Upporikkaan ruhtinatar Aurora Karamzin tarunhohtoinen elämä

Tarja Lappalainen on nostanut esiin uutuuskirjassaan Surman suusta maineen poluille – suuria suomalaisia menestystarinoita meillä ja muualla (AurinkoKustannus, 2018) kiinnostavia suomalaisia henkilöitä ja tarinoita. Yksi niistä on suomalaisen ruhtinattaren Aurora Karamzin tarunhohtoinen elämä, joka hakee vailla vertaa.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Kirjasta Surman suusta maineen poluille

A urora Stjernvall oli näkyvä seurapiirikaunotar Suomen suuriruhtinaskunnassa sekä Pietarin ja Euroopan salongeissa ja hoveissa. Auroraa kutsuttiin omana aikanaan Euroopan rikkaimmaksi naiseksi.

Suomessa hänet parhaiten tunnetaan sosiaali- ja diakoniatyön uranuurtajana sekä Helsingin Diakonissalaitoksen perustajana. Hänen elämänkaarensa hakee Suomen historiassa vertaistaan. Hänen ruhtinatar-nimi on perua miehensä Paul Demidovin suvun kautta.

Eva Aurora Charlotta Stjernvall syntyi 1.8.1808 Ulvilassa sijainneessa Saaren kartanossa aikana, jolloin Suomi oli Venäjän ja Ruotsin sotatanner. Suomen sodassa Venäjä vei voiton, ja maastamme tuli osa äiti Venäjää Suomen suuriruhtinaskuntana.

Auroran isä oli everstiluutnantti Carl Johan Stjernvall ja äiti Eva Gustava von Willebrand , Turun läänin maaherran tytär. Molemmat vanhemmat olivat aatelisia. Carl Johan osallistui Suomen sotaan Porin pataljoonan päällikkönä ja joutui eroon perheestään, kun esikoinen Carl Emil Knut oli vielä pieni ja puoliso odotti toista lastaan, tulevaa Auroraa.

Olivatkohan vanhemmat toiveikkaana ajatelleet, että sodasta selvitään, koska nimi Aurora tarkoittaa aamuruskoa?

Sotaonni koki kuitenkin jyrkän käänteen. Syyskuussa käytiin Oravaisten taistelu, joka oli hyvin verinen. Suomen armeija oli lyöty. Jo vuoden 1808 lopussa maamme kohtalo oli sinetöity.

Ruotsin vallan alta siirryimme kaksipäisen kotkan vaakunan alle. Venäjän keisarin ystävällinen olemus ja esiintyminen armeliaasti kansaamme kohtaan sai mielet kuitenkin rauhoittumaan.

Auroran isä Carl Stjernvall kuoli 6.2.1815 viidenkymmenen ikäisenä Viipurissa, missä hän oli toiminut Viipurin läänin ensimmäisenä maaherrana Suomen autonomian aikana. Miehensä menehtyessä Eva jäi neljän lapsen yksinhuoltajaksi. Myöhemmin Carl Johan Walleenista tuli Evalle uusi hellä, rakastava aviopuoliso ja hyvä ja rakastava isäpuoli, joka tuki heitä kaikissa heidän elämänsä tilanteissa. Evalle ja Walleenille syntyi viisi lasta.

Auroran ollessa kahdeksanvuotias hänen äitinsä sisar Wilhelmina von Willebrand, kotoisammin Minette, tarjoutui ottamaan Auroran luoksensa Pietariin. Hän viipyi keisarikunnan pääkaupungissa runsaat viisi vuotta, ja oppi Minette-tädin luona puhumaan sujuvasti ranskaa sekä auttavasti venäjää. Hän oppi myös seurustelutaidon kaikkine etiketteineen ja sääntöineen.

Suurimman mullituksen Auroran elämä koki, kun hän sai helmikuussa 1836 kutsun hovineidon tehtäviin Pietarin Talvipalatsiin. Auroran tehtäviin kuului toimia muun muassa Venäjän keisarinnan avustajana. Hänen huoneensa, kuten muidenkin hovineitojen huoneet, sijaitsi Talvipalatsin siipirakennuksessa.

Palatsissa hänellä oli oikeus liikkua vapaasti. Hänellä oli käytössään vuorokaudet ympäriinsä vaunut ja hovilakeija tukenaan ja turvanaan. Hovineidot nauttivat suurta kunnioitusta hovissa. Aurora huomattiin oitis kauneutensa ja jalon luonteensa vuoksi. K eisarinna Aleksandra Fjodorovna , keisari Nikolai I:n puoliso, ja Aurora kiintyivät toisiinsa ja heistä tuli läheiset ystävykset.

Myös hovijahtimestari, valtioneuvos Paul Demidov kiinnitti huomiota Auroran jaloihin luonteenpiirteisiin. Hän kosi hovineitoa kaksi kertaa saaden molemmilla kerroilla rukkaset.

Aurora suostui kolmanteen kosintaan, kun Demidov saattoi asian keisariparin tietoon ja keisarinna keskusteli asiasta hovineitonsa kanssa. Avioliiton myös Aurorasta tuli häikäisevän rikas, sillä Demidovin (myös Diminoff) suku tunnettiin Venäjän rikkaimpana Romanovien jälkeen.

Demidov oli jo häiden aikaan hyvin sairaalloinen. Hän hemmotteli morsiantaan ja antoi hänelle huomenlahjaksi maailman seitsemänneksi suurimman timantin le Sancyn. Se oli uskomattoman häikäisevä. Aurora rakastui heti timanttiin pitäen sitä aina mahdollisuuksien mukaan juhlissa.

Uutinen avioliitosta kiiri pitkin Pietaria ja herätti suurta huomiota. Avioliitosta kihistiin ja kuhistiin myös kautta Suomen. Suomen suuriruhtinaskunnassa Aurorasta oltiin hyvin ylpeitä, kun nimenomaan suomalainen neito oli valittu Demidovin mittaamattomien rikkauksien ja ruhtinaallisen palatsin valtiattareksi Pietariin.

Pariskunnalle syntyi pian poika Paul . Isä-Paul ei kuitenkaan saanut kauaa iloita pojastaan, sillä hän kuoli Mainzissa huhtikuun alussa 1840, kun Paul junior oli ainoastaan puolivuotias.

Auroran pojasta Paulista tuli San Donaton ruhtinas hänen edesmenneen isänsä Paulin veljen Anatoli Demidovin kuoltua. Ruhtinas-nimityksen Paul peri sen vuoksi, koska Anatolilla itselle ei ollut lapsia. Arvonimi oli perua Bonaparten suvulta ja Napoleonin nuorimmalta veljeltä Westfalenin kuningas Jérôme Bonapartelta.

Auroran pojalle Paulille San Donaton ruhtinaan arvonimi kävi kutsukortista mitä ylhäisimpiin salonkeihin ja sosiaaliluokkiin. Miehensä ja poikansa kautta myös Aurora oli ruhtinatar ja prinsessa, kuten häntä englanninkielisissä lähteissä nimitetäänkin.

Kuuden vuoden päästä miehensä kuolemasta Aurora solmi uuden avioliiton sotilas, eversti Andrei Karamzinin kanssa Pietarhovin Sheremetjevin kappelissa heinäkuussa 1846.

Pietarista vastavihityt lähtivät suoraan Auroran omistamaan Träskändan kartanoon Suomeen, Espoon Järvenperään. Kirjeessään sisarelleen Aurora Karamzin sanoo olevansa täydellisen onnellinen. Andrei oli komea, sivistynyt ja viisi vuotta Auroraa nuorempi.

Kun Suomea koettelivat nälkä- ja katovuodet ja kuolema sekä kulkutaudit kurittivat maatamme ennennäkemättömän raskaasti, Aurora ei voinut katsoa sivusta ihmisten hätää ja ahdinkoa, vaan avasi heille Träskändan kartanon ovet.

Vuonna 1867 Aurora Karamzin teki aloitteen Helsingin Diakonissalaitoksen perustamiseen. Laitos avattiin joulukuussa parahiksi keskellä nälkävuosien vaikeuksia. Hän ja hänen poikansa Paul rahoittavat suurilla summilla laitoksen toimintaa. Aurorasta voidaan todeta, että hän oli merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja ja hyväntekijä ja hänen anteliaisuutensa oli laajalti tunnettua.

Eva Aurora Charlotta Stjernvall-Demidov-Karamzin siirtyi itse tuonpuoleiseen 93-vuotiaana vuonna 1902. Häntä jäi suremaan laaja ystävien joukko.

Aurora Karamzin on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle. Ville Vallgrenin veistämässä muistomerkissä on ranskankieliset sanat: Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kieltä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

Aurora oli rohkea ja ennakkoluuloton edelläkävijä, jonka elämäntyötä Zachris Topelius ylisti sanoen: Paljon on niitä, jotka ovat mukana, mutta vain harvoja, jotka aloittavat.

”– Kun Suomea koettelivat nälkä- ja katovuodet ja kuolema sekä kulkutaudit kurittivat maatamme ennennäkemättömän raskaasti, Aurora ei voinut katsoa sivusta ihmisten hätää ja ahdinkoa, vaan avasi heille Träskändan kartanon ovet. ”