkin kanssa.

Vaikka tulevaisuus näyttää hyvältä, jätti onnettomuus yhden suuren loven Timon elämään. Entinen aktiiviurheilija ei jalkojen jäykkyyden vuoksi pysty harrastamaan mitään rankkuutta vaativia lajeja.

– Ennen liikuin aktiivisesti. Hyvä yleiskunto todennäköisesti pelasti minut vuonna 2010. Näillä kintuilla ei kuitenkaan enää kärrynpyöriä heitellä. Eikä mitään muutakaan raskasta. Koiran kanssa käyn lenkillä ja uintia voisin harrastaa, mutta siihen en ole vielä oikein innostunut, Timo Kaukonen myöntää.