Huutokauppakeisari Aki Palsanmäki huudattaa Varikko-huollon avajaisissa

Letkeällä tyylillään suomalaiset hurmannut Aki Palsanmäki tunnustaa ensimmäisen meklarointinsa olleen pelottavan.

Teksti: Ari Stenius

Kukaan ei seppä syntyessään eikä meklari huutokauppakeisari nuijansa ensi kopauksellaan.

Huutokauppakeisari Aki Palsanmäki on huutanut, huudattanut ja koputtanut nuijaa vuositolkulla viikoittain. Tämäkään keisari ei ollut meklari syntyessään.

– Minut huudettiin nuijamieheksi. Se ei ollut kutsumus, ammattiin kasvaminen eikä pyrky tai halu, mutta työperintö siitä tuli, muistaa Palsanmäki meklarin ”ensiparkaisujaan”.

Nyt Aki ja Heli -vaimonsa ovat Suomen tunnetuimpia huutokauppatoimijoita. Kiitos Suomen huutokauppakeisari -nimisen televisiosarjan.

Ensi sunnuntaina 11. tammikuuta huutokauppakeisari Aki Palsanmäki kauppaa tavaraa Kärkkäisen Varikko-huollon avajaisissa Iissä.

– Asian tavaraa, määrittelee Palsanmäki ja vähän tarkentaa.

– Henkilöauto ilman pohjahintaa ja paljon muutakin. Tavaratalon tavaraa, siellähän on jos vaikka mitä myytävää, tietää meklarimestari.

Viikoittain eri puolilla Suomea kiertävä Palsanmäki on myynyt samana päivänä Raumalla lähes 150 polkupyörää ja paljon muuta, mutta eläinmyyntiin Aki ei ole ruvennut.

– Lehmävasikkaa kerran tarjottiin, mutta en myy, koskaan ei tiedä, pääseekö eläin hyvään kotiin, sanoo mies ja lupaa myydä Varikko-huollon avajaisissa jotain, mitä ei ole koskaan vielä myynyt.

– Tontteja, tontteja en ole vielä myynyt, mutta nyt menee hyvät tontit, vakuuttaa Palsanmäki Iin kunnan myytävistä tonteista.

Lauri Palsanmäen vuonna 1987 Uuraisille perustama Palsanmäen Huutokaupat siirtyi vuonna 2006 Akille ja Helille Akin isä-Laurin kuoltua yllättäen 59-vuotiaana.

Martti Puomiranta oli aina väliin tuurannut isä-Palsanmäkeä ja meklaroi myös tämän kuoltua.

Kotiseuduilleen takaisin muuttanut Aki luulikin selviävänsä kirjurin pesteillä.

– Sitten Martti joutui silmäleikkaukseen, muistaa Aki hetken, jolla meklarin nuija jäi pöydälle.

– Martti sanoi, että ”ala sinä”, mutta minä sanoin jännittäväni liikaa, kertaa Aki vuosien takaisia keskusteluja.

Mutta, pakko mikä pakko.

– Joo, ei ollut työttömiä työnhakijoina meklareita kortistossa, naurahtaa Aki ja tunnustaa ensimmäisen meklarointinsa olleen pelottavan!

– Jännitti, alahuuli väpätti, paperit värisivät kourassa ja naama punaisena oltiin. Ensimmäinen ylösnostamani maljakko oli pudota kädestä, tunnustaa Aki.

Toinen ja kolmaskin meklarikerta meni jännittäessä, mutta hiljalleen homma alkoi kulkea, eikä enää jännitä.

– Nyt tästä nauttii ja tekee mielellään, yhtään kertaa ei ole vielä tympäissyt lähteä, sanoo Palsanmäki, joka on letkeällä tyylillään hurmannut ihmiset ympäri Suomen.

Palsanmäen äitipuoli Marja-Liisa opetti huutokauppaamisen perustiedot ja säännöt. Lopun on Aki oppinut työtä tekemällä.

– Kantapään kautta, omalla myyntityylillä. Ääni on aina kestänyt eikä kurkku ole ollut kipeä, mutta joskus 4–5 tunnin tavaroiden nostelun ja kauppaamisen jälkeen pallea on kuin kiveä, kertoo Aki ja arvelee yhden pitemmän huutokauppapäivän vastaavan kymmenen kilometrin lenkkiä.

Haudankaivajana , metallimiehenä ja leipurina – ainakin – leipäänsä tienannut Palsanmäki myöntää ihastuneensa huutokauppojen ainutkertaisuuteen.

– Huutokauppa on suora lähetys eikä koskaan tiedä, mitä tuleman pitää. Yllätysmomentti on aina mukana. Joskus hämmästyttää, kuinka halvalla joku tavara voi mennä. Joskus taas ajattelee, että ”VAU”, noinko kiinnostava tuo on, puistelee Palsanmäki päätään.

Meneepä tavaraa paljon tai vähän, niin oman ammattinsa oppineena Aki myöntää laulutaiteilijan Irwin Goodmanin sanonnan ”maailmalla on oltava nöyrä, mutta ei nöyristellä” passaavan itselleen.

Se sopii mukavan vaatimattomalle huutokauppakeisarille, joka odottaa Iin sunnuntaille porukkaa.

– Tulkaa sunnuntaina kahtomaan, sanoo Aki, nostaa nuijaa:

– Ja kolmas kerta…

”Huutokauppa on suora lähetys eikä koskaan tiedä, mitä tuleman pitää.”
”Nyt tästä nauttii ja tekee mielellään, yhtään kertaa ei ole vielä tympäissyt lähteä.”