Diabeetikon oltava tarkkana jalkojen haavojen kanssa

Hyvä hygienia ja säännöllinen rasvaus hellii jalkoja

Pienikin ruhje diabetesta sairastavan jalkaterässä voi aiheuttaa vakavan bakteeritulehduksen, jotta pahimmillaan on radikaalit ja lopulliset seuraukset. Nykyään diabeetikoiden jalkoja tarkkaillaan ja hoidetaan hyvin, ja on onneksi saatu merkittävästi vähennettyä inhimillisesti ja kansantaloudellisesti raskaiden jalka-amputaatioiden määrää. Olennaisen tärkeää on huolellinen jalkojen itsehoito.

Teksti: Reetta Reinman

Diabetekseen voi liittyä lisäsairautena ääreishermojen toiminnan vaurioita eli neuropatiaa. Vaurio saattaa ilmetä sekä tavallisissa tahdonalaisissa ääreishermoissa että ei-tahdonalaisissa autonomisissa hermoissa, jotka säätelevät sisäelinten toimintoja. Diabeteksen hermovaurioita todetaan noin kolmasosalla diabeetikoista. Se on yleisempää tyypin 2 kuin tyypin 1 diabeteksessa. Iäkkäillä se on yleisempää kuin nuorilla. Diabeteksen neuropatia on voimakkaasti yhteydessä liian korkeaan veren sokeriin; hermojen pienet verisuonet vaurioituvat kohonneen verensokerin vuoksi.

Tyypillisiä neuropatian oireita ovat pistely, puutumisen tunne ja kipu jalkaterien alueella. Alussa voi esiintyä liiallista ihon herkistymistä, jolloin kosketus tuntuu epämiellyttävän voimakkaana. Vaurion edetessä jalkaterien tunto heikkenee. Sen seurauksena jalka ei tunne sopimattomien kenkien aiheuttamia hiertymiä tai pieniä vaikkapa terävien esineiden aiheuttamia haavaumia, jolloin jalka voi vaurioitua ja tulehtua, ennen kuin asiaan osataan kiinnittää huomiota.

Jalkaongelmia diabeetikoille neuropatian lisäksi aiheuttavat myös heikentynyt valtimoverenkierto sekä kudosten ja nivelten jäykistyminen. Nämä tekijät eivät kuitenkaan yksistään johda diabeetikoilla jalkasairauksiin, yleensä jokin tekijä laukaisee sen. Esimerkiksi terävän esineen, vaikkapa kiven aiheuttama ihorikko, sopimattoman kengän aiheuttama hankauma, rakko tai jalkaterän ihon rikkoontuminen. Iho voi vaurioitua varpaankynsiä leikattaessa, tai jos jalat kuumentuvat liiaksi vaikkapa takkatulen ääressä tai paleltuvat pakkasessa, ja sitä ei aisti neuropatian vuoksi.

Vaurioituneeseen jalkaterän kohtaan – jota ei neuropatian vuoksi huomaa riittävän ajoissa – syntyy bakteeritulehdus, jota elimistö ei heikentyneen verenkierron vuoksi pysty torjumaan. Infektio etenee syvemmälle, ja muodostuu vaikeasti hoidettava pitkäaikainen haavauma.

Diabeetikoiden jalkojen itsetarkkailu ja hyvä, riittävän ajoissa aloitettu hoito on ensisijaisen tärkeää, koska terveisiin ihmisiin verrattuna on diabetesta sairastavan vaara joutua jalka-amputaatioon ollut 15-kertainen. Niistä 85 % johtuu vaikeahoitoisista jalkojen haavaumista. Luku on tällä hetkellä selvästi alhaisempi, sillä jalkahaavaumia ehkäistään ja hoidetaan nykyään hyvin. Kotioloissa diabeetikon – kuten jokaisen – on syytä hoitaa jalkojaan huolella, huolehtia hygieniasta, jalkojen ihon kosteutuksesta, pitää puhtaita ja hyvin istuvia sukkia, sopivankokoisia kenkiä sekä hoitaa heti tuoreeltaan pienet haavat desinfioimalla ne huolellisesti. Ja tarkkailla jalkojaan, peilin avulla, mikäli ei taivu kurkistamaan jalkaterää.

Tampereen Otsoniterapian sairaanhoitaja, otsoniterapeutti Alla Honkanen on saanut otsonihoidoilla erinomaisia hoitotuloksia hyvinkin vaikeissa diabeetikoiden haavoissa, vakavasti tulehtuneissa leikkaushaavoissa, palovammojen aiheuttamissa ihovaurioissa sekä ruusu-bakteeriinfektion aiheuttamissa hyvinkin vaikea-asteisissa haavoissa.

– Monen vakavan haava-asiakkaani kohdalla olemme onnistuneet välttämään jopa jalka-amputaation, Honkanen iloitsee.

Hän laatii aina jokaiselle asiakkaalleen yksilöllisen hoitosuunnitelman – hoitokertojen sekä käyttävän otsonin määrän ja hoitomuodon – Nizhni Novgorodissa Venäjän valtion lääketieteellisessä akatemiassa työskentelevän professori, lääketieteen tohtori Oleg Masslennikovin kanssa. Otsonihoitoon erikoistunut professori Masslennikov on Alla Honkasen opettaja.

Hoitomuotoina haavan hoidossa voivat olla esimerkiksi olivat niin sanottu pussitushoito, injektiohoito sekä otsonoidun oliiviöljyn käyttö haavan alueella ja rektaalinen eli suolensisäinen hoito ja naisilla vaginaalinen hoito.

Pussitushoidon aluksi Alla Honkanen puhdistaa huolellisesti haavan alueen otsonoidulla, steriilillä vedellä. Sitten jalkaan vedetään muovinen, sukan mallinen pussi, joka kiinnitetään ilmatiiviiksi teippisidoksin jalkaan.

”Sukkaan” menee muovinen letku, jonka toinen pää on otsonigeneraattorissa, jolla valmistetaan happi-otsoniseos. Tätä johdetaan muoviseen hoitosukkaan viidentoista minuutin ajan.

– Sitten vielä yleensä injektoin haavan reunoihin happi-otsoniseosta.

Tämän jälkeen haavan alue peitetään sidetaitoksilla, joihin on kauttaaltaan imeytetty limakalvojen hoitoon tarkoitettua otsonoitua oliiviöljyä. Öljytaitosten päälle laitetaan sideharso. Otsonoidulla oliiviöljyllä asiakas hoitaa haavan aluetta myös kotona.

Varsinaisia hoitokertoja haavan hoidossa vastaanotolla on yksilöllinen määrä, monelle riittää kuuden kerran sarjahoito. Ylläpitohoidolla voidaan sitten jatkaa esimerkiksi kerran, pari vuodessa.

Sairaanhoitaja Alla Honkanen kertoo, että otsonin teho hyvinkin vaikeuden haavojen hoidossa perustuu otsonin kykyyn parantaa ääreisverisuonten verenkiertoa ja soluhengitystä – näin kudoksilla on paremmat mahdollisuudet uudistua, kun verenkierto ja aineenvaihdunta parantuvat vaurioituneella alueella.

– Otsoni on myös vahva antiseptinen aihe. Se tuhoaa 99-prosenttisesti bakteereita, viruksia ja sieniä – ja täysin luonnollisesti, koska otsoni on puhtaasti biologinen aine, ilman mitään lisäaineita, hän korostaa.

– Otsoni toimii tulehtuneessa kudoksessa antibiootin kaltaisesti, mutta ilman synteettistä kemiaa. Se myös helpottaa kipuja ja laskee turvotusta.

Otsonia haavanhoidossa on käytetty jo ensimmäisessä maailmansodassa; haavoittuneita oli paljon ja penisilliiniä ei ollut vielä keksitty.

Otsonihoidoille on myös esteitä, muun muassa verenohennuslääkkeiden käyttö. Aivoinfarkista ja aivoverenkiertohäiriöstä tulee olla kulunut vuosi, ennen kuin otsonihoitoja voi aloittaa. Ennen hoidon aloittamista jokaiselta asiakkaalta selvitetään trombosyyttien arvo. Verihiutaleet eli trombosyytit osallistuvat veren hyytymistapahtumaan.

– Otsoni ohentaa verta. Siksi trombosyyttiarvo on tärkeä tietää ennen hoidon aloittamista, Alla Honkanen sanoo.

Suomessa otsoniterapiaa on tutkinut ja siitä laajasti kirjoittanut erityisesti filosofian maisteri, kemisti Miika Sallinen. Sallinen on myös White Swan -otsonoitujen ihonhoitotuotteiden kehittäjä, www.white-swan.fi. White Swan -tuotteita on myynnissä Kärkkäisellä.

Otsoni on hapen kolmiatominen muoto ja voimakas hapetin, joka on itsessään keuhkoja voimakkaasti ärsyttävä kaasu. Miika Sallisen mukaan otsoniterapiassa tällä ilman otsonilla ei ole mitään tekemistä.

– Hoidossa käytettävä otsoni valmistetaan otsonigeneraattorilla ja sitä annostellaan tarkasti hoitosuunnitelman mukaisesti, Alla Honkanen korostaa.

Hänet tavoittaa puh. 044-273 4094 tai www.tampereenotsoniterapia.fi

VINKKI: Vipinäänestekiertoon