Aasian matkoilta oppia työhön ja avaruutta ajatteluun

Luonto sykkii myös lemmikkieläinten kautta Susannan elämässä

Susanna Kariniemen työ ja harrastukset vahvistavat yhteisöllisyyttä

Teksti: Reetta Reinman

Sievissä asuvan Susanna Kariniemen Ylivieskassa omistama Hoitola Susan on Pohjois-Pohjanmaan suurimpia hyvinvointialan yrityksiä. Erilaisia hoitoja Hoitola Susanissa on reilut 30; klassisen ja urheiluhieronnan lisäksi esimerkiksi hunajahierontaa, fascia-hierontaa, ayurvedaa, akupunktiota, reikiä, suklaahierontaa, jäsenkorjausta, liukukuppausta, korvakynttilähoitoa, shiatsua ja shindoa. Hoitajia hoitolassa työskentelee yrittäjinä12 vuokratuoliperiaatteella.

– Kaikki hoitajamme ovat koulutettuja hierojia. Suuri osa on opiskellut myös muita hoitoja kukin kiinnostuksensa mukaan, Susanna kertoo.

Hoitotyön lisäksi Susanissa järjestetään kursseja ja koulutuksia. Susanna Kariniemi on järjestänyt kursseja muun muassa liukukuppauksesta, kuumakivihieronnasta, intialaisesta päähieronnasta, balilaisesta hieronnasta, jooga- ja thaihieronnasta, suklaa- ja hunajahieronnasta sekä yrttinyyttihieronnasta.

– Enimmäkseen käyn kuitenkin kurssittamassa ja kouluttamassa kutsuttuna muualla, pidän paljon kursseja muun muassa Kaustisen evankelisella opistolla..

Susanna on koulutukseltaan muun muassa perinteinen jäsenkorjaaja, koulutettu hieroja, reiki-hoitaja ja -opettaja sekä shindo-ohjaaja ja -kouluttaja. Hän haluaa koko ajan oppia uutta hoidoista sekä ihmisen hoitamisesta ja kohtaamisesta.

Erityisen tärkeitä oppimisen paikkoja hänelle tarjoavat opintomatkat Thaimaahan, Kiinaan ja Balille sekä reppureissut Aasiaan ja Indonesiaan.

Maaliskuussa Susanna oli miehensä – joka myös työskentelee Hoitola Susanissa – kanssa jälleen Thaimaassa.

– Opiskelimme vanhaa pohjoisthaimaalaista Tok-Sen-hoitoa sekä kiinalaista Guashaa.

Ylivieska on Susanin mukaan erinomainen paikka hyvinvointialan yrittäjälle.

– Asiakkaita tulee lähikunnista ja Oulusta saakka. Monet lähistöltä muuttaneet ulkosuomalaisetkin varaavat hoitoajan jo hyvissä ajoin Suomen-lomalle tullessaan.

Susanna on iloinen hoitolansa hoitajien yhteisöllisyydestä.

– Jaamme pitkälti samat arvot.

Aito yhteisöllisyys korostuu myös Susannan vapaa-ajanharrastuksissa. Näin toimii aktiivisesti Sievin kennelkerhossa.

– Kaksi ja puoli vuotta sitten seura osti käytöstä poisjääneen maatilan Sievistä, ja kunnostimme sen rakennuksia toimitiloiksemme. Otimme hankkeeseemme viiden vuoden pankkilainan, Susanna kertoo.

Sievin kennelkerhossa on jäseniä noin 100. Jäsenmaksu on 20 euroa. Seuran jäsenet kilpailevat aktiivisesti, muun muassa agilityssä, tokossa ja Rally-tokossa sekä osallistuvat koiranäyttelyihin. Menestystäkin on tullut mukavasti aina arvokisoja myöten.

Sievin kennelkerho on myös ahkera kouluttaja. Se järjestää esimerkiksi agility-, tottelevaisuus, Rally-toko- ja jälestyskoulutuksia sekä Nose Workia.

– Koulutusten järjestäminen on seurallemme tärkeä tulonhankkimismuoto. Me kouluttajat teemme yleensä talkoona, ja tuloja seurallemme saamme koulutusten osallistumismaksuista, Susanna kertoo.

– Lisäksi järjestämme eri lajien virallisia kilpailuja ja kokeita.

Susannalla itsellään on kolme belgianpaimenkoiraa: 10- ja 5-vuotiaat, nuorin on 9 kuukauden ikäinen.

– Rakastuin rotuun vuonna 1995, ensimmäisen oman belgianpaimenkoiran hankin 1996, Susanna kertoo.

Rodussa Susannaa kiehtoo koiran valppaus, eloisuus ja aktiivisuus sekä koiran synnynnäinen vartioimiskyky. Isäntäänsä belgianpaimenkoira puolustaa epäröimättä ja peräänantamattomasti.

Belgianpaimenkoiraa on aluperin käytetty paimenkoirana. Nykyään se on yleinen työkoira esimerkiksi vartiointi-, suojelu- ja jäljestystehtävissä sekä aktiivinen harrastuskoira.

Susanna harrastaa omien koiriensa kanssa agilityä, tottelevaisuuskoulutusta ja Rally-tokoa.

Rally-toko on 2000-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa kehitetty laji, joka yhdistää elementtejä tokosta, agilitystä ja koiratanssista. Siinä tärkeintä on ohjaajan ja koiran iloinen yhteistyö, ei niinkään seuraamisen pilkuntarkka paikka tai asennon millintarkka suoruus. Koiraa saa ohjata sekä suullisin käskyin että käsimerkein ja kannustaa koko suorituksen ajan.

Rally-tokossa suoritetaan rata, joka koostuu erilaisista tehtäväkyltistä. Kylttejä on radalla 10–20 kpl 3-5 metrin välein. Koirakko etenee radalla perusseuraamisessa ja suorittaa kullakin kyltillä siinä määrätyn tehtävän.

Susannan vanhin, 10-vuotias koira Rasta on kilpaillut agilityssä menestyksekkäästi. Palkintosijoja on tullut niin piiri- kuin senioreissa SM-tasolla.

– Rasta on Suomen agility- ja hyppyvalio. Sen poika, Remu on isäänsä nopeampi ja taitavampi, ja on jo noussut agilityssa korkeimpaan 3-luokkaan. Tulevaisuus näyttää, mihin siitä on. Yhdeksän kuukauden ikäinen Sokka vasta harjoittelee eri lajien alkeita.

Susanna pitää tärkeänä, että hänen koiransa saavat runsaasti liikunta, ja nimenomaan metsäliikuntaa, jossa epätasainen maasto kehittää koiran fysiikkaa ja psyykettä.

– Tottelevaisuus- ja jäljestyskoulutukset ovat koirille tärkeitä. Niissä ne joutuvat käyttämään aivojaan ja aistejaan; ja pysyvät rauhallisimpina ja hyväkäytöksisinä. Esimerkiksi pelkät tempputehtävät väsyttäisivät koiraa sekä fyysisesti että henkisesti.

Omia koiriaan Susanna hieroo. Lisäksi koirat käyvät lihashuollossa osteopaatilla.

Susannan perheessä on myös kymmenen kanaa ja kaksi kukkoa. Maalaistalon hevostallissa ei enää ole hevosia, nyt hevoskarsina on kanojen valtakuntaa. Kesällä ne saavat olla päivät vapaasti ulkona ja menevät yöksi tallin orrelle kanahaukoilta ja ketuilta suojaan.

Tipujakin aina silloin tällöin kuoriutuu. Niitä odotetaan kuoriutuvan taas keväällä.

– Viime uutenavuotena tuli yllätystipu, emme olleet huomanneet, että yksi kanoista oli alkanut hautoa! Susanna naurahtaa.

Kanojen ansiosta heillä ei synny ruokahävikkiä. Ruoantähteet, hedelmien ja vihannesten kuoret sekä kaikki naatit maistuvat kanoille. Lisäksi ne saavat kauraa ja munitusrehua. Kesällä ulkona kaikki vihreä on kanojen mieleen.

– Silloin munien keltuaiset ovat syvän keltaisia, sanoo Susanna.

Vuonna 1998 Susanna pelasti heille pitovaikeuksissa olleen punakorvakilpikonnan. Se nauttii sukellella akvaariossa. Kilpikonna syö omaa pellettiruokaa, katkaravut ovat Konnan herkkua, niitä se saa silloin tällöin.

– Nuorin poikamme pyydystää Konnalle kesällä kärpäsiä, jotka ovatkin sille hyvin mieluisia, Susanna kertoo.

Konnan sukelluksia akvaariossa pysähtyvät monesti ihmettelemään perheen kissat: 3-vuotias Piikki ja 2-vuotias Sätkä. Molemmat ovat leikattuja tyttöjä, kotikissoja rodultaan.

– Sätkän löysin pentuna metsästä, se värjötteli hylättynä kivenkolossa. Pelastajaansa tämä tyttö ei kyllä oikein kunnioita, tuntuu, että se päinvastoin inhoaa minua, Susanna naurahtaa. Sätkää hän nimittääkin Hänen Korkeudekseen.

”– Tottelevaisuus- ja jäljestyskoulutukset ovat koirille tärkeitä. Niissä ne joutuvat käyttämään aivojaan ja aistejaan; ja pysyvät rauhallisimpina ja hyväkäytöksisinä. Esimerkiksi pelkät tempputehtävät väsyttäisivät koiraa sekä fyysisesti että henkisesti.”

KUKA?