Helmililja on helppo hoitaa ja kaunis katsella

Helmililja on pieni ja sievä, useimmiten sinikukkainen kevään sipulikasvi. Helmililjan kellomaiset kukat muodostavat tiiviin tertun. Kukissa on miellyttävä tuoksu, joka voimistuu lämpimässä. Lehdet ovat ohuet ja pitkät. Suurin osa helmililjoista on syvänsinisiä tai valkoisia, mutta on olemassa myös vaaleanpunertava lajike.

Helmililja kasvaa luonnonvaraisena Kreikassa ja Aasiassa. Sen laajaan sukuun kuuluu noin 30 lajia, joista 4-5 on laajalti saatavilla. Helmililja on näistä tunnetuin.

Kaupasta kannattaa ostaa melko nupullisia kukkia, sillä ne kestävät jo auenneita pidempään. Sipulipaakun voi siirtää myyntiruukusta kookkaampaan ruukkuun tai astiaan. Käytä tavallista kukkamultaa. Kasvin hoidoksi riittää säännöllinen kastelu, huolehdi riittävästä kosteudesta varsinkin pakkasyön jälkeen, sillä kasvi tarvitsee lämmettyään välittömästi vettä. Lannoitusta ei tarvita, sillä sipulissa on varastoituneena kaikki ne ravinteet, joita kasvi kukkiakseen tarvitsee. Anna helmililjan ensin tottua kylmään. Ihanteellista olisi, jos kasvi voisi viettää pari päivää muutaman asteen lämpötilassa. Näin ne kestävät paremmin pienet yöpakkaset.

Lasitettu parveke on ihanteellinen paikka helmililjoille. Lasitus suojaa yön kylmemmiltä hetkiltä, ja päivien runsas valo hellii kasveja.

Ruukkuhelmililjan kukinta kestää viikosta kahteen. Tämän jälkeen ne kannattaa istuttaa ulos, kunhan maa on sulanut. Kasvista saa pysyvän, monivuotisen seuralaisen puutarhaan. Menestyvä helmililja lisääntyy vauhdikkaasti omista sipuleistaan. Kasvin lehdet saattavat pysyä vehreän vihreinä pitkälle kesään.

Hollantilaisessa Keukenhofin kukkapuutarhassa virtaa helmililjoista istutettu ”sininen joki”, jonka loistoa voi käydä ihailemassa keväisin maalis–toukokuussa.

Teksti: Pentti Alanko

Teksti: Pirkko Kukkola

MIKÄ?

PÄÄSIÄINEN